Pinterestissä

Vielä on lomaa jäljellä! Lapset on naapurissa leikkimässä joten mä vietän lomamatkaani tällä hetkellä Pinterestissä. Halpaako? Voisi luulla.

Mutta te kodinlaittajat tiedätte toisin. 

Kuvat on siis Pinterestistä. Lainattuja. Viimeinen kollaasi on meiltä. Sen kautta koti näyttää unelmakodiltakin osittain, mutta meillä ei näytä siltä. Ne on osia kodista eri aikakausina. Eivät muodosta tätä kokonaisuutta juuri nyt.

Mulla on aika iso ongelma arjessa.

Kodinlaiton suhteen.

Eka on se, ettei huvita siivota.

Mutta sen aion nyt ohittaa, tärkeämpi on tää sisustuskriisi.

Olen ajautunut niin  monen tyylilajin rakastajaks, etten meinaa löytää meille sopivaa komboa.

Mä tarviin ympärille kaikkea söpöä ja värejä.

Sellaista kukkasta ja vanhaa, Sit mä tarviin myös mustavalkoisuutta. Graafisuutta.

Ornamentit ja itämaisuus kiehtoo myös

- aika helppo yhdistää? 

Yksityiskohtia pitää olla, mutta ei saa olla.

Niitä pitää olla niin paljon, mutta ei liikaa.

Argh!

Johtaa siihen, et maanisesti aluksi sijoittelen tavaroita ja korjaan kaappiin. Herranjumala, mutta mitään ei uskalla myydäkään - koska tykkään niistä ehkä kuitenkin.

Mä haluan kotiin selkeyttä ja samaan aikaa peppilän.

Kodissa pitää olla vanhoja asioita, kerroksellisuutta.

Mutta tarviin myös uutta.

Kodin linjat jo asettaa vaatimukset, että täällä pitää olla muitakin.

Meille on valunut yhä enemmän mustavalkoisuutta ja selkeyttä tänne värien sekaan.

Mä en tunnu koskaan olevan nyt tyytyväinen.

Palaan mielessäni sekä tuohon kotiin, jota kotimme selkeästi edusti tiettynä aikakautena kuin sitten siihen ajatukseen, että meillä olisi täysin (HUIII!) puhdaslinjainen mustavalkoinen koti mausteilla.

Koiraa mä en kuitenkaan ole ottamassa.

Se on selkeä päätös, vaikka monen katseen kuvassa ehkä vangitseekin.

Onpahan yksi ratkaistava asia vähemmän.

Toistaiseksi oon siis vähän ostokiellossa joidenkin hankintojen suhteen. Koska fakta on, ettei mulla oo isompia juttuja varaa uusia vähän väliä.

Kirppikset ja alet on hyvä paikka hakea sitä omaa juttua ja luopua (niin varmaan) entisistä roinista.

Mutta syksyllä/talvella pitäis tapetoida.

Jos laittais yhden seinän mustavalkoista raitaa, yhden seinän vanhanaikaista kukkaa ja sit kolmannen itämaista ornamenttia.

Saattais deko, avotakka ja muut jonottaa ovella.

Huoh.

Oli niin helppoa tunnustaa "yhtä".

Onko muilla tällaisia ongelmia? 

Ja mun Pinterest-haihattelut löydätte, kun klikkaatte kuvaa vasemmalla.

Ruuasta

Olen aika ajoin kirjoittanut ruuasta ja sen ympärille liittyvistä teemoista.

(Ainakin osa postauksista varmaan löytyy tolla tunnisteella projekti, joka on tarkoitettu tähän reissuun mun hyvinvointiin...)

Usein ne on liittyneet siihen, että kuinka tärkeitä olisi perheruokailut ja muutenkin perheteeman ympärille.

Nyt ajattelin olla vähän enemmän minäkeskeinen kirjoituksessani.

Kesän olen viettänyt lähestulkoon täysin miettimättä syömisiäni. Toki olen usein reipastunut hetkeksi ja  koittanut syödä perusruokia niin, että ne tukee normaalia ruokavaliotani. Mutta suurimmalti osin olen päästänyt irti "ruokavalioni kahleista". Olen herkutellut ja nauttinut kesästä.

