28. marraskuuta 2013

Myönnän...



...Fiilisteleväni jo joulua kovin!
...Koristelleeni!


...saaneeni tänään hetken aivan omaa aikaa! Jes!
...Nauttivani siitä hurjasti!


...Olevani täynnä informaatiota uudesta työviikosta
...Olevani rättipoikki väsynyt uudesta elämänmuutoksesta
...Olevani onnellinen lähestyvästä viikonlopusta, jolloinka saan nähdä myös omia lapsia oikein kunnolla!


....että rönäsin jo kerran aamutuimaan pyörällä keskustassa
...saavani nastarenkaat
...käyttäväni kypärää


...että olen oppinut kymmeniä uusia nimiä
...etten muista niistä puoliakaan
...olevani vielä vähän puolittain hereillä informaatiotulvan keskellä

Myönnän, etten taida olla enää kotiäiti.
Taidan olla työäiti.
Enkä ehdi kaikkea. 
Blogi tulee tietenkin järjestyksessään ennen kotitöitä, joten niitä kai seuraavaksi!

Mitä teidän muiden viikkoon?



25. marraskuuta 2013

Joulukalenteri aikuisille


Leikin juju menee suurinpiirtein näin:
24 pussukkaa
Mies vastaa parillisten lukujen sisällöstä
Nainen vastaa parittomien lukujen sisällöstä


Eli tänä vuonna päätettiin vähän aikuisetkin yllättyä perinteisen suklaakalenterin lisäksi.
Pussukoihin sujautellaan milloin mitäkin, mitään ei tietysti voi paljastaa vielä.
Sovittu on, ettei mitään suurta, ja mitään painavaa pussukat ei kestä!


Mie oon ainakin ihan fiilareissa!
Tästä on hyvä aloittaa se aaton odotus!

24. marraskuuta 2013

Mikä viikonloppu!



Kyllä!
Mahtavaa!
Me oltiin miehen kanssa kaksin reissussa ja ihan kokonainen yö poissa kotoa lasten luota!
Nukuttiin, syötiin, juteltiin, hengattiin, nautittiin, mitä nyt aikuiset tekee...



Mennen tullen pysähdyttiin matkalla Porvoossa.
Siellä vaan on niin ihania pikku putiikkeja ja ihana miljöö!
Rakastettava paikka!



Perjantaina syötiin Helsinkiin päin ajellessa Hanna-Mariassa ihana ja maittava riisipuurolounas,
ja sunnuntaina käytiin kahvilla Cafe Helmi-kahvilassa.
Ja laahusteltiin, ihailtiin. 


Meillä oli matkan kohokohtana (ainakin itse myönnän aivan surutta) Juha Tapion konsertti
Savoy-teatterilla. Ja oon ihan myyty! Mahtava fiilis jäi tuosta konsertista, niin energinen olo!
Juha ja bändi sai kyllä fiiliksen kattoon! Ja tuntui, että oisin itkenyt ja nauranut välillä yhtäaikaa,
siltä varmaan näytinkin! Viis siitä, ihanaa oli, kannatti ajella viettämään parisuhdeaikaa jo tämänkin vuoksi...


Energiaa ja lepoa tarvitaankin tulevalle viikolle.
Nimittäin lasten hoitokassit on pakattuna ja äitin työreppu myös.
Se olis niinkuin viitisen vuotta kotiäitiyttä eväinä tossa repussa ja aika uusille ulapille!
Lapset on jo konkareina harjoitelleet vähän hoidossa viime viikolla, ja tykkäävät hirmuisesti.
Minua JÄNNITTÄÄ ja niin hirmuisesti!
Mutta odotan innolla, valmiina ollaan!


Kaiken tän keskellä iski tietenkin lauantai-iltana kotosalla paniikki,
et mites se joulu?
No reippaana tyttönä pystytin sen jo nyt, et on sitten valmiina aina työpäivän jälkeen!
Eihän siinä, siitä kuvia myöhemmin!


