Ilahtuminen

On olemassa ihmisiä, jotka saavat sinut aina hmyilemään. Aina hyvälle tuulelle.

Minun ihmiseni on löytynyt, yksi heistä, tämän blogimaailman kautta. Selkeästi, jos nyt pitäisi vastata suurimpia hyötyjä tämän blogin pitämisestä, se olisi ihmiset. 

Eräässä blogissa asuu todellinen käsityötaituri.

Sellainen, jolla on myös suuri sydän ja taito ilahduttaa muita.

Joulun alla postipaketti kolahti meidän lootaan. Kun avasin paketin jouluaattona, riemu oli suunnaton.
Olo oli kuin Tuhkimolla, kun sukat oli juuri sopivat jalkaan!

Ihanat, supersuloiset, vaivalla neulotut villasukat!

Ja arvatkaapa mikä laulu starttaa heti korvien välissä kun vedän nämä jalkaan?

Kyllä! Se on alla, vielä kiitokseksi tätä kautta ihanalle yllättäjälle. Sanat osuu kohdilleen!

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemäään
Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
 

Päätin, että haluan jotain pientä, mitä kiireiltäni ehdin, ommella vastapariksi.
Pakettiin sujahtaa pienen herkkuyllätyksen lisäksi nuppineulatyyny isoäidin kukista (enkä voi ottaa virkkaamisesta kunniaa itselleni taaskaan), sekä puikkopiilo.

 (Ja tietenkin pieni kirje)

Ensi kesänä puikkopiilolle saa viimeistään olla käyttöä,

jos rehvataan oikein livenä käsitöiden merkeissä.

Olisipa se hienoa! :)

Tähän väliin on pakko sanoa, että sain myös liutan muita ihania lahjoja, joista olen todella kiitollinen, ja taidanpa varsinkin itsetehtyjä vilautella täällä aina silloin tällöin teille muillekin; noin inspiraation merkeissä.

On ilo huomata, kuinka hyvin ystävät minut tuntevat; kaikki lahjat (sekä itsetehdyt että ostetut) olivat juuri kuin minulle tehty. Ja niinhän ne olivatkin! KIITOS kaikille vielä tuhannesti!

Ja kiitos sinulle sinne kauemmas, siitä että sinulla on sydän ja sanat paikallaan.

Järki päässä, jalat maassa ja kykyä nähdä.

Niillä pääsee niin pitkälle jo, kuin vain on tarvis päästä! 

Tämän ilahtumiseni myötä voinen samalla toivottaa kaikille lukijoille
IHANAA UUTTA VUOTTA!

Ps. Tämä päivä aikaa osallistua edellisen postauksen pieneen ylläriarvontaan...

Joululahjoista

Tänä vuonna joulukukiksi lähtivät aiemmassa postauksissa esittelemäni 

Kahvikuppi-kynttilät

Niiden lisäksi käsintehtyjä lahjoja oli varmasti edellisvuosia vähemmän, kun viimeinen kuukausi on ollu työelämään uudelleen asettumista sekä sen ja arjen yhteensovittamista.
Jotain on kuitenkin ehditty näpertää mielen rentouttamiseksi.

Alla voit selata joulunalusen tuotoksia siltä osin, kun niitä on muistettu kuvata.

Perusompeluksia; paitaa ja housua.
Pienille tytöille leikkeihin teepusseja.
Isommille koruja ja pussukoita.

Ompelusettiä pienelle tyttöselle ja sen siskolle kassia roijattavaksi.

Toivottavasti lahjan saajat löytävät riemua lahjoistaan.

Aikaa niihin on laitettu ja tänäpäivänä aika tuntuu olevan arvokkain lahjoista.

Mikä oli sinun lempparisi paketeista?

Kommentoi  kommenttikenttään, niin arvon jotain suloista, en vielä tiedä mitä! :)

Itsellenikin ylläriarpajaiset ovat vain kirjautuneille, kommentoiville lukijoille,

mahdollisuus yhteen arpaan! :)

Arvonnan viimeinen päivä on 31.12, ensi vuonna joku siis saa yllärin!

