Me ollaan palattu kotosuomehen viikon Kreetan matkan jälkeen!
Kuvia matkasta laittelen myöhemmin, kun ehdin.
Nyt on ajatukset jo pitkälti pihamaassa.
En oo sitten yhtään viherpeukalo, kaikki on mulle uutta pihahommissa!
Kaikki tuntuu niin vaikealta aloittaa, ja varsinkin "perustustyöt" on hankalia...
Kasveista en ymmärrä mitkä viihtyy missäkin, ja kaikki mitä ostan, päätyy varmasti parin vuoden päästä tunkiolle. Viisainta olisi varmaan vaan pyytää pihasuunnitelma ammattilaiselta...
Mutta eihän se tietenkään millään sovi!
On pakko oppia erehdyksen kautta, ja tehdä itse, pikkuhiljaa.
Pienet lasten näpit mullassa seurana....
Toinen asia on se, että kasvit ja puut ja pensaat kasvaa.
Uskomatonta, mutta jopa minä ymmärrän sen faktan!
Vaikea asetella näitä puutarhan kasveja niin, että ne voivat siinä kasvaa rauhassa...
Ja sitten se, että ne kasvaa hitaasti. Ei, minä en saa laittaa vielä riippukeinua omppupuiden väliin, koska ne ei kestä vielä edes itse omenoiden painoa. Enkä saa niitä varjostamaan vielä kahvihetkeä terassilla.
Ne kasvaa kärsimättömän makuun hitaasti!
Kylläpä on vaikeaa tämä!
Tälle kesälle on suuret suunnitelmat; piha siistiksi, varasto kuntoon ja sen ympärys nätiksi,
terassikaiteiden maalausta, istutusryhmien suurennusta ja kiviä vähän pihamaalle lisää.
Reunakiviä, ehkä jonkunmoista luonnonpolkua pihalle haaveilisin myös.
Pyykille kuivatustelineet.
Onneksi tulee muitakin kesiä.
Ja kaikkea ei voida edes saada valmiiksi.
Ja onneks se meidän tyyliin sopiva mummola ja vanhanaikaisuus tekee sen, että puutarhan ei tarvitse nyt eikä tulevaisuudessakaan olla just prikulleen millilleen kunnossa, vaan saakin vähän rehottaa!
Ehkä siis en ota paineita, vaan käyn naapurin hyötypuutarhasta napsaamassa luvalla vielä pari
ihanaa, itseviljeltyä raparperin vartta ja paistan piirakan! :)
Millaisia pihaan ja puutatarhaan liittyviä projekteja teillä on tälle kesälle?
Vai pääsettekö jo nauttimaan vaan löhöilystä ja istutusten hoitamisesta?