Yllä oleva näkymä muuten hotellin ikkunasta, 
ei hassumpaa?
Helsingin yllä oli hyvä olla, mutta niin on kyllä kotonakin!

Toivottakaa mulle hei rutosti onnea, sitä saatetaan tarvita!
Ihanaa tulevaa viikkoa jokaiselle!

20. marraskuuta 2013

Niitä on jo vähän kaikkialla...



SSSSHHH!
Ihan hiljaa niin voit kuulla niiden tepastelevan.
Oikeasti ei tarvitse olla edes hiljaa, nämä tontut kuulet varmasti!



Niiden kuiskutus kuuluu naapuriin saakka,
käkätyksestä puhumattakaan!
Niiden tappelut sen sijaan raikaa kylille saakka!
Ei jää toisen kädestä viedyt lelut kellekään epäselväksi!


SSSSSHHHH!
 Nämä tontut ovat huolimattomia kuin mitkä.
Eivät laske jäähyjen, rötösten taikka syötyjen keksien määriä ollenkaan!
Ne eivät jätä palkitsematta sellaisiakaan, jotka eivät ehkä sitä ansaitsisi.
Kaikessa possuilussaan nämä suloiset tonttuset ovat pyyteettömiä...


Khihihi khäh!
Näitä rakastettavia pikkutonttusia naurattavat tasapuolisesti äitien sekä isien hassut nenännyrpistykset, vaivihkaa lasketut ilmapaukut taikka pieleen menneet makkarakastikkeet.
Ne eivät ymmärrä huumorin puutetta siinä, kun tämähdät pyllylesi istuessasi harhaan.
Niitä naurattaa sadut, hölynpölyt ja ihan vaan muiden tarttuva hekotus.


 Ne kiehnäävät, pussaavat, rakastavat, vaativat huomionsa.
Ne kietovat kätensä herkullisesti kaulaansa juuri silloin kun olet kilahtamispisteessä, ottavat sen viattomimman ilmeensä ja kuiskaavat; "Mä lakastan sua niin hilveästi!"

Jos maailma olisi vähän enemmän lasten kaltainen paikka, olisi se kaikessa moninkertaisuudessaan yksinkertaisempi. Joku tutkimus taisi tiivistää sen niin, että lapsi nauraa päivässä USEITA SATOJA kertoja, aikuinen korkeintaan kymmenen.

(Punainen pallotrikoo ostettu lähikylän kangaskaupasta äitin rokulipäivänä ja muuntui suloisiksi tonttulakeiksi jo vähän ennen aikojaan. Ja on meillä supistu!)

18. marraskuuta 2013

Ystävät hyvät tietävät sen, leikki on puuha myös yhteinen!


Meillä on tällä hetkellä suuressa suosiossa leikit, jossa käytetään rooliasuja.
Lapsilla. (Piti lisäämäni.)
Näitä on sitten hankittu käytettynä ja ommeltu, tehty soveltaen.
Tämän työliivin ajatus lähti alunperin edellisen postauksen Ellan taskumekosta.
Leevi nimittäin kertoi, että tarvitsisi työkaluille paidan missä on paljon taskuja.


Ideaa pääsin koittamaan toteen, kun meidän pyydettiin suloisen pojan 3v. synttäreille.
Päätin tehdä lahjaksi tällaisen Puuha-Peten liivin, vähän suloisemmilla väreillä, kun työliivit usein on.
Ihan hyvä tuli prototyypistä ja Leevi vannotti, että tahtoo samanlaisen. Eli äitillä on vielä hommia tiedossa.
Myöhemmin tuli mieleen, että jos tahtoo päästä "helpolla", lasten heijastinliivistä saisi muokattuna leikkeihin varmasti hyvän työliivin. Tää on nyt tällainen juhlapäivän työliivi.


