Kesäkuuta

Mennään, jo miltei puoliväliä.

Eilen oli ensimmäinen päivä tätä kuuta, kun saimme tuntea kesän ilmoja ja tuoksuja.

Muuten olemme saaneet aika paljon koleita ilmoja osaksemme.

On hassua, että ensi viikonloppuna on jo Juhannus.

Omaan kahden viikon ja kahden päivän lomaan on vielä reilusti aikaa.

Sitä ennen töissä alkaa vielä ruuhkaisempi aika, heinäkuu on kiirettä.

Nyt huomaan, että vaikka asenteella on väliä, alkaa mieli ja kroppa jo vähän haikailla tuon loman perään.

Lapsilla on enää edessä neljäpäiväinen hoitoviikko.

Sitten Leevillä on syksyllä edessä eskari!

En voi lakata hämmästelemästä sitä, mitähän hämmästelyn taso on kouluun lähtiessä.

Nyt yritetään viikonloput nollata ja tankata. Tehdä yhdessä asioita ja vähän miettiä jokaista viikonloppua minilomana. Eilen käytiin läheisessä kylpylässä uimassa ja sen päälle ravintolassa syömässä. Juhannus menee mökillä. Kesä pitää sisällään tällaisia pieniä "lomia", muuten ollaan vaan.

Ja sitä rehellisesti odotan eniten.

Soljuvaa arkea. 

Kotona pitkiä, hitaita aamuja (kuten tänään), rentoja ruokia, kainaloita, kuokkimisia, ehkä muutama kirja luettavaksi, sadepäiviksi haen kirjastosta Peppi Pitkätossuja, vähän ratsastustunteja Ellalle, jalkapalloa Leevin kanssa. Pikkulegoja sietämättömissä paikoissa; jalkojen alla ja pesukoneen alatasolla. 

Oma liikuntarutiini ja ruokarutiini on totaalisen hukassa ja se vaikuttaa kyllä oloon väsymyksenä ja pöhkööntymisenä. Nyt ymmärrän vielä paremmin, miten tärkeää on syödä hyvin ja puhtaasti ja säännöllisesti ja liikkua jonkin verran.

Rutiinin uudelleenkäynnistys on mulla se vaikein juttu; kun se jostain syystä rikkoutuu, mulla kestää päästä takaisin rytmiin.

Toisaalta, takana on pitkä rupema. Kropan rääkkäystä.

Joten lienee ihan paikallaan höllätä ja olla välittämättä siitä tunteesta, että tässä vähän löysistyy.

Ja tulee kiloja muutama.

Kroppa saa nyt flunssan päälle ansaitsemansa pitkän tauon, jota oon suunnitellut pidempään mutten ole malttanut toteuttaa.

Kasvimaalla muuten tapahtuu jo aikalailla. Se on tällä hetkellä varmaan kaunein "kukkapenkki" tässä huushollissa. Ihana hakea sieltä jo vähän sipulinvartta, ruohosipulia ja yrttejä salaatteihin sekä ruokiin.

Eilen saatiin ekaa kertaa syödä lämpimässä säässä pihalla.

Oli aika jees.

Jännä ilmiö, että kun pihalla siistiytyy, niin koti näyttää aika ajoin siltä, että se on vaan kippauspaikka.

Lippiksille, ötökkäpurkeille, huppareille,

aurinkorasvalle, sandaaleille,

juomapulloille, jalkapyyhkeille.

Sään salliessa elämä on takapihalla.

Eilen en ees kuokkinut. Istuin ensin portailla,

sitten kiikussa,

sitten makasin viltillä ruohikolla.

Poltin yläkropan.

En tajunnut auringon vaaraa.

Onneksi en pahasti.

Nyt tosiaan taas sataa.

Mä juon kahvia aamutakissa vaikka kello on kaksitoista.

Lapset intoutuivat pelaamaan xboxilla liiketunnistuspelejä. Hauskaa tuntuu riittävän. 

Kohta me kurvataan puutarhalle kun pihalla ei viitsi kuokkia.

Ja siitä kauppaan. Ostan varmasti jäätelön, vaikka sataa.

Leppoisaa Sunnuntaita kaikille <3 p="">

Saanko esitellä?

Siis aivan mahtavaa miten vihreää ulkona on!

Ihanaa!

Tuntuu että pihalla voisi vaan istua ja tuijottaa kaikkea.

On pakko kerätä luonnonkukkia, kieloja, mustikanvarpuja, jopa rikkoja maljakkoihin sisälle, 

että saa luonnon kauneuden sisälle. Pieninä palasina.

