Kurrepaita itkupotkuraivareilla, olkaa hyvä!

Saattaapi olla, että tämä on se tekele, jonka olin kuvitellut onnistuvan. Jota saatoin tuskissani hioa aplikaation osalta illan ja seuraavan aamun. Saattaapi olla, etten aivan aluksi hermostunut. Ekoille virheille nauroin ja peittelin niitä. Leevikin siinä jo heräsi kerran pari aplikaatiotikkien surratessa yömyöhään.

Mutta kun saumuri syö puolet kainalosta epähuomiossa unohtuneen nuppineulan takia, on vaan onni, että lapsi sattuu olemaan päiväunilla. On myös hyvä, että hän nukkuu silloin, kun äitinsä järjestelmällisesti tuhoaa loput paidasta (hihansuunresorit, pääntien...). Pahoillani olen vain perheen isän puolesta, joka joutuu saumurimonsterinnan kohteeksi. Meinasi siinä meidän perheelle tulla uusi sopimus: Täällä ommellaan vain silloin, kun muu perhe on evakossa. Sen verran raskasta tekstiä tuli päästettyä. Ja kun vielä lopuksi huokaa päälle että "olipa se rentouttavaa", ei voi välttyä ihmettelemästä, et onko tää ompelua vai vihanhallintakurssi. Enempää ei esittelyjä tämä paitakaan kaipaa.

Nimikointia ja ensi kevään "muotia"

Perheessämme on esiintynyt melkoisia pöpöjä viime aikoina. Ensin ne alistivat miehen, sitten minut roisimmalla otteella ja nyt kauhulla odottelemme, saako ne kynsiinsä vielä tuon pienen miehen.

Syystä johtuneesta ompeluproggikset lojuu pöydässä ja aivot ei kestä koossa, kun surina käy ideoiden pauhutessa. Mutta asiaan siis! Vihdoin postilaatikosta kolahti nimikointilappuset! Nyt ei kellekään jää epäselväksi, millä tyylillä näitä vaatteita sutataan: Heikun keikun ja vinksin vonksin, ja eikun menoks! Yllä tietenkin vielä blogin vakiomalli, joka ei parka vielä täysin tiedosta hommaansa. Josko tuo ikiliikkuja joskus oppisi...





Tuossa vielä mallailin hepun päälle kevään välikausihaalareita, Reiman normipukua ja Remun vedenpitävää. Ihanalta ystävältä ostin käytettynä, todella hyvä maku hänellä ;) Mietin, vain onko tuo Reiman limenvihreä vielä hiukan iso, Remu saattaa jo huhtikuulle sopivoitua. Pallopipo on ihan ookoo tuon limenvihreän kanssa, kuvissa sävyeroa enemmälti kuin luonnossa. Remun puvulle sen sijaan on vielä joku pirtsakan oloinen pipo surrautettava, kun tuo Reiman myssy saa hiukan synkäksi. Ja niinhän meillä ei olla ;) Never ever, kuten kaikki tietää...

Raitaa, raitaa!

Pakko oli jälleen talvisen projektin jälkeen siirtyä kevätaiheisiin. Sain kankaan pökiin yhdeltä ystävältäni. Ei ihan nappiin, mutta resorien kanssa tykkään kuitenin. Resori siis myllymuksujen limeä. Housut ovat vielä auttamattoman isot meidän jannulle, kaava oli kokoa 86. Mutta ihan jees, kun noita housuja ei siinä koossa vielä paljoa olekaan.

Malli ei oikein ollut kuvaustuulella, siispä housuja ei oikein kunnolla hänen päällään nähdä... Ei ne aina nuo pienet ihmiset toimi niin kuin oletetaan :)

Yy, kaa, koo...

Pingviinit on täällä jo!


Halusin jotain pientä näperreltävää, ja mietin kuumeisesti, minkä hahmon vuoro olisi siirtyä paidalle. Pää on täynnä ideoita kyllä, mutta jotain talvista piti vielä keksiä. Syntyipä sitten kaiken pohdinnan jälkeen oheinen pingviini paita. Tie ei ollut vieläkään helppo. Aplikointi onnistui ihan ok, mutta nyt paidan kanssa oli lievästi sanottuna teknisiä vaikeuksia! Hiton saumuri oli hukannut lankansa niin, että meinasi kodin onni särkyä aivan tyystin täällä Kanavan reunalla ;) Miesparka vielä kuumeessa, ei levosta tietoakaan, kun hirmuakka nostaa taas ne ompeluvehkeet esiin. Edes karkuun ei pääse pojan kanssa...