Tarkoitus oli laittaa keskelle vetoketju lapsen pukemisen helpottamiseksi, mutta niitä ei ollutkaan avomalleina enää lootassa. Myös viimeiset kanttinauhat tuhoutuivat tähän prototyyppiin, joten pitännee hakea niitä kaupasta lisää.
Olisiko tästä teidän mielestä joululahjaideaa pienille pojille?
Taskuun sujautettiin tietenkin Puuha-Pete karkkiaskeja!


Meillä on jännät paikat tulossa.
Menossa. Koko ajan.
Arki hektistyy.
Mutta nyt meinaan vielä nauttia hitusen kahvikupin ääressä.
Hauskaa maanantaita Puuhapeteille ja muillekin!

15. marraskuuta 2013

Tyttöpoweria perjantaihin!


Yhdentekevää mikä on epäoriginaalia
kaikki on lainattuu, pitäähän perinteit vaalia
Ihan sama virtaako Iijoki vai Ararat
pastissin pastissin pastissi ja lainaideat
En oo mikään perse, oon mieluummin persoona
jättäkää mut pois miss pop -kilpailuista

Terkut hiekkalaatikkojen reunoilta
tulkaa tekeen meidän kaa rakkauden hiekkakakkuja


Kun on saanu aina alottaa kaiken alusta
ei oo näkyny tyhjän paperin kauhua
Kaikki kel on sakset osaa leikata
jos mokaatte, kukaan ei muista sitä huomenna
Kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä
siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä

Tehkää ite kaikki ihan alusta
niin se on ajankuva päivänkuva hetkenkuva omakuva


 Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
Värikkäit palikoita rakentaa oma torni
kun juomakulttuuriperhe kasvattaa
Tehän ootte jo oikein
kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette
ja se miten te ootte
Hunninko maailmankartalle


No näihä se on!
Jang ei ole mitään ilman jinnii
ei maailma oo mitään ilman naista
kehotanki joka pimuu ja mimmii
a-antakaa kuulua ja antakaa haista, joo
tääl ei sitä tarvitse anteeksi pyytää
millään tavoin ikinä ujostella, että
ootte täydellisiä noin
voitte tehdä ja mennä
nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!
Sä voit tehdä ja mennä
nainen, sanon sulle
hei mä sanon sulle: Uneksi, lennä!



 Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa miten sattuu
kun marttyyrimadonna
ja pyhä virtahepo ne kasvattaa
Tehän ootte jo oikein
kun te ootte vaan just noin
Kaikki mitä te teette
ja se miten te ootte
Hunninko maailmankartalle!


Pienempää, myöhään, vähemmän, puolet
Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa

PMMP:n TYTÖT-laulu on täynnä sanomaa, jota haluan viestittää kaikille tytöille ja varsinkin omalleni!
Mekot ommeltiin jossain päiväuniajan tietämillä molemmille meille tyttösille kierrätyskankaista.
Ellan taskupalat tilkkuja!
Kuunnelkaa vielä se biisi tästä KLIK!

13. marraskuuta 2013

KOSKA meillä on Joulu?


Oon syyllistynyt haaveilemaan vaaleasta lumesta maanpintaan, harmauden päättymisestä,
sateen loppumiesta, pikkupakkasista ja ennen kaikkea Joulusta.
Mieli alkaa painumaan todella maahan tämän pitkään jatkuneen harmaan kauden päätteeksi.
Toistaiseksi olen onnistunut karkoittamaan pahaa oloa fiilistelemällä ja pysymällä mukavuusalueilla.
Mutta kyllä tämä jo ottaa luonnolle!

Joulua en ole vielä kotiin juurikaan laittanut, mutta kotia on riisuttu kukista ja värisekamelskasta, jotta saadaan joulun tullessa tupaan vähän seesteisempi ympäristö - ehkä.
Huovutin eilen illalla sohvannurkassa kuusenkoristeita ja kieltäydyin lähtemästä ulos.
Kylmää, viimaa, sadetta. En ole säällä kuin säällä ulkoilevaa tyyppiä.


