Ninjago!

Meillä on selkeesti pari lempparijuttua tällä hetkellä

Angry Birds ja

Lego Ninjago!

Tällaisia pipoja bongasin eri blogeista, ja täytyy kyllä myöntää,

että inspiraatio ei ollut ylimmillään tätä Ninjago-pipoa aplikoidessa ja 

ommellessa. Mutta saihan se pienen miehen tyytyväiseksi.

Ja pääasia, että keväällä joku pipo kelpaa päähän :)

Melkoisen hurja Ninjago!

Äiti toivoo silti, että viimee keväänä ommeltu pöllöpipokin kelpaa toisinaan.

Inspiraatiosta

...tuntuu, että pitkästä aikaa pelkästä inspiraatiosta, ilman kaavoja, ilman selkeää suunnitelmaa 

syntyi tämä ihana P Ö L L Ö M E K K O,

joka hurmasi äidin vasta kun oli valmistunut.

Yläosa on kierrätettyä lakanakangasta, aplikaatiot ja korvat askarteluhuopaa.

Vaaleanpunainen helmaosa on velouria, ja römpsylät alhaalla vanhan rikkinäisen pitsilakanan reuna.

Olin jo aiemmin katsellut erästä ulkomaalaista blogia, jonka nimeä en valitettavasti millään muista.

Siellä oli tehty samaan tyyliin ainakin kettumekko oranssista velourista, ja rakastuin.

"Oikeiden tarpeiden" puuttuessa versioin omani.

Pakko myöntää, että en uskonut itsekään tähän suunnitelmaan jossain vaiheessa enää,

ja on mekko hitusen reilu Ellalle vielä.
Mutta neppikiinnitys, jonka sain jo kertaalleen jostain syystä "hajoamaan" eli nepit irtoamaan,

takanee pidemmän käyttöiän. Olkanauhoja voi kasvattaa tarpeen tullen :)
Ja kyllä, katsoitte oikein, ne on erilevyisiä.
Eihän kaikki voi kerralla onnistua ;)

Pöllöillään taas!

Aate vaatteen takana

Valmiin tuotteen takana on yleensä tarina.

Usein pelkkä inspiraatio, oma ajatus, muualta kopioitu, kuitenkin joku tarina,

miksi juuri tämä tällä kertaa.

Mie en ymmärrä Angry Birds-villitystä. En ymmärrä kuinka sen kehittäneet ovat saaneet sen markkinoitua meidän kolmevuotiaaseen (ja jopa puolitoistavuotiaaseen!).

Ja kun blogeissa on nähty Angry Birds vaatteita, en ole kokenut mitään intoa ommella niitä,

vaikka tiedän, että Leevi rakastaisi...

Kunnes. Jotenkin näin se vieno pyyntö meni.

Katsokaa tuota 3,5vuotiaan piirrustusta!

USKOMATTOMAN HIENO!

En kuitenkaan kyennyt, millään, Angry Birdsin aplikointiin, joten kohteeksi joutuivat viattomat 

pikku-possut, uhrit. Leevi valitsi luonnollisesti pohjakankaan paidalle.

Tietenkin sen, minkä äiti olisi viimeisenä valinnut.
Mutta tehdään nyt lapselle mieleinen vaate.

Tämä on varmaan ensimmäinen paita, jota ommellessa Leevi kyseli tuhat kertaa,

että onko possupaita jo valmis.

Voinko laittaa Possupaidan kerhoon.

Possupaita pitää riisua ennen ruokailua, ettei se likaannu.

Possupaita on minun tekemä! :O

Ja vaikka edelleen, tämän paidan tekeminen ei ollut mieluisin projekti, ja idea (toteutuskin)

oli miltei Leevin, niin täytyy sanoa, että kyllä pienen miehen onni sai äidin iloiseksi tästäkin projektista!

Ps. Osallistukaa vielä hetken aikaa Arvontaan, jonka löydätte edellisestä postauksesta!

Alla oleva pussukka mahdollista voittaa itselleen!