Mutta siis. Pallotrikoo Eurokankaasta, samoin aplikointivelourit pääosin. Siinähän se taisi ollakin.

Kevättä kohden lumimyräkän keskellä

Alan pikkuhiljaa toivoa, että talvi olisi taakse jäänyttä elämää. Siirryin suoraan kevätpipoihin, tekemättä talveen yhtä ainuttakaan! Malli on perinteinen neliöpipo, ja niin helppo tehdä, että tumpelokin pystyi siihen! Hiukan kasvuvaraa on tässä meidän jannun mallissa. Toivottavasti sitten lämpimimillä keleillä sopivan napakka. Kangas on tilattu Myllymuksuilta, pallotrikoota.



Tein ystäväni kahdelle ihanalle poikakullalle myös samanmalliset, mutta vaaleansinisestä trikoosta ja aplikoin niihin ruskeasta velourista tähdet. Eivät näytä juuri miltään näin kuvattuna, mutta päässä kivannäköiset.

Apina junassa

Minulle tuli jokin aika sitten kaamea pakkomielle aplikoida jotain, mitä vaan, pöksyjen takapuolelle. Sinne syntyi siis perinteinen juna, salamatkustajana apina. Housut ovat kokoa 86, meidän poitsulle vielä liian isot, roikkuvat lähinnä mallin päällä! Mutta keväällä sitten, ovatkin värimaailmaltaan kuin kevät/kesäsesonkiin luotu!

Aplikoinnin suhteen olen viisastunut huomattavasti sittemmin. Housuissa kangas veti joka suuntaan ja aplikointi meni todellakin heikun keikun, kun en tajunnut tukea sitä millään. Housut ovat olleet kaapissa odottamassa tuota Myllymuksujen limeä reosria, joka ei kylläkään vastaa housujen velourin (Eurokangas) limen sävyä. Harmi. Mutta kumpparikujaa en voinut tejdä, aplikointi olisi siitä kärsinyt.

Kaikesta huolimatta. Lupaan seuraavan aplikoinnin olevan huomattavasti parempi. Käsi sydämellä!

Herkullisia värejä holtittomalle kuskille...

Myllymuksuilta tilaamani ihanat velourit, resorit, ja pallotrikoo tulivat! Hahtuvaa ja pallovetoketjua (joka tosin kuvasta uupuu) unohtamatta. Olin niin onnesta soikeana kun hain pakettia postista, että olin unohtaa jumpalle mennä, ja käännyin jo takaisin kotia kohti. Eikun uukkarilla lattareita kohtin! Meinasin ajaa tuhat kolaria matkalla, kun yritin repiä kankaita pussista yhdellä kädellä. Kun siitä ei tullut mitään, luovutin ja tyydyin vaan hypistelemään niitä pussin sisältä ;) Ajoturvallisuuden vuoksi suositeltavampaa. Voi olla, että pistän seuraavaksi miehen asialle, mikäli tällä perheellä on äiti oltava. Siinä taas katsoi paikalliset veteraanikuskit, että perusnainen ratissa, kun riepuja lenteli ja valot vilkkui sisätiloissa.

Eli te ketkä olette törmänneet tänään hiukan ailahteleviin autoihin, tiedoksi: Ompelijat ne vaan hakivat myllymuksujen paketteja kovassa pakkassäässä.

Mitäkö näistä syntyy? Eiköhän se kesään mennessä selkene :)

Pilvipaita

Olen kauan haaveillut tästä pilvipaidasta, mutta kun edellisissä paidoissa on aina ollut jotain sanomista, oli kynnys paidan tekoon taas hirvittävän korkea. Kaavat on nyt itse piirretty, hiukan mallia niihin otettu eräästä kivasta Leevin vanhasta paidasta. Ja tuntuu toimivan hyvin!

Kauneusvirheitä on yhä, mutta jo paljon parempi nyt! Erityisesti häiritsee tumma saumurilanka, joka vilkkuu pääntien resorissa, en vaan jaksanut vaihtaa vaaleaa saumuriin!