Päivällä kärsin vakavista vieroitusoireista, kun en ollut ehtinyt tarttua kutimiin, neulaan taikka mihinkään sittemmin viikonlopun. Ensiapua tarjosi FB-ryhmästä tullut idea päällystää vähän jouluaiheisia kynttilöitä valmiiksi. Kyllähän nää teipit piristää kummasti metallikuorta. Ja selvisin iltaan sitten tällä pienellä puuhalla kotihommien lisäksi!


Hain postista myös paketin, jossa oli em. teippiä, ja sen lisäksi pari tonttua.
Todellakaan ei aio/aikonut jättää näitä vielä esille, enkä tohtisi, mutta meidän lapset omivat tontut samointein!
Isompi on nukkunut poikatonttu kainalossa ja pienempi tyttötonttu.
Näiden piti olla mun leluja! Kamalaa! 
Ehkä pitää ostaa lisää pari?


Ja kirpparilta löysin varsin soman jouluisen ja talvisen koriseen, joka tuo ihanasti mieleen vanhan ajan joulun.
Ihanan, vähän jo patinoituneen kynttilätelineen, johon sopii enkelikynttilät.
Joutuu varmaan ikkunaa koristamaan joulua lähempänä.
Nyt se saa ärsyttää miestä  ovenkahvassa.


On vaan niin, että en taida voida enää pakoilla.
Me käydään kaikki ihan ylikierroksilla sisällä, joten on pakko varmaan sitten mennä ulos.
Hui, mielummin menisin sohvalle, ottaisin mukillisen glögiä, peiton korviin ja puikot käsiin!
Jos kuulisitte tän metakan taustalta, ymmärtäisitte miksen kuitenkaan tee niin.
Jotenka, kaikille iloa harmauden keskelle. Me mennään pihalle!

11. marraskuuta 2013

Jouluaskartelut


Jopas oli Viikonloppu!
Vauhtia ja tekemistä piisasi, kaikessa mukana tietenkin tuo oma parivaljkakko, kun mies matkusteli Norjassa viikonlopun. Rentoutuminen tapahtui siis lähinnä lasten ehdoilla.


Sunnuntaina juhlittiin Isänpäivää, meilä juhlat jatkuu iltasella oman perheen parissa vielä!
Onnea kaikki isät! Isät on mahtavia! 

Lauantaina sen sijaan olin mukana ystävän järjestämässä Jouluaskarteluillassa, tai pikemminkin koko päivässä, ja meiltä tempaukseen osallistui se kolme ihmistä. Aluksi näytti huonolta; pakkaaminen, pukeutuminen ja aamu kotosalla näytti siltä, ettei ehkä kannattaisi lähteä ollenkaan.
Paikan päällä onneksi kaikki sujui äidin silmin ainakin mahtavasti; lapset keskittyivät askarteluihin, muiden aikuisten omimiseen, syömiseen ja pienin jopa otti unet kylässä. Äiti antoi koneiden laulaa, sen minkä ehti.


 Ystävälläni on hyvät tilat järjestää tällaisia ihania askarteluiltoja, 
ja oli ihanaa, kun hän oli valmistellut meille oman tilan. Pöytiä, pehmeitä sänkyjä sohviksi, askartelutarvikkeita hurjasti! Niillä olisi varmaan koululaisryhmä askarrellut vuoden, haha! :)
Ihana valikoima kuitenkin.
Lisäksi kaikilla (lukuisilla, meitä oli 4+2) oli omat kamppeensa mukana!


Tärkeintä ei ollut tuotosten määrä vaan mukava seura, 
ideoiden jako ja se tunnelma, että aika sekä paikka on vain tätä touhua varten.
Ja tietenkin ruoka!
Meitä hemmoteltiin herkuilla, ja ruokapöydästä noustuani olin varma, etten kykene enää mihinkään projektiin, niin täynnä olin herkkuja, lepuskoita, glögiä, kahvia ja suklaata! 