Vaaka näyttää kesän ja ehkä keväänkin päätteeksi viittä kiloa lisää.

Varmaan kaikki lihasta. 

Samalla kuin olen järkyttynyt, en kuitenkaan ole. Tämä on varmasti tehnyt mun elimistölle hyvää ja painonhallinnan kannalta, sekä myös sen mahdollisen lihaskasvun kannalta olin niin tiukilla alkukevään, että relaaminen on hyvä juttu.

Mutta.

Koska en ole kuitenkaan usein (no silloin tällöin,,,) ahtanut itseeni kuin possu ruokaa ja herkkuja vaan tehnyt sitä vaivihkaa ruokailujen ohessa, niin olen elävä todiste siitä, että kilot todella hiipivät todella salakavalasti. Vaikka söisit paljon terveellistä, niin viikottaiset herkuttelut, saati sitten päivittäiset jäävät lanteille.

Sinälläänhän se ei ole ongelma jos liikkuu valtavasti. Itse liikun jonkun verran, en valtavasti kesän aikana, koska olen ollut itselleni armollinen senkin suhteen. Tai jos tarvitsee niitä kiloja, taikka ei häiriinny niistä. Sitten ei haittaa. Mutta mä olen itse tehnyt työtä oman kroppani ja hyvinvoinnin eteen ja uskallan sanoa, että en halua kiloja takas.

Se mikä se lukema on, ei oikeastaan ole tärkeää.

Vaan se, mitä peili kertoo, miltä ne housut tuntuu, mikä on se oma olo.

Niinpä mä olen tekemässä taas ryhtiliikkeen ja siirtymässä puhtaaseen ruokavalioon.

Tekee myös lapsille hyvää, joskin voitte olla varma, että he saavat jätskinsä jatkossakin.

Samaan aikaan tietysti mietin paljon sitä kultaista keskitietä.

Luin kirjoituksen 100 yötä kesään blogista tovi sitten, löytyy tästä.

Ja olen vakuuttunut siitä, että meidän perheessä syödään melko normaaleja arkiruokia.

Yritän vaan karkottaa sieltä ne e-koodit, marinadit, turhat kalorit, ja pöhöttävät hiilarit.

Jos niitä välillä onkin, niin en romahda siihen. 

Todella tarjoan tätä fitnessruokaa lapsilleni, kun sitä joskus joku kysyi. No, en proteiinipannareita.

Mutta kanamuna-banaaniletut maistuu meillä pienillekin!

Joskus sorbet banaanista ja mansikoista, joskin valittuna menee classicit ja puffetit.

Mutta fitnessruoka. Se on normaalia kotiruokaa. Piste.

Se sisältää ehkä paljon proteiineja, se sisältää paljon vihreää ja hedelmiä.

Meidän lapset rakastavat hiilareita, niin kuuluukin. Niistä huolehditaan.

He syövät siis ravintosuositusten mukaisesti tätä "fitnessruokaa".

En tiedä milloin asioista tuli niin vaikeita, onko se sitä, kun ruvetaan makroilemaan mikroilun sijaan?

Keep it simple.

Porukka luulee et meidän kaikkien smoothieissa on protskujauhetta.

Kaiken kaikkiaan en osaa enää sitäkään vähää kuin enne ajatella että ruoka olisi vaan polttoainetta.

Oon ehkä jossain vaiheessa sortunut siihen ajatukseen, kun siirryin mätön maailmasta tähän puhtaampaan. Nyt tuntuu hyvältä maistaa aitoja makuja. Ja paljon tuoretta. Varsinkin näin kesällä.

Oon yksinkertaisesti ruuanrakastaja.

En pysty olemaan nauttimatta ruuasta. En pysty syömään terveellisesti jossei se ole hyvää.

Ruuassa pitää olla makua.

Toki kestää hetki kun makuhermot tottuvat, mutta onpa ihanaa kun oppii tän ikäisenä nauttimaan uusista mauista.

Ja silti tykkään niistä donitseista, suklaista ja viinistä.

En mä oo mikään ehoton.

Mutta siis arjessa dietillä (joka muuten tarkoittaa ruokavaliota, ei laihdutuskuuria) on paikkansa.