Pilvipaitaan tein ns. käännettävät hihansuut, jolloinka sen käyttöikä on hiukan pidempi. Menee jo nyt, mutta kasvuvaraa siis on. Ne olivat hiukan haasteelliset ommella, joten jätin siinä vaiheessa kaksoisneulan suosiolla pois käytöstä.

Kyllä miusta mestari kuoriutuu vielä! Tässä siis kuvia haaveesta toteutuneena:

Popsi, popsi porkkanaa...

Tai meidän tapauksessa lähinnä kesäkurpitsaa! Mutta kuitenkin. Leevi osaa olla oikea sottapytty ja tee se itse-mies ruokailutilanteissa. Lihapullat mössätään käteen tuhanteen kertaan ennen syömistä ja ruokailun päätteeksi aineksia löytyy satavarmasti enemmän lattialta kuin vatsalaukusta.

Otin aivolepoa ompelusta poltettuani hermot tuon kaivurin kanssa, ja tein takuulla tarvittavia ruokalappusia pienelle miehelle! Tuli kyllä todella kivoja, ja ei hermostuttanut kertaakaan!



Viidakkokuosi on kaikesta huolimatta ihanin, vaikka raidalliset tuovatkin jo kesähelteen, jäätelön ja hikipisarat otsalle. Retron oloinen viherruskea on sitten siistimpiin tilanteisiin, toki.

Vielä jäi tarpeita jäljelle, mutta hyvä niin, nuo on kätevä heittää pyykin sekaan vaikka joka päivän päätteeksi. Viidakkoeläimet-kuosi Etolasta, muut vinyyliä Anttilasta ja kanttinauhat sekä Anttilasta että Eurokankaasta.

Ps. Tiedän kyllä mitä uupuu, mut ne jäi ostamatta. Laitetaan myöhemmin ;)

Kovan onnen kaivuri

Päätin jo mielessäni, että en julkaise enää mielestäni epäonnistuneita tekeleitä. Mieli muuttui aamutuimaan, kun ajattelin, että ne ovat osa tätä oppimisprosessia. Tämä kaivuripaita on käytössä vain, koska se on itsetehty. Kaivuripaidan kovan onnen taival alkoi jo suunnittelusta: värit eivät olletkaan mieleiset vaan pliisut. Aplikointi tökki pahasti ja jälki sen mukaista. Paidan kaava edelleen huono, enkä pidä trikoopaidassa näin leveistä resoreista hihoissa, myöskin saumurin käyttö takkuili. Mutta siis harjoittelun yleisön pyynnöstä: Kovan onnen kaivuri.

Onneks malli on aina yhtä suloinen ;)

Karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri...

Päätin rythyä toimeen motolla: Rohkea rokan syö. Niinpä tartuin JNY DESIGN:n kankaisiin ja piirsin kaavat 86cm paitaan. Onneksi piirsinkin hiukan isommalle pojalle paidan, sillä lukuisten saumurivirheiden jälkeen kutistin paidan juuri meidän jannulle sopivaksi. Huomaapa hyvinkin, että en ole saumurilla ajellut. Enkä ennen tehnyt paitaa (paitsi se alla oleva antiikkikoneen harjoitteluversio). Enkä laittanut resoreita. Enkä tehnyt resori pääntietä, en mitään pääntietä. En käyttänyt kaksoisneulaa. No lista jatkuisi varmasti loputtomiin, mutta totean siis vaan lyhyesti, että hieman sunnuntaipäivän versio on kyseessä. Sen voi huomata pääntien tikkauksista, jotka pelkkää paidan kuvaa katsellessa oikein loistavat silmiini! Mutta päällä ei pikkuvirheitä huomaa...

Täytyy vaan toivoa, että pesun jälkeen paita on yhä käytettävissä, josko kutistuu paljonkin... :) Melko ylpeä olen kaikesta mokailusta huolimatta.

Konna ja dino ne yhteen soppii...