Paikalla olijat saivat ainakin aikaiseksi:

-Erittäin hankalan paperitähden, lopulta kolme...
- Spraymaalatun henkarin (Kyllä!)
- Sydännauhaa joulukuuseen
-Tyynyliinoja jouluun
- Koukuttuja joulukuusenpalloja
- Joulukortin runkoja
-Tiskirätin
- Kassin
-Paidan, teepusseja, pussukan ja pikkukassin

Ja lapset kotiuttivat sellaisen määrän epämääräisiä tiedekokeiluja ja askarteluita, että niille tarvittaisiin
erillinen huone!


Ei siis turha päivä mitenkään, ja tällaista toivoisimme ehdottomasti lisää.
Nyt on tilanne kuitenkin se, että viikonlopun matalalennot pois kotoa vaativat kotia suorittamaan suursiivouksen.
Ja ehkä miuta neulomaan vielä tiskirätin pari.
Älkää kysykö, miksen voi tehdä mitään vaan yhtä. Haha!
Kohta olis jo aika opetella varmaan muutakin kuin neliötä.
Harjaantua.


Joka tapauksessa;
Ommelkaa, neulokaa, virkatkaa, koukutkaa ja askarrelkaa yhdessä!
Se on niin paljon mukavampaa kunnon seurassa!
Marttailkaa! 

Ihanaa Maanantaita! 
(Kuvat on todella heilahtaneita, liika innostus ja pimeys näkyy niissä mainiosti! Älkää välittäkö!)

7. marraskuuta 2013


Okei, okei. On meillä kuusi. Oikeastaan oikein minikuusi juurineen päivineen.
Pikkujoulukuusi. Eiks kohta oo pikkujouluaika? On on!
Okei, tiedän, että ruoho on vihreää ja aurinko paistaa, mutta kyllä nyt saa jo vähän fiilistellä.
Voihan tää olla vaikka ihan syysasetelelma.
Totta puhuen, voisin hyvin aloittaa joulun...


Mutta en aloita ihan vielä - odotan hetken. Ettei tunnu typerältä.
Facebookissa tunnustin käyttäneeni sukkapuikkoja. Tekele on rätti. Kestorätti.
Jos joku ei tunnistanut.
Uusi aluevaltaus koeajettu, mutta vielä kun sais tuosta tuon ekaluokkalaisen kädenjälen poies!
Ja oppis tekemään erikoisuuksia.
Miun ongelma on ehdottomasti se, että kieltäydyn lukemasta ja ymmärtämästä ohjeita. Mihinkään en ole niitä juurikaan käyttänyt, niissä on ihan kummallisia juttuja...
Ehkä se tästä lähtee, kohta meillä on iso kasa rättejä, jos ei muuta.
Tai iso tilkkutäkki! 

Hauskaa Torjantaita!

5. marraskuuta 2013

Olohuoneen uusi järjestys

 (Huomatkaa meille kotiutunut uusi ihana, tai no vanha ihana, jalkalamppu.)

Olin jotenkin kyllästynyt siihen, että sohvat on aina seinänviertä pitkin, mutta en oikein toisaalta ole saanut asettumaan kalusteita suorakaiteen muotoiseen olkkariimme järkevästi.
Huono kombo tuo kolmen ja kahden istuttava sohva, mut on ne kyllä ahkerassa käytössä. joten en aio katua.


Nyt sitten sohvat päätyivät L-muotoon ja takka jää kyllä vähän taka-alalle.
Mutta vaihtelu virkistää, kauankos nuo tuosta kipsuttaa takaisin.
Arkusta tuli hetkeksi olkkariin pieni olkkaripöytä.