Lahjaksi

Tänä aamuna ommeltu pöllöhuppari tähtitaustalla ei jäänyt omaan käyttöön,

vaan meni lahjaksi ihanalle kummipojalleni, joka täytti vuosia, ja jonka ihania synttäreitä olimme tänään juhlistamassa.

Mutta koska kummipoikani on vain hitusen Leeviä lyhkäisempi, vaikka nuorempi onkin, niin katsoin olevani oikeutettu ottamaan muutaman mallikuvan - mielestäni niistä pääsee paremmin vaatteet esille.

Kyllä huppari on vielä varmaan reiluhko käyttäjälleen, mutta toisaalta malli antaa vähän periksi käyttää reilumpanakin. Siksi lisäilin tähän tuollaiset perinteiset resorit, ettei pienen herran käytössä jää hihat ärsyttävästi tielle, mikäli reiluutta vielä on.

Olen näemmä kovin mieltynyt pöllöihin. Itseasiassa, myönnettäköön. Minulla ei ollut ajatustakaan siitä, mitä aplikoisin tähän kankaaseen. Jotain pirteää se vaati ehdottomasti seurakseen. Kirjottelin synttärikorttia valmiiksi, ja kappas... ;) Siitä se ajatus sitten lähti.

Kertoipa se Leevi miulle melkoisen natisevaan sävyyn:

"Äiti, miulla ei oo vielä pöllöhuppalia.

Miksei?

Mie ihan totta taavitsen pöllöhuppalin."

Voi olla siis lisähommaa tiedossa....

Kaava: Jujun huppari eri hupulla ja kavennettuna, pidennettynä, koko 100cm.

Kankaat: Tähtitrikoo Lieblingstücke, Velouripalat aplikointikassista, Huppu valkoista Nanson trikoota.

Kirahvihaalarit

Teki mieli kokeilla aplikoituja haalareita. Tai haalareita edes uudestaan,

En vieläkään tiedä, missä vaiheessa nämä tulivat valmiiksi, niin hidasta näiden tekeminen on ollut.

Mikään ei ole lojunut pöydällä niin pitkään, inspiraatio meinasi monesti loppua kesken.

Mutta päällä ne ovat, ja aivan ihanat ovatkin, vaikka jälleen himppusen reilut!

 

Kontatenkin näillä pääsee eteenpäin mainiosti, ja sohvallahan on parasta myllertää...

Kirahvi yltää lähes nilkkoihin saakka, ainakin vielä ;)

..Mutta tästä kuvasta huomaatte, että kirahvin ei ihan nilkoissa loju,

joten kasvuvaraa jäänee :)

Mutta toisaalta, kiva kun käyttöikä on pitkä, varsinkin kun kesä on tuloillaan, ja velourhaalarit ei ehkä ole niitä kesäisempiä vaatteita.

Ja IHANA TOUKOKUU, täällä ollaan niin kesää odottavissa tunnelmissa, että näinköhän tuota enää malttaa ommellakaan! Aurinkoisia päiviä kaikille :)

Kirsikoita keväällä

Kevät kesää enteilee, ja toivottavasti nopsaan!

Ellalle syntyi maaliskuun viimeisen päivän aamuna pinkki, kesäinen setti.

Menee kyllä pitkähaisen kanssa näin keväälläkin!

Seuraavan kuvakokoelman myötä pyydän anteeksi, etten jaksanut miettiä sen enempää kuvauspaikkaa, kuvanlaatua, kuvien valotuksia tai mitään muutakaan.
Milloinhan sitä menisi sinne haaveillulle kuvauskurssille? Milloin opettelisi käyttämään käsittelyohjelmia?

Milloin sitä jaksaisi panostaa hitusen enempi kuin pikaräpsyt?

Tunikan kaava Iinun Nike (74/80) muokattuna.

Leggareiden kaava Ottobre.

Kankaat ovat Nanson palalaarista paikallisesta ompeluliikkeestä,

törkeen edukkaita. Aplikoinnin tilkut velourijämiä!

IHANAA JA AURINKOISTA HUHTIKUUTA KAIKILLE IHANILLE!

Ei pöllömpi vapaapäivä :)

Tässä on meidän "paremman" välikausiasun virkaa toimittava takki.