Eli tätä varten se blogi on alunperin luotu. Sain vihdoin ensimmäiset tekeleet valmiiksi. Kahdet ruskeat Velour-housut. Hiukan harjoittelijan statusta niistä on kyllä vielä nähtävissä. Sallittakoon se minulle, kun en ole koskaan edes saumuria nähnyt ja tuo koneenhattarakin on niin vähän aikaa saman katon alla asustanut...

Ja parasta antia on mmyös suunnittelemattomuus (joka luonteeseeni tuntuu kuuluvan, ompeluun ei). Eli tuo dinohan on nyt housun takalahkeessa, vaikka toisin piti olla. Veikeä se on sielläkin! Pitää kenties surruttaa sille kaveriksi tuollainen limenvihreä velour-paita, jossa Dino edessä (toivottavasti).

Mutta aplikaatiot on vielä vähän lapsen kengissä. Harjoittelulla ja maltilla mestariksi vielä. Sopii motoksi...

Vaaleanpunainen unelma toteutui!

Onnesta soikeana täällä hymyilen, kun pöydälle on ihan tuosta vaan ilmaantunut museokoneen tilalle Vaaleanpunainen unelma, ts. Brotherin Innov-is 10A. Kehrää kuin kissa eikä suttaa ollenkaan! Myönnän toki, että hankinta kirpaisi. Mietin jopa, että salaisinko tämän hankinnan ihan toden totta puoliskolta. Mutta enhän minä raaski tuota kultakimpaletta kaappiin nostaa piiloon, kun puolison työpäivä loppuu. Mutta kyllä täytyy nyt sanoa se: Tuo kone on täydellinen. Ainakin sen edellisen rinnalla. Okei, myönnytyksenä täytyy sanoa, että saumuri (joka vihdoin on kunnossa!!!) on edellen pissankeltaiseksi tummunut ja VANHA, mutta erittäin
toimiva.

Brotherin kone on niin kätevä, että uskoin sen miltei ompelevan itsestään. Olen sitä jo innolla hiukan kokeillutkin. Ja en malta pitää käsiäni erosta. Ja sinulle, rakas ystäväni, joka tätä nyt jo pikaisesti luet: Me ollaan samiksia :) Tässäkin asiassa.



Ja sitten hiukan kuvaa ihanista kankaista, jotka postijoona vihdoin toi. Kuvasta uupuu vielä viidakkokuosi samaisesta firmasta, kun se on aivan jossain muualla, kuin sen pitäisi ;)

Lekureita ja uusia vaatteita, reissun saldoa!

Monta päivää on sujunut lokoisasti reissun päällä! Ja täytyy myöntää, et kyllä mieli lepää, kun ei tarvitse arjen askareita ajatella... Hiukan polttelee ne ompeluksen aloittamiset kyllä kotosalla edelleen. Mietin kuumeisesti nyt, korjautanko vielä kertaalleen (ilmaiseksi) vanhan surrurin vaiko ostan ihanan upouuden ajokoneen! Järki kyllä huutaa, että korjaa vanha, on nimittäin tullut shoppailtua täällä, koko perheen voimin!

Huomenna kolmelta aika allergiatietämyksen aatelislääkärillä, Tiina Tuomelalla. Odotan innolla kyllä hänen suosituksiaan siitä, kuinka edetä. Alkoi taas kovasti ihmetyttämään Keskussairaalan touhu, kun soittelin vehnäaltistuksesta sinne. Ohjeena tuli siis pitää reilu viikko taukoa altistuksessa ja aloittaa sitten uudelleen, jotta voidaan olla satavarmoja, että oireet johtuvat vehnästä. Hieman tässä mietiskeltyäni kyllä kallistun siihen, että en aloita vehnää uudestaan, mikäli sen voin välttää. Tuntuu lapsirääkkäykseltä moinen, kun selkeät oireet on helpottaneet selkeästi!

Kävin tsekkaamassa lastenvaateliikkeitäkin tuossa ohimennen (Lue: ainakin 6h kaupungilla). Täytyy sanoa, että Polarn O. Pyretistä aina Benettoniin myöten löytyi pelkkiä pettymyksiä. Värit ja mallistot jotenkin laimeita ja tylsiä. Löydöt siis rajoittuivat perinteiseen tosihalpaan HM:ään. Bodya, housua ja lakkia. Unipussi. Myös välikausipuvut olivan melko rumia tai liian kalliita budjetilleni! Tytöille sen sijaan olisi löytynyt ties millaista mekkoa, tunikaa tai kolttua piälle! Tämäkin siis vahvisti uskomustani siitä, että on syytä nopeasti ryhtyä saumurin langoittamiseen: Jotta saisin Leevin päälle jotain kovin omaperäistä (Lue: vinoja saumoja ja reikäisiä paitoja ratkojan jäljiltä).

