Blogissa on ollut hiljaisempaa jonnin aikaa.
Menoa ei suinkaan hidasta kaikki tekeillä oleva,
vaan kaikki mitä meinaa jäädä tekemättä.
Olen saanut ommeltua kauratyynyn itselleni.
Niskat on sairaan kipeet, kun ekana itse luultavammin kärsin influenssan, joka yhä kesken.
Nyt sitä sairastaa meidän pieni tyttönen, ja isä - matkalla Pariisissa samassa taudissa.
Leevi on toistaiseksi välttynyt.
Ja toisin kun kuva näyttää, meidän lapset on niitä, jotka nukkuu kipeinä todella huonosti ja vähän.
Päiväunet oli puolisen tuntia parasetamolin voimilla.
Sylissä istutaan koko ajan.
Tietenkin - ja pieni rinsessa oksentaa aina, kun on kuumeessa.
Nytkin sohvanpäälliset ja täkit pyykissä.
Pesin varmuuden vuoksi ainoan toimivan kuumemittarinkin!
On jo ikävä arkea ja sitä kun suurin murhe on se (josko se on sitä osaksi nytkin),
kuinka saada pyykkihuolto kiinni!
Tai pysymään huusholli suht kunnossa kaiken keskellä.
Koska alla oleva kuva näyttää paratiisilta tän vallitsevan keskellä.
Tai pysymään huusholli suht kunnossa kaiken keskellä.
Koska alla oleva kuva näyttää paratiisilta tän vallitsevan keskellä.
Ainiin.
Tilannetta ei helpota se, että häihin on kaksi viikkoa aikaa.
Anteeksi. Vajaa kaksi viikkoa.
Anteeksi. Vajaa kaksi viikkoa.
Kodinhoitohuone on täynnä likapyykkiä ja askarteluita, joita kukaan ei ehdi,
halua tai jaksa hoitaa.
Lapsiperheen tavoin nämäkin häät menee; kaikki on melkein valmista.
Mikään ei täysin.
Mikään ei täysin.
Toivon kaikille tervettä ja reipasta viikkoa ja samojen tautien kanssa taisteleville
KOVASTI VOIMIA JA PARANEMISIA!