Meillä on uhma aivan järkyttävä,
ja toivottavasti huipussaan.
Päivät menee komennellessa, ja taito on tarttunut myös Leeville.
Ehkä näette palan uhmaa ja komentelua näissä kuvissa?
On nimittäin niin, että valoisa aika on lyhyt (jos sitä edes on)
ja kuvaaminen sisällä pimeässä on haastavaa.
Kun siihen lisätään yhteistyökyvytön malli, joka ei ole kiinnostunut enää edes kuvauspalkkiosta,
on usein ompelut valmiina jo kauan aikaa ennen tänne päätymistä.
Behind the scenes,
eli kuvat ei tosiaan tule helposti ja tällä hetkellä sovituskuvat ei ole
Meidän juttu.
Noin tuhannesta räpsystä parhaimmat ovat alla olevan kaltaisia:
Räkäistä naurua, kun ei ole uskottu tippaakaan
"ole aloillasi" -komentoa.
Paita on joka tapauksessa Nanson trikoosta, ja raitakangas on paikallisesta ompeluliikkeestä
Aplikoinnit velouria, örkkimörkin jalkoja lukuunottamatta.
Koon 104 kaava auttamattoman iso, kokeillaan vielä mitä tapahtuu pesun kautta.
Arviointivirheistä puheenollen;
Tein samanmoisen tunikan Ellalle, koon 74/80 kaavalla.
Ilman kunnon saumavaroja.
Ja se on aivan varmasti auttamattoman suuri vielä pitkän aikaa!
Tässäkin Nanson trikoota ja velourit aplikointia,
Kaavana ehkä olla Iinun Nike?
Mutta tottahan sekin on, että sovituskuvat ovat osa bloggaamisen iloa.
Vaatteet näyttää paremmalta ihmismallin päällä.
Vaikkakin se tarkoittaisi leijonankesytystä tai
viuhtovan vauvan huijaamista.
Palataan taas!
Ps. Minulla on kangasongelma: En köydä enää Leeville mieleisiä kuoseja,
vinkatkaa teidän suosikit tällaisella vajaa 3v. uhmapetterille! Kiitos :)