Summa summarum: Ostelin itselle senkin edestä! Nyt on tämä mamma päivitetty. Sen verran täytyy kyllä taas sanoa, et parhaatkaan vaatteet eivät tunnu ikävä kyllä korjaavan sitä, mitä Espan kahvilan jättikorvapuustit saavat aikaan...

Ratkoja, Museokone ja Tekeleet

Kyllä voin kertoa, että olen lähipäivinä tutustunut ompelemisen osalta eniten ratkojaan. Tekisi melkein mieli kuva laittaa tuosta rakkaasta työvälineestä. Tuo museokone tuskin on vieläkään huollon jäljiltä kunnossa tai sitten se yksinkertaisesti on liian vanha miun näppäriin sormiin. Soitin jo huoltoon ja sen yhteydessä toimivaan kauppaan. Eivät myy minulle konetta, vaikka olin jo ihan hajalla ja valmis rahojani hassaamaan. Ottavat kuulemma vielä koneen uudelleen huoltoon.

Harmittaa kovasti, kun intoa rajoittaa tuon vanhan ompelukoneen sotkut ja suttaus. Tekniikkalaji tuo tuntuu olevan myös, mutta en voi mitään, kun olen ajellut paremmallakin! Sainpa onneks puoliskon jo hiukan lämpenemään Ompelimo-ajatuksille uuden koneen merkeissä! Saumuri seisoo yhä pöydällä, tarvitsen sen laittelemiseen runsaasti omaa aikaa, mutta sekin tuntuu olevan tässä huushollissa harvinaista herkkua!

Vaikka en esittele rumia ja keskeneräisiä töitä, ni täytynee silti tehdä niin. Syy nuomero 1 on se, että puolisko kertoi keskeneräisen paidan olevan kuitenkin muodoltaan paita ja Leevi hyväksyi lorupussin käyttöönsä. Syy numero 2 löytyy sitten sieltä Ruokolahdelta: Kyl mä osaan jos mää vaan vielä hiukan opettelen, terveisiä äitille!

Surr surr...

Antiikkikoneet seisovat tuossa pöydällä. Ja nyt on pakko kirjoittaa, vaikka päätin, etten kirjoita tätä: Kyllä vähän masensi nostaa ne kellastuneet koneet tuohon pöydälle, kun tiesin, että kaveri avaa lootastaan upouutta, PINKKIÄ ja ihanasti hyrräävää vehjettä. Mutta kestän tän ku nainen. Koitan pärjätä noilla hetken - sinnittelen. Mutta ongelmaksi muodostui nyt todellakin vaan aivan yksi pieni sivuseikka: Mä en taida ymmärtää ompelusta yhtään mitään.

Mistä sen tajusin? Luin tuossa hiukan kaavojen ohessa olevia ohjeita ja olin haavi auki. Ajattelin sitten aloittaa hienosti asentamalla nuo koneet pelikuntoon, kun nuo oli niin hepreaa. Avasin ohjekirjat ja tajusin: mulla on liian vähän lankakeriä saumuriin. Ja miten ne langat tulee - Ei jumankauta! Hitosti viivoja joka suuntaan! A-P-U-A!! Jos en saa edes lankoja kohdalleen, miten voin saada housut saati paidan tai aplikoinnit aikaiseksi.

Eli joku perusopetus voisi olla paikallaan. Hiukan harmittaa, kun vasta näin myöhään tajuan kiinnostua moisista asioista. Ja hoppu saada valmista jannun ylle on valtava :) Mutta sitä ennen siis täältä saa lukea vain LiirumLaarumia.

Jotain hyvää: Ukkokulta palasi kotiin matkoilta. Pojalle toi duploja ja sainpahan minäkin kaksi palaa Nominationiin tuliaisiksi.