Samoin rutiineilla.

Koska muuten sitä ajautuu vähän huomaamatta herkuttelemaan ensin viikonloppuisin ja lomalla.

Sitten pieni herkku päiväkahvin kanssa.

Enkä puhu "sallituista" herkuista.

Vaan niistä helvetin hyvistä.

Varmaan niitäkin on, kelle nää asiat on ihan silkkaa peruspullaa.

Mä vieläkin harjottelen. Sille on syynsä et olin reilusti ylipainoinen.

Aivot vaativat käsittelyä tän asian suhteen. Tottumusten pitää muuttua myös päässä ja matkalle pitää antaa aikaa. 

Kultainen keskitie.

Sitä mä etsin vielä tovin.

Hauska lukea miltä tää kuulostaa vuoden päästä.

Nyt kuitenkin painan Julkaise-nappia ja lähden kahvinkeittoon! 

Sit pitää kastella kasvimaa, et saadaan loppukesäksikin rehuja :)

Onhan sitä vielä jäljellä?

En ole juurikaan tainnut jaksaa laittaa kesäkuulumisia tai ees päivityksiä vaikka....

...lue tarkasti...

Olen lomalla!

Mulla on joskus keikkunut kamera mukana ja toisinaan taas ei. Me on yritetty ottaa kesästä paljon irti vaikka tosiaan meillä ei juurikaan ole päällekkäistä lomaa ollut, siis perheen aikuisilla.

Haluttiin lapsille paljon lomaa, niin näin se oli mahdollista.

Meille kesästä nauttiminen on ollut tänä kesänä sitä, että on tehty paljon sellaisia asioita, jotka ehkä voisivat kuvastaa kiireettömyyttä. Ei ole höngitty nyt ympäri Suomea reissaten eri puuhamaissa tai muissa, vaan syöty jätskiä kotipihalla ja nautittu asioista lähellä.

Silti on onnistuttu mahduttamaan kesään huvipuistoa, asuntomessua, aikuisten keskinäistä reissua, mökkeilyä, pihahommia, uimista, leikkipuistoa.

Ei kuulosta pahalle, vaikka päätunne onkin, että on ehditty olla kotona.

Ehkä se, että ollaan vähän eri aikaa lomilla tekee tämän.

Lapset on innoissaan niin suuresta asiasta kuin asfaltti! Kyllä - kylätien asfaltti.

Se onkin käynyt kuumana, kun naapuruston lapset (joita on paljon) ja meidän vintiöt on pyöräilleet, potkulautailleet, sähköautoilleet, rullalautailleet, rullaluistelleet ja ties mitä.

Melkoista seurattavaa, alkais olla liikennepoliisille paikka avoinna...

Lapset ei ole inahduksellakaan valittaneet. Kun vaan aikuisetkin osaisivat nauttia yhtä pienistä asioista kuin lapset. Ei tarvitse olla suuria asioita. Tällä hetkellä isi on työreissussa, ja tiedättehän mistä meillä nautitaan. Siskonpedistä vanhempien sängyssä.

Luotetaan siihen, että nämä on niitä muistoon tallettuvia aarteita.

Ella on aloittanut ratsastuksen. Kuva on kylläkin Tykkimäestä, mutta tyttö käy tallilla säännöllisesti parin viikon välein naperoratsastuksessa. Ei malttaisi odottaa seuraavia kertoja.

Meillä leikitään ponia, ja keskustellaan siitä, miksei poni olisi ihan yhtä hyvä vaihtoehto kulkea hoitoon kuin polkupyörä. "Mä lupaan hoitaa sen ihan itte, kyl mä osaan."

Odotetaan vielä hetki ennen tallirakennuksen tilausta.

Tänä kesänä on pysähdytty monta kertaa isojen asioiden äärelle.

Sellaisten elämää määrittävien asioiden äärelle.

Kaiken sen keskellä usein on tunne siitä, että ne pienet asiat on niitä suurempia.

Jotenkin tää kesä on ollut ja on parhaillaan pysähtymisen aikaa.