Onnea kaikille mahdollisille osallistujille!

Joulun fiilistelyitä

Aatto oli riemua täynnä, 

malttamatonta odotusta,

turhautumista,

jännitystä.

Palkittuja lapsia ja aikuisia, jotka saivat jälleen enemmän kuin olisivat tarvinneet.

Leikkiviä, touhuavia lapsia.

Keskittyneenä uusiin leluihinsa, uusissa pyjamissaan saunan jälkeen.

Tärkeimpänä yhdessäolo.

Kaikki te, ja me, jotka yhdessä teimme Joulusta joulun.

Aatto oli vatsan juhlaa.

Ruokaa ruuan perään.

Kinkkua, puuroa, juustoja, suklaata, lohta, pähkinöitä, rusinoita, glögiä, kahvia...

Normaalisti samalla määrällä pärjäisi noin viikon verran.

Nyt illalla kolkutteli jo vatsan pohjassa muka nälkä.

Aatto oli ylensyöntiä.

Aatto oli ehdottomasti hetken aikaa siisti koti.

Kuvat lahjojen avaamisesta ja sen jälkeisestä elämästä taitavat jäädä kotikansioihin.

Nyt pitäisi vähintäänkin järkätä taas kaappitilaa kaikelle. 

Aatto oli hyvinkin onnistunut, hyvässä seurassa ja ihanien ihmisten ympäröimänä.

Mutta Joulu ei ole missään tapauksessa vielä ohi!

Vielä on aikaa hiljentymiselle, rauhoittumiselle.

Aikaa olla vain tässä, tässä hetkessä yhdessä, tekemättä ihmeempiä.

Sitä odotan ehdottomasti lopulta Joulun ajalta.

Aikaa on, vain meille.

Sohvalle. Uusissa ihanissa villasukissa. Ihanat uudet korut päällä. Uusi kerrasto uudessa pitsipäällysteisessä henkarissa. Uudessa kassissa ihana määrä herkkuja, ja uusi tyynyliina pään alla. Lukuisia itsetehtyjä lahjoja tänä vuonna sain, ja ne lämmitti mieltä niin paljon! Joku on halunnut käyttää aikansa ja taitonsa juuri minun muistamiseen! Mahtavaa! Minulla on liuta ihania ystäviä!

(Siis miehein oli osannut ostaa joulukalenterin luukkuun nro 24 mahtavan sinkkipeltitalon, jota olin salaa katsellut eräässä puodissa...)

Jatketaan Joulua, 

yhdessä,

meillä on aikaa. 

Joulun odotus virallisesti alkanut

Kyllä se virallisesti alkaa se joulun odotus siitä,

kun kuusi tulee sisälle.

Ja joulusiivo on tehty.

Meillä soi sulassa sovussa Juha Tapion joululaulut ja Raskasta Joulua - tuotanto.

Koti on niin siisti, kun se hetken voi lapsiperheessä olla.

(Siksi oli pakko ottaa huonoja iltakuvia).

Järjestyskin vaihtui taas kuusen paikan turvaamiseksi.

Viis siitä että nurmi vilkkuu tuolta pikkuruisen lumipeitteen alta.

Meillä on joulu!

Kuppikynttilöitä

Työt ja joulujutut vaatii veronsa, ja tänään on aika väsynyt olo.

Myöhäiset illat ja häslinkipäivät töissä ei osu yhteen, mutta toisaalta, ne muutama päivää lomaa vaan tuntuu entistä paremmalta. Ja itseasiassa kummallisinta on, etten ole kummastikaan saanut asioita Joulua varten aikaan, mutta sillä vieraalla on tapana tulla ilman valmisteluitakin! Pitää yrittää ottaa viikonloppuna rennosti, 

jouluviikolla käyn kuitenkin parina päivänä töissäkin...