Ja ei, en ilkeä laittaa kuvaa antiikkikoneista, sen sijaan jään odottamaan ystävän uutta postausta blogiinsa tuosta ihanasta PINKKIHAAVEESTA...

Tykötarpeita

Tänään kävin hiukan Eurokankaassa shoppailemassa tykötarpeita perjantaina jo ensiaskeleita ottavaan ompelimooni! Matkaan tarttui erilaisia veloureita housu- ja paitakankaiksi ja applikointia varten. Myös perustrikoota otin alekorista, jotta pääsen harjoittelemaan hiukan halvemmilla kankailla. Harjoittelua nimittäin tarvitaan, mutta uskon itseeni vielä kovin! Helppohan se on, kun ei ole vielä edes koneita pöydillä notkumassa...

Jouduin ostamaan perustarvikkeita aina mittanauhasta nuppineuliin ja lankoihin. Onhan niistä pitkä ilo, mutta kerralla ostosten loppusumma hiukan kirpaisi, varsinkin kun alla JNY DESIGN:lle tehty kangastilaus. Ja suunnitteilla ehkä vielä yksi tilaus...

Pää pursuaa ihania ideoita! Tuossa Leeviä nukutellessa huomasin, että Leevin unipussi on täynnä helposti applikoitavia elämiä! Eli siitä vaan kopsaamaan! Myös erilaiset pääntiet kummitttelevat koko ajan mielessä! Ihana ttaas innostua jostain näin kovasti...

... Ja muuten innostui noista tykötarpeista illalla joku muukin meillä, kuten kuvasta näkyy!

Nuttusia, pehmoisia, pienoisia....

Kaiken tän kaaoksen keskellä huomasin, et löydän itseni koneelta katsomassa Leevin kuvia aivan pikkiriikkisenä! Kylläpäs aika on oikein hujahtanut! Kohta pieni mies täyttää jo vuoden ja ei ole enää vauva.

En voi uskoa kuinka pieni ja hauras vauva meillä on ollut! Ja nyt moinen jässikkä! Meinaa ihan iskeä oikeasti vauvakuume, VAIKKA tuo pienoinen vaan huusi ja rääkyi pienen alkutaipaleensa eikä huippunukkuja ja kovin hyvin viihtyvä ole vieläkään :) Mutta on ne niin ihania ja PIENIÄ!

Ja kuinka ihanaa olisikaan tehdä aivan pienen pikkiriikkiselle vauvalle oma peitto, töppöset ja nuttuja! Oon nähnyt niin loistavia ideoita useassa paikassa, et meinaa itku tulla niitä katsoessa. Tuppaa vaan tässä unohtumaan, että vielä on tuo yksi pieni mies, ja aika rajallinen. Uskon tän olevan biologiaa, ei tän kanssa ole järjellä mitään tekemistä. Piste.

Katto vuotaa

Niinhän siinä käy. Juuri kun olet ajatellut, että selviät siitä ensimmäisestä rankasta pitkästä päivästä kunnialla, kun miehesi on työmatkalla. Istahdat hetkeksi alas ennen lapsen iltatoimia, ja katsahdat ylöspäin.

PLOP.

Katto vuotaa. Mitä hittoa? Ei ole totta. Luulisi, että moisen asian selvittäminen ei olisi kovin hankalaa. Mutta nainen yksin moisessa tilanteessa. Kiroat. Soitat kaikki tutut ja puolitutut läpi. Painelet naapuriin lainaamaan naapurin isäntää hetkeksi.Sitä ennen tietenkin puet vauvan toppavaatteisiin, kun eihän sitä voi yksin jättää. Toteat yhdessä naapurin isännän kanssa: Joo, vuotaa. Soitat huoltoyhtiön päivystykseen: "En asu Helsingissä, yläpuolellani ei asu ihmisiä". Päivystäjä soittaa. Mitä vettä se on? Jaa-aa, sehän kiinnostais muakin melkoisesti. Päivystäjä tulee. Kiertää ja kaartaa. Kerrot ja ihmettelet. Hieman vittuilet.

Ja syy on viereisessä teknisessä tilassa. Joku huoltomies tai vastaava on unohtanut tiukata ruuveja hiukan putkista, ja kappas: kosteus nousee meidän kattoon. Ihanaa. Huomisella aamusta tutkitaan, mitä vaurioita ylhäällä on. Voiko ihanammin aamu enää alkaa!