Tämä ihanuus puolestaan pääsi sivupöydän virkaa toimittamaan seinän viereen,
ja olen ihan tyytyväinen, etten ole ehtinyt sen jalkoja sahata. Nyt se sopii tähänkin virkaan.


Yllä on kodin epämieluisin kuvauskulma. MUSTA ISO RUMA TELEVISIO.
Miehen sisustusta parhaimmillaan ;)
Ei vaan, telkkaria meillä kyllä katsotaan, mutta tulevassa pitää miettiä joko sen piilottamista tai valkoista ruutua. Mutta mitä sitä toimivaa vaihtamaan. Siis puhun telsusta, en miehestä.

Palataan taasen muruset!
Ps. Mitä ootte mieltä suurista kuvista? Mietin saisiko niistä enempi irti? Vaakakuvat ei vaan mahdu näytölle peittämättä osaa sivupalkista ja tää tietsikkatumpelo ei osaa asetuksia muokata oikein! Huhheijaa!

4. marraskuuta 2013

Pala rauhaa


Ainakin viikonlopun luonnonmaisemia, sekä maalaisidylliä voisi luonnehtia niin.
Se on sitten eria asia, kun meidän konkkaronkka lähtee kuusenmerkkausreissulle.
Meidän perhe, miun sisko, vanhemmat ja iltasella vielä veli puoliskoineen. Koirakin.
Siinä on siskon sanoja lainatakseni metakka josain Serranon perheen tasoilla.
Kaikki kertoo mutta kukaan ei kuuntele.



 Kuusia saatiin kuin saatiinkin kuitenkin merkkatua useampikin,
on sitten helpompi antaa toimeksianto myöhemmin kuusenhakjialle ;)
Aikamoista maastoa rämmittiin toisinaan, mutta löydettiin vielä perille alkupisteeseen,
joskaan ansiot siitä ei kyllä kuulu miulle millään tavalla.
Minut tuntevat tietävät hyvin, että en oikein erota vasenta oikeasta.


Jokatapauksessa ympäristö vaati klikkailemaan muutamia kuvia.
Ja haaveilemaan valokuvauskursseista ja uusista kameroista, mutta se on sivuseikka.
Ehkä kuvista välittyy se pala rauhaa teillekin, toivon niin!
Harmaakin näyttää oikeassa miljöössä oikein hyvälle, nyt koti-ikkunasta samalla tuijottaessani lähinnä ankealle.


  
Kyseessä on paikka, joka toimii  vanhempieni ja kotona asuessani enemmin vielä minunkin kesäpaikkana.
On täällä useampi joulukin vietetty ja ihan talviasuttavasta kyllä käy, sen puoleen kesäpaikka on väärä sana.
Pihapiiri on täynnä kaunokaisia, joiden kauneutta en tietenkään ole nuorempana huomannut.
Vanhoja puita, aittaa, istutuksia, luonnonrauhaa.


Ja pimeä kun tulee, on kyseessä PIMEÄ.
On tosin torpassa sähköt ja nykyaikaisuuksia, mutta ympärillä on luja pimeys.
Se on aika ihanaa, joskin tällaiselle jo "kaupunkilaiselle" pelottavaa,
mikäli pitää yksin liikkua.

 (Ps. TAHTOO makroputken)

Mutta hämärtyessä tällä reissulla meitä valaisi jätkänkynttilän lisäksi pihamaalla nuotio, jonka
loimussa paistettiin makkarat ja juotiin kahvit. 
Lapset pelkäs koiraa, koira tykkäs lapsista, miehet miettivät kenen otsalamppu varmiten tuhoaa vastapäisen kanssakumppanin näkökyvyn, äitini lauloi kaksivuotiaan kanssa kilpaa lastenlauluja, kuvaaja tippui puusta, nuori nainen pyöritteli päätään ja otti lisää kahvia, sekä nuoripari teki jonkinlaista syömisen maailmanennätystä.


Hyvä perhesunnuntai siis.
Kiitos kaikille osallistujille! :)