Jotain on kuitenkin tehty, ja niistä meidän perheen jouluviemisinä (ehkä vähän lahjoinakin) toimii nämä kahvikupposiin uudelleen steariinista valetut kynttilät. Helppoa ja hauskaa puuhaa, tosin onnistuin itse olemaan vähän sotkuinen tuossa puuhassani. Ja kynttilät vaativat kahden sulatuskerran, sillä ensimmäisen valun kuivuttua kynttilät valuivat melkoisesti kasaan, ja ainesta oli lisättävä. Eli ihan edellisenä iltana ennen viemisiä ei kannata toimeen ryhtyä. Ellei sitten ensi jouluksi ;)

Joka tapauksessa, minusta näistä tuli yltiöspöjä, pakko jättää itsellekin näitä muutama.

Ja kavereille sanoin, että kuppi ojossa sitten askarteluiltaan niin saavat uudet valut tilalle ;)

Nyt täytynee lähteä töihin, kun sellainen on siunattu itselle, ja toivotettava kaikille teille touhukasta mutta sopivan rauhallista jouluista viikonloppua!

Ps. Kastellin kuvakilpailussa saa tykätä meidän kodista, KLIK!

Joulun tunnelma?

Mie pistin ylläolevan tuntuiset kortit postiin tuttaville, niille joille muistin. Tulin töistä kotiin sinä päivänä kun ne piti lähettää, ja raapustin paniikissa kuoriin jotakin. Kortit ovat olleet pitkään tehtyä, mutta se osoitteiden kirjoitus ja postitus jäi nyt sitten taas viimetinkaan. Vaikka päätin ryhdistäytyä edellisistä vuosista.

(Nappasin teille aamulla huonon kuvan ikäänkuin todisteeksi siitä, että oon ihan totta rymynnyt

emännänkaapin takaisin keittiöön....)

Miulla on hävinnyt tuon kurjan ilman myötä joulufiilis. Jos joku on pöllinyt sen, palauttakoon välittömästi.

En kestä tätä samaa harmaata olotilaa, joka vallitsi pitkään syksyllä!

Joku vois myös palauttaa eidän pihamaan lumelle, ei ole kiva kun ruoho kasvaa keskellä joulun aikaa.

Toki ymmärrän, ettei kukaan jaksa lukea tätä valitusta, mutta tuo ilma nyt vaan vaikuttaa tän rouvatontun mieleen niin vahvasti, että sylettää!

Illalla pistän kaihtimet kiinni, glögin pannuun, joululaulut raikaamaan ja käperryn vilttiin.

(Lapset taitaa tietää paremmin!)

Ja eiköstä tässä olekin ihana tonttumuori? Tai neidiltä se miusta vielä vaikuttaa, sellaiselta hupakolta vähän! Tilasin sen eräältä käsityöihmeeltä, ja se on kyllä ansainnut paikkansa jo monessa paikkaa meidän taloutta.

Suloisimpia näkyjä lienee se, kun tytöntyllerö sieppaa sen kainaloonsa kahtomaan hoitopäivän jälkeen pikkukakkosta. Mokomat tontut! 

Rakkaat blogiystävät

Olen ylittänyt itseni ja laittanut kotimme likoon Kastellin kuvakilpailussa.

Mikäli miellätte kotimme kauniiksi ja palkinnon arvoiseksi, käykää tykkäämässä kuvastamme Kastellin Facebook- sivuilla, KLIK!

Olen kiitollinen jokaisesta tykkäyksestä!

Kilpailussa mukana tämä kuva.

"Kastellin 25 vuotta -valokuvauskilpailuun tuli hienoja kuvia! Tuli kuvia tuoreista kodeista ja jo vuosia elämää nähneistä mukavine tarinoineen. KIITOS kaikille kisaan osallistuneille!
Nyt on Kastelli-tykkääjien vuoro äänestää kuvista voittaja! Kerro äänesi kommentoimalla kuvaa. Miksi pidit kuvasta? ENITEN TYKKÄÄJIÄ SAANUT KUVA VOITTAA. Äänestysaikaa 31.12.2013 asti."

Kilpailussa on mukana monen monta muutakin kaunista kotia ja raksa-kuvaa,

joten ihastelkaa huolella!

Ja niin vaihtui kaapin paikka

Viikonloppuna mietin niinkin turhaa asiaa ihan oikeasti,

kun kahvikattausta joulupöytään.