Ja syytä on tehdä muutakin kuin istua. Nimittäin pihahommia.

Tänään sain ilokseni hakea ison määrän perennoja lukioaikaiselta ystävältä, ja huomenna alkaa kukkapenkin suunnittelu uusiksi.

Jokseenkin innoissani oon siitä, että pihalla edes vähän kukkii.

Ja ympäristö alkaa näyttämään ainakin itse luodulta.

Meidän pihalta.

Viime kesänä siirsin kanssa paljon perennoja ja sain katsella niitä nuukahtaneina penkissä.

Sama on varmaan edessä noiden nyt siirrettävien kanssa, mutta viimekesäiset taas voivat nyt hyvin penkissä, joten on luottoa siihen että kyllä ne piristyy!

Pionissakin on nuppu, vaikka se viime kesänä siirrettiin!

Ihanaa!
Tätä täytyy varjella!

Kasvimaallakin kasvaa, joskin siistimishommia alkaa jo vähän olemaan.

Ellan kanssa kastellaan kilpaa, ja se on aina meidän homma.

Ellalla on oma sininen kastelukannu ja omat kasteltavansa.

Mm. mansikat kuuluu tietenkin tälle herkkusuulle.

Kirsikkakin kukkii ensimmäistä kertaa ja on valloittava, vaikkei vielä niin montaa kukkaa omaakaan. Kirsikkapuut oli mulle must juurikin kukkien takia, en ole kirsikoiden suuri ystävä muuten.

Tasan tarkkaan kyllä syön jos niitä on tullakseen!

Ihan siksi, että suostuvat kasvamaan.

Asiat ja tavarat ja miljöö on vielä kovin avara, kun piha on kuitenkin suuri ja pennejä ei ole mielettömästi laittaa kiinni pihaan. Puut ja marjapensaat on ostettu, lisäksi aleperennoja muutama ja siemenpusseja. Muuten on aika pitkälti haettu sieltä, mistä on ollut saatavilla ja huolittu kaikkea.

Silti tulee nättiä.

Tykkään just siitä et kaiken ei tarvi osuu yhteen.

Et saa vähän olla kuin mummola, ehkä vähän siistimpi kuitenkin.

Kantattavaa riittää vielä paljon tälle kesälle.

Ja nypittävää.

Jotenkin silti ei tunnu siltä, että piha edistyis, hassua miten sitä on koko ajan pää täynnä visioita siitä mitä pitäisi tehdä ja haluaisi saada. 

Parhaimmillaan piha lienee sitten, kun siellä ei jaksa enää kyykkiä.

Tärkeintä kai tässäkin puuhassa on nauttia matkasta ja opettelusta.

Kahtella mitä kaikkea on olemassa, ja miten voi tehdä itse.

Opetella kunnioittamaan tuota luontoa ympärillä ja otettava sieltä inspistä.

Varmaan hyvä tulee hitaamminkin.

Joskin oon sen verta kaikki mulle heti tyyppinen, et ihan varmasti on vaikea saada unta, kun tiedän et valeistutuksessa on läjä perennoja.

Hitto soikoon, viikonloppu oli taas liian lyhyt!

Kuinkas muilla (aloittelevilla) puutarhureilla menee?

Onko muillakin enempi intoa kuin tunteja/osaamista/oravannahkoja riittää?

Tsemppiä pihahommiin, kesä on vasta alussa!

Sellaisena kesäyönä...

...jos ei halua mennä nukkumaan, vaikkapa koko juhannuksena, voi valmistella itselleen hemmotteluita koko yöksi. Meillä loppui jalkakylpy, ja meidän neidin lempihommia on sauna tähdillä (tuikuilla) ja jalkakylvyllä. Lillutellaan yhdessä ja ankka ui samassa vadissa.

Kuulostaa loistavalta, ja onkin, mutta kyllä mä pidän niistä yksin saunassa hetkistäkin.

Aikaisemmin lahjoin päiväkodin tätejä Ruususen jalkakylvyllä.

Ohje löytyy kun painat tästä, KLIK!

Jalkakylpyvariaatioita löytyy googlettamalla netistä monia erilaisia, ja monet tarvikkeet löytyvät kenties jo kotoa.

Ja onhan tämä kiva vieminen vaikka sinne kesämökille lahjaksi. Teet useamman purkin kerralla helposti.

Niin kävi myös meille, eli kerättiin vähän sitä, mitä kotoa löytyi jotta päästäisiin nautiskelemaan pian.

Meillä on siis samalla tavalla syntynyt kylpy kuin pizza varmaan aikoinaan Italiassa.