Ja tässä ohessa teet hiukan vehnäaltistusta mannapuurolla, jota lapsi sylkee suustaan. Syötät väsyneenä toisen puuron. Vaihdat 3 vaatekertaa, kun lapsi sotkee syödessään. Tiskaat tuttipullot. Roudaat sängyn eri huoneeseen vauvalle, koska katto vuotaa. Pakastat vauvalle kesäkurpitsaa. Soittelet kaikille tilannepäivityksiä. Perut aamupäivän tapaamiset.

Laitanko vielä kuvan itsestäni vai riittääkö suusanallinen kertomus? HUOH, MIKÄ PÄIVÄ!

Vaippoja Leeville, rakkaudella äidiltä!

Pari Tirsokkaan taskuvaippaa, sekä tarralla että neppareilla (vasemmalla, villisten päällä), kuoseina Safari ja Öttömönkiäiset. Myllymuksujen Villit Nakkikoirat-kuori (Koko M), sekä Norsu kuori (Koko L). Lisäksi Bummis-kuori, joka ei ehkä ulkonäöltään aivan niin ihana. mutta edullinen ja hyvin pitää!

Kyllä kelpaa nyt mussukan esitellä kestopyllyä!

Eli sisävaippoja Leeville, sekä koossa M että L. Näillä aloitettiin meidän perheen kestoilu, nyt M-koko jäänyt jo pieneksi. Tarranauhalliset vaipat on muutenkin osoittautuneet hiukan haasteellisiksi pikkumiehen innostuessa liikkumaan entistä enempi. Vaipparumba on melkoista, kun saa ympäri kämppää juosta metsästämässä jotain täytettä vaipoille! Sisävaippojen kaava on Suuri Käsityö-lehdestä löydetty, vuodelta 2008.

Myös harsot piti jo pikkuvauva-aikana sävyttää niin lastenhuoneen sisustukseen kuin äitin mieleiseen värimaailmaan sopivaksi. Se onnistui helposti Anttilasta ostetulla pesukonevärillä! Oli erittäin helppokäyttöinen eikä sotkenut myöskään seuraavia koneellisia, vaikka skeptikkona niin pelkäsin. Kyllä kelpaa suuta pyyhkiä pienoiselta ja myöhemmin menivät kestojen imuna hienosti!

Leevin autovillikset

Mummo neuloi Leeville pyynnöstäni tällaiset villahousut Jutan-hahtuvalangasta. Malli oli helppo ja olisin varmaan suoriutunut tehtävästä itsekin, mutta mummolta se käy niin kovin näppärästi. Ja housuilla oli kiire, jotta saadaan kestoilu myös yöaikaan!

Huovutin itse sitten neulalla pököihin pari autoa pakokaasuineen, jotta vähän näyttävämmät. Sehän on tärkeää pienestä pitäen :) Piparkakkumuottia käytin apuna, silti ei autot aivan autoja ole ;) Mutta ajatus on tärkein!

Vihdoinkin!

Olen pitkään haaveillut blogista ja nyt tuo unelma on asteen lähempänä toteutumista. Lukijoille pahoittelut vielä siitä, että ulkoasu on mitä on. Kenties jaksan keskittyä noihin seikkoihin myöhemmin tai sitten en.



Pian Leevi heräilee uniltaan. Sen jälkeen kylään tuleekin ystävä lapsineen, ja mikä ihaninta - pääsemme tekemään kangastilausta. Odotan innosta pinkeenä huollosta tulevaa mummin vanhaa saumuria ja äidin vanhaa ompelukonetta. Saa nähdä kauan ne kestää käsittelyssäni ennen uutta huoltoa. Mutta aion oppia - aivan samalla tavalla kuin aloitan juoksemisen joka kevät...



Mutta nyt soseuttamaan pienelle sähikäiselle kesäkurpitsaa, allergisten lasten lempiruokaa. Vehnäaltistuksen ajan aion pitää Bataatin poissa ruokavaliosta, sillä epäilen sen aiheuttavan siinä määrin ilmavaivoja, etten enää tiedä, sopiiko vehnä vai ei.



Palataan pian, pääsen lisäilemään kuvia viime vuoden varrelta!