Selkeesti miulla on ollut viikonloppuna enemmän aikaa kuin nyt alkuviikosta.

Nyt oon miettinyt lähinnä unta.

Joka tapauksessa, käytin aikaani leikkien ehtoisaa emäntää ja pyörittelin astioita pitkin pöytiä.

Vaihdoimme lisäksi emännänkaapin kuitenkin takaisin keittiöön, joten siksikin astioita on pyöritelty.

Jotenkin miun silmä ei tottunut tuohon vaaleanpunaiseen kaappiin keittiössä,

enkä tiedä oliko kyse väristä vaiko muodosta.

Kyllähän isäntä ehti siinä pohtia ehkä mielessään kun kaappeja roijattiin, että miten tein sen edellisellä kerralla yksin. Hahah! :) No nyt tuohon urakkaan ei tarvinne heti ryhtyä, kaapin paikka on nyt yhdessä päätetty.

Mielivaltaistahan se olikin päättää ihan yksin ;)

Kello oliskin jo sitä luokkaa, et tää päräyttäis kypärän päähän ja lähtis fillaroimaan kohti duunia! 

Tänään jos saan nokoset päivään mahtumaan, lupaan olla valittamatta ääneen mistään loppuviikkoon.

Paitsi, jos tää puolikuntoisuus äityy räkätaudiksi, sit käytän veto-oikeutta!

Jokatapauksessa, kai miun täytyy jo tottua osaani ja toivotella kaikille;

HYVÄÄ TYÖPÄIVÄÄ!

Ei mulla muuta asiaa...

....kuin se, että kävin eilen kirpparille viemässä rojuja kassikaupalla myyntiin ja maanantaina sitten uudestaan tavaroita viemään, laput loppui kesken.

Kannatti käydä, sillä viereiseen pöytään asettui nainen samaan aikaan ja keltainen pehtoori (tosin ilman kantta) lähti mukaani huimaan 4 euron ostohintaan!

Ah, mikä löytö! Rakastan jo nyt tuota väripilkkua, meni joulukukka-asetelmatkin uusiksi!

Sen sijaan taidan tilata loput joululahjat netistä! Karsee ryysis kaupoilla, iski ihan ihmisahdistus!

Ei ehtinyt parissa tunnissa kuin jonotella!

Ei ole miuta varten, huomasin senkin...

Joulukuun lauantai

Kävin viime työviikon lopussa matkalla kotiin paikallisesta kukkakaupasta hakemassa joulukukkia jo kotiin sulostamaan. Valitsin nupppuisimmat hyasintit, mutta kovin äkkiä ne täällä lämpimässä koittaa itsensä avata!

Ja kylmää tilaa miulla ei oikein näille ole. Sitä paitsi sulostuttamaan ne lienee tarkoitettu, näitä raaskii ostaa vaikka uuden erän sitten. Mukaan kaappasin sypressin, jonka saan joka joulu kuihtumaan ennen aikojaan. Siinä keskustellessa selvisi, että ilmeisesti kastelen liian vähän kuitenkin, miellän tän niin vähän tarvitsevaksi.

Eilen oli oikein  mukava päivä, ihanaa tämä pitkä vapaa viikonloppu, tähän voisi vaikka tottua.

Katselin rauhassa Juha Tapiot telkkarista, lapset ja isäntä olivat mummoloimassa. 

Pulkkailtiin, rakennettiin lumilyhtyjä, syötiin hyvin, herkuteltiin, katsottiin Itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja konserttia.

 (Yllä oleva ihana kukka kotiutui harvinaisilta mutta sitäkin mukavemmilta vierailta, ja on mahdottoman kaunis! Toivottavasti saan sen säilymään!)

Tänään vuorossa olisi vähintäänkin yhtä touhukas päivä. Aamusta meinaan nyt karata kaupungille muutamille joululahja/joululahjatarvike-ostoksille, sitten vien kamat kirpparille, kenties käyn jossain ihanassa kahvilassa rauhassa. Katsotaan mitä ehdin. Ja illalla suuntaan sitten työpaikan Pikkujouluihin! Hauskaa! Mulla ei oo ollutkaan nyt pikkujouluja virallisissa merkeissä! Ja todella hauskaa päästä tutustumaan ihmisiin työajan ulkopuolella, uskon sen tekevän vain hyvää! Kiva ilta siis tiedossa!