Kuulostaa siltä, että tarinaan tuli juuri ripaus sitä romantiikkaa.

Meidän Suviyön taikakylpyyn tarvitset:

Karkeaa merisuolaa

Ruususuolan jämät

Maustettua mustaa teetä (aromeiksi)

Kuivatettuja ruusunlehtiä

Ihania tuoreita kuivatettuja koivunlehtiä

Ripaus sauna-aromia (Koivu/Savusauna)

Suolat purkkiin, teetä joukkoon; itse laitoin pussillisen tiikerin päiväunta ja pussillisen Liptonia.

Lehdet murskataan purkkiin hyvin kuivatettuina.

Lopuksi tarpeen vaatiessa aromia.

Itse en sitten raaskinut laittaa enää, koska tuoreet koivunlehdet tuoksuivat niin taivaalliselta.

Sitten tarvitseekin vaan lämmitellä sauna ja sytyttää kynttilät.

Meidän tosin on pakko ostaa ihana jalkakylpyamme.

Eihän näin ihanaa ainetta saa lutrata enää hukkaan orthexin muovivateihin!

Vinkkejä saa siis esittää!

Ihania jalkakylpyhetkiä kaikille!

Kesä on täällä!

Tänään on riittänyt tuulta aikalailla.

Tuuli on kuitenkin tuntunut aika lämpimältä.

Toivotaan, että manaukset lumesta olisi vaan pelkkää pelottelua.

Jokatapauksessa kesä on tullut.

Jokseenkin uskomatonta että on jo kesäkuu.

Omiin lomiin on vielä aikaa, ja lomaa on kokonaiset kaksi ja puoli viikkoa.

Sekin jaettu niin, että koko perhe lomailee yhtäaikaa vain puolikkaan viikon.

Lapset sentäs aloittavat oman lomansa jo juhannukselta.

Pitkä kesä kuuluu lapsille, vaikka todella tiedän, että sitä ei aina ole tehtävissä.

Pikkaisen kauhulla jo ajattelen kesien järjestämistä sitten kun lapset ovat koulussa.

Onneksi sinne on vielä aikaa.

Toisaalta tuntuu aika hurjalta ajatukselta, että tämä kesä ollaan pitkälti töissä.

Niin monta kesää kotona, että tuntuu vähän vaikealta luopua siitä asemasta.

Toisaalta, asiat on pitkälti asennekysymyksiä.

Surkuttelulla saa varmasti itselleen kaamean olon ja ei pysty nauttimaan pitkistä kesäilloista.

Aion mielummin keskittyä positiivisuuden kierteeseen.

Ainakin on lämmin. Töissä on moni asia helpomaa, joskin myös haasteita riittää.

Haasteista kuitenkin oppii parhaiten.

Lapset saavat nauttia kesästä, ja kesästä ei tule kisajuoksua paikasta toiseen.

Kaikki reissut on jäädytetty ja keskitymme mökkeilemään, ehkä joku viikonlopun huvipuistoreissu lähelle.

Jo nyt illat tuppaa venymään, kun on niin valoisaa.

Töistä tullessa sitä vaan keittelee keinukahveja ja nauttii lämmöstä. Vaikka joskus tarviaisikin peiton ympärille. Sitten syö ja keittelee kahvit.

Ja tekee vähän pihahommia.

Sitten kello on hemmetti jo kahdeksan.

Suihkuun, iltapalaa, iltatoimet ja nukkumaan!

Kuka siivoaa sisätilat ja valmistelee seuraavan päivän ruuat töihin?

Kuulostaako tutulta nämä kesän merkit!

Imurista on tullut sisustuselementti, jota kieltäydyn kuitenkin kuvaamasta.

Pienet ruohoiset multajalat pääsevät livahtamaan takaovesta hakemaan sitä, just tota, koska mä tarvitsen ja kaikki kantautuu sisälle.

Valkoiset sohvat muuttuvat harmaan liukuvärjätyiksi.

Kukaan ei välitä, ei ennen kello kahdeksaa.

Kun kaikki ovat pihalla.

Minä sairastan sitkeää lunssaa, joka antaa aikaa levolle ja urheilut on tauolla.

Tämä on uusiutunut niin monta kertaa nyt, että on aika levätä huolella.

Ei tän kanssa jaksaisikaan liikkua.

Joskus pitää himmata.

Onko parempaa aikaa kuin alkava kesä? Vaikka sitä välillä katselisi ruudunkin läpi, niin on se suomen kesä vaan aina yhtä kaunis!