Huomaan iltaisin lasten nukahdettua yhä useammin pohtivani sellaisia kysymyksiä, joihin kukaan ei tiedä vastauksia. Sellaisia, että miksi ja miten ne valinnat on tullut itse tehtyä niin tai näin.

Mitä elämältä seuraavaksi haluaa? Voiko sitä edes valita?

Luojan kiitos kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia.

Luojan kiitos joskus on sellainen olo, että ei tarvitse tietääkään.

Voi vaan olla ja ihmetellä kaikkea ympärillä olevaa.

Luottaa.

Ja sitten voi haikeana katsella jo vähän taaksekin - voihan?

Et kuinka tänne on kuljettu.

Minkälainen matka.

Ennen kaikkea voi koittaa nauttia vaan tästä päivästä ja tallettaa siitä ne parhaat hetket.

Opetella nauttimaan asioista, jotka on itselle vaikeita ja tekemään asioita niin, että myös itselle nautittavia asioita on elämässä tarpeeksi.

Velvollisuuksien määrä on joskus raastava.

Silloin niistä on vaan selvittävä. Me ei voida tiettyjä velvollisuuksia laiminlyödä.

Mutta sitten on niitä asioita, joita voi lykätä.

Niitä mä rakastan!

Ja voitte olla niin varma, että sitä mä oon opetellut!

Turhien, kuormittavien velvollisuuksien lykkäämistä!

Terveisin se rankasti kotikuviaan nykyisin rajaava "bloggeri", joka ei enää asu kaapeissa tai kodinhoitohuoneessa.

Nautitaan vielä kesästä! 
Koitan muistaa joskus koota jotain tännekin!

Ulkoa

Alkukesästä kauhealla vimmalla ainakin pari viikkoa innostuin.

Sitten taas tuli passiivivaihe.

Töiden ohella en jotensakaan jaksanut pihahommia ja kukat kasvaa kuulemma hoitamattakin.

Väsymys. Tahto tehdä muuta. 

Kesä on ollut todella sateinen, ja mulle ilmat on vaan pihahommassa tärkeä tekijä.

Tai sitten en oo vaan niin henkeen ja vereen puutarhaihminen.

Kaikkia kukkijoita en ole jaksanut kuvata.

Jotkut on aiheuttanut riemunkiljahduksia.

Mun pitää kerskailla, että sain kärhön ja laventelin talvehtimaan viime vuodesta.

Siinä mun ylpeydenaiheet!

Siirrännäisiä on luvassa vielä, osa odottaa jo ämpäreissä hakijoita.

Sitkeitä mummolaperennoja, joka väreissä.

Ne sopii meille, ne sitkeät.

Nyt viljelylootassa kukkii kesäkukat - siemenistä.

Niitä tulee ens kesäks huimasti lisää.

Lupaan ujuttaa niistä kuvan johonkin blogipostaukseen joskus.

Ne koskettaa sydäntä.

Kasvimaalta on saatu satoa.

Salaattia. Tilliä. Yrttejä. Muutamia mansikoita.

Herneet on nyt aika hyvässä jamassa.

Istutin krassin. Se ei kohonnut. Vain saviheinä komeili, äiti lupas et sen saa riuhtaista irti.

Hain samaan ämpäriin anopin krassin taimet, ettei naapurin puutarhurit tajuais.

Aika hyvä,,,

Mulle sopii parhaiten, et kaikki ei oo niin justiinsa.

Kesäkukat siemenineen havupenkkiin.

Ensin järjestys, sitten helvetinmoinen tyynysota.

That's me.

Isäntä teki lomillaan paljon entraustöitä pihalla.

Öljyämisiä, reunakivetyksiä, pyykkinaruja, kanttaamisia kukkapenkkeihin,

mitä kaikkea vaan ehtikään.

Mä nautin nyt omalla lomallani tuloksista.

Yhteistä lomaa meillä oli pari arkipäivää ja viikonloppu perään.

Mutta nyt sais tulla muutama lämmin ilta.

Voisin keinua tossa terassilla ja suunnitella ensi toukokuussa aloitettavia pihahommia.

Nimittäin.

Mä haistoin syksyn yks ilta pyykkejä levittäessä.

Se on niin tulossa.

Sitä ennen odotellaan vielä viimeiset kukkijat.