Ulkona on ihanan paljon lunta ja lisää tulee koko ajan!

Ens maanantaina on vähän erilaista jo pyöräillä, pitää muista varata aikaa nastojen kansa.

Ympäröivä lumihuntu on niin kaunis, että olo on kuin Liisalla ihmemaassa.

Lumitöitä ja joitakin lumen asettamia haasteita lukuunottamatta täytyy todeta, että kyllä tuo lumi on ainakin minulle tuonut ihanan Joulufiiliksen!

(Pikkutupakin on kuin pieni erämökki, liekö tonttujen valtakuntaa?)

Ja sillä fiiliksellä aion nyt jatkaa hetken tunnelmointia. 

Ehkä piipahdan tänään reissullani Joulumarkkinoillakin linnoituksessa.

Ihanaa joulukuista lauantaita kaikille!

Löydöksiä

Aikuisten joulukalenterista on löytynyt kuuden päivän sisään mm. arpoja, matkalahjakortti, hierontalahjakortti, Sisua (purkkaa), ja suklaalusikkajuoma.

Ja kun miehein oli arvannut että suklaan ystävänä riemastuisin tästä pienestä eleestä,

päätin jakaa tämän hetken teidän kanssa.

Näitähän on ilmaantunut nyt kauppoihin aika lailla ja eri versioina. Lusikka liuotetaan pariin desiin kuumaa maitoa ja siitä syntyy suklaajuoma. Mieheni oli tietenkin, tottakai, tietysti ja rakkaudella varannut juuri sydänkuvaisen mulle. Lusikka puhukoot puolestaan?

Melko makeaa juoma on, ei tätä montaa kuppia pysty edes herkkusuu vetämään putkeen.

Mutta ihana hetki, kun tähän liittää sen, että mies ja lapset on mummolassa ja joulutunnelma on ympärillä.

Se tekee lahjasta vielä hulppeamman! Oonko koskaan sanonut, että miulla on hyvä mies ja erittäin hyvä isä lapsilla vasta onkin! No nyt sanon! :)

Takaisin lusikkaan mars, tämä on kiva pieni yllätys ystävän, puolison, työkaverin taikka vaikka lasten hoitajien joululahjaan! Kiva laittaa vaikka joulupaketti kääreeseen koristeeksi! 

Ja itse rakastan lahjoja, jotka ovat syötäviä, jos jollekin jäi se epäselväksi...

Tästä sentään tikku jäi jäljelle...

Puikkopiilo

Äitini vietti synttäreitä vastikään.

Tai ei kai hän niitä niin kovin enää viettänyt, mutta kävimme kyllä kahveilla.
Lahjaksi on vaikea keksiä mitään hyödyllistä, ja vielä itseommeltua.

Nyt kuitenkin ompelin äidilleni puikkokätkön.

Sinne sujahtaa mahtava määrä puikkoja säilytykseen ja yhden lokerikon jätin isommaksi vaikkapa saksille taikka ohjeelle tai mille vaan.

Lapsille samanlaisen kätkön voisi ommella vaikka värikynille ja lehtiölle - jos lahjaideaa kaipaa.

Yläreunan saa käännettyä normaalipituisten kutimien ja koukkujen kanssa suojaamaan puikkojen päitä,

joten eivät pistele niin helposti, jos ovat semmoiseen paikkaan pakattuna, taikka lasten kädet pääsisi koteloon käsiksi syystä tai toisesta.

Lahjaa on helppo jatkaa ostamalla mukaan vaikka uusin käsityölehti taikka bambuiset puikot.

Kenties pari kerää lankaa, tai takuuvarmasti suklaalevy ja lakupatukoita noihin lokerikkoihin.

Mielikuvitus on rajana!

Nyt kun joku ilta ehtisi vielä niiden joululahjusompelusten pariin... Niin vähän valmiina aloitetuista vasta!