Ruuasta

Olen aika ajoin kirjoittanut ruuasta ja sen ympärille liittyvistä teemoista.

(Ainakin osa postauksista varmaan löytyy tolla tunnisteella projekti, joka on tarkoitettu tähän reissuun mun hyvinvointiin...)

Usein ne on liittyneet siihen, että kuinka tärkeitä olisi perheruokailut ja muutenkin perheteeman ympärille.

Nyt ajattelin olla vähän enemmän minäkeskeinen kirjoituksessani.

Kesän olen viettänyt lähestulkoon täysin miettimättä syömisiäni. Toki olen usein