Halusin yksivärisen, jotta voin kerrankin ylilyödä hattujen ja varsinkin kuviollisten, määrän.

Sain puolittaisen vapaapäivän, kun muut suuntasivat mummilaan, ja surauttelin läjän pipoja.

(Ja ehkä kävin kirpputoreilla ja kahvilassa, mutta sitä ei kerrota kellekään!)

Ensimmäinen pipo toimii kääntöperiaatteella, ja vaikka en niin pilkullisesta perustakaan,

niin ajatus on hauska! Jos toinen puoli likaantuu, voi toisen ottaa käyttöön ;)

Eikä kankaita olisi riittänytkään kokonaiseen hattuun, siis samalla vuorikankaalla.

Leevi täytti kolme vuotta, ja aloittaa jossain vaiheessa kerhon. Poika on todella ihastunut uuteen kerhoreppuunsa, pakkaa sen monta kertaa päivässä täyteen kaikkea mahdollista.

Ja hattuunkin syntyi siis pöllö!

Lisää pöllöjä ompelin Ellan huonetta somistamaan, kun löysin kerran eräästä antiikkikaupan korista läjän kankaita, joissa luki "Saa ottaa". Ja kun Leevillä oli aiemmin tästä valkoinen pöllö, niin siskolle kanssa.

Myös Ellan (tiedetään, olen ajoissa!) nukensänky sai uudet varusteet. Peittoa ja tyynyä..

Ja siitähän ne leikit syntyikin :)

Leevin mielestä on kivaa, kun on äiti ja vauvapöllö.

(Sen lisäksi on kiva metsästää pöllöjä pyssyillä; pojat!)

Ellan välikausiasuun ompelin myös hattuja. Nämä ei ole täydellisesti väriin sopivia, koska ikäväkseni en ole vielä saanut tuollaista hiekan väristä velouria/ joustista, mutta ongelma saattaa korjaantua pian.

Ja tein sen taas, lapset kun eivät olleet kotosalla...

Ensimmäisestä hatusta tuli melko sopiva, joskaan en ole kovin vakuuttunut tämän

Ottobren kaavan mallista, ja sen istuvuudesta.

Toisesta tuli iso! Varsinkin sydän keskellä on aivan liian iso näin pienen mallin päähän :)

Mutta ensi syksynä, ensi syksynä; ei tarvi sitten ommella niin paljon hattuja ;)

Mutta tänä kevääntä tarvitsee vielä siis ommella ainakin yksi pipa tähän pukuun! Ellei mummi sitten virkkaisi tai neuloisi oikean sävyisestä langasta??

Juhlan odotusta...

"Äitiiiiiii, kello käy!"

Kyllä meillä odotetaan huomista päivää.

On paistettu, sovitettu juhlakuteita,

on pyöritty ja kysytty malttamattomana joko.

Meillä siis tiedetään jo, mitä on synttärihäkärä!

Meillä on juhlittu leikkisynttäreitä,

keitetty leikkisynttärikahvit ja syöty leikkiherkut monta kertaa.

Mutta.

Pikkusisko tuli kuumeeseen.

Nyt meillä odotetaan ja mietitään mitäs nyt.

Perutaanko, odotetaanko?

Pieni mies ilmaisi ärtymyksensä ja totesi,

että Ellan voi hänen puolesta viedä vaikka roska-autoon :D

Juhlat kuulemma vietetään.

Paita ainakin on jo valmiina.

Kravatti ja hihat samaa tähtikangasta,

paidan etu- ja takakappaleet Eurokankaan palalaarista pikkupalloja :)

Jonkun sortin juhlat pieni mies kuitenkin huomenna saanee,

sillä ainakin isovanhempia on tulossa!

Hyvä niin, nimittäin täällä ollaan valmiina!

Leevi 3v. 8.3.2012 ! Onnea iso poika!

O-ou, lisää mekkoloita...

Uusimmassa Ottobressä oli paljon mielestäni mukavia kaavoja, joita meinaan kokeilla. Paljon perusjuttuja, joita voi muunnella... ja paljon kivoja juttuja vauvoille nimenomaan! Nyt kokeiluun pääsi kietaisumekko. Ihan hauska tästä tulikin! Malli on tosi hauska päällä!

Takaa siis kietaisumallinen, Peppi-mekkonakin lie tunnettu? Muutoksia tein sen verran, että jätin kanttaamiset parempihermoisille ja ompelin mekkosen pussiin, ja jätin vaan kääntöaukon. Ihan hauska näinkin, vaikka myönnettäköön, että kanttaukset toisivat lisää tietyn ajan henkeä. Olenkohan aivan väärässä, jos muistelen itselläni olleen jonkun hyvin samantyylisen, äitini tekemänä? Saatan olla ;)

Ja niitä sovituskuvia.. Tai sanoisinkos narrauskuvia?

Meillä on pitkälti semmoinen vaihe, että kun käsistään laskee, niin alkaa kaipuu takaisin syliin ja narina, tasaisen valittava tai korkea kimeä toisinaan. Tämä kurja vaihe härnää myös vähän liikkumisen opettelua, ja liike tuntuukin toistaiseki jäävän kontallaan heijaamiseen ;)

Ai jotta! Kyllä kelpaa! Tänään oli niin pitkät unet, jotta mekko valmistui niiden aikana, harvinaista.

Koitin neidin kanssa sopimusta hieroa, että kun nukkuu pitkät unet, voi olla, että uusi mekko on aina odottamassa... ;)

Isoveljen projektit olisi seuraavana vuorossa; odottelevat vaan osaksi kankaitaan. Ja toisaalta myös inspiraatiota! Kaikki mekkoset ovat olleet minulle nyt "uutta" mutta tuntuu jotenkin turhan rutiininomaiselta tarttua työhön, kun pitäisi vaan tehdä housuja ja paitoja :) Ehkäpä se inspis iskee ja saan aikaiseksi jotain, Leevikin jo kyselee kovasti jotain itselleen!

Ommeltuja lahjuksia lapsille

Kyllä, body on Lindexin. Siitä se ajatus lähti. Body tarvitsi ehdottomasti kaverikseen siihen sopivat housut bussinkuvalla. Bussi on siis aplikoitu takapuolelle.

Ystäväni sai ihanan poikavauvan, ja hänelle halusin jotain itsetehtyä,

vaikka aika ei koko settiin riittänytkään.

Mukaan vielä tuttinauha.

Tuttinauhoja tuli muutama taas lahjuksiksi, kuva on auttamattoman huono.

Tähtikangas on hurmaavampaa luonnossa.

Kummipoikani sai ladaa, ja meillä oltiin kateellisia.

Leevi kysyi koko ompelu-urakan ajan:
"Onhan tuo miulle, onhan?"

Taidan joutua vielä ompelemaan toisen samanmoisen setin,

mikäli kangas riittää!

Kaksi pientä tyttöä sai itselleen

pienet essut

kotileikkejä varten.

Herkullisilla väreillä!

Ja tietenkin patakintaat mukaan!

Jotta ei pienet padat pääse sormia polttelemaan!

Virkkuukoukkunen myy todella paljon ihania kuoseja,

värikkäitä kankaita ja ideoita

pullollaan tuo putiikki.

Hitusen hempeämpää,

näin tämän jo meidän käytössäkin ;)

Onneksi pukki toi, kuin sattumalta, meillekin essut,

molemmille lapsille, niin pääsevät myös kotileikkeihin...

 

Viimeiseksi, vielä pienelle pojalle autopipo.

Pitäähän aina pikkupojalla autopipo olla!

Toivottavasti sopivakin!

Sen kummempia ei olleet tänä vuonna itseommellut lahjukset lapsille.

Isommille turvauduin jo kaupanhyllyyn.

Lapsetkin tuntuu yhä aiemmin jo tietävän, mitä haluavat,

enkä ole itse vielä päässyt isompien lasten maailmaan mukaan.

Ehkä vielä jonain päivänä...

Nyt nauttimaan lomasta, meillä on isäntä kotona vielä tammikuun puolellakin,

ja sekös on miulle yhtä lomailua :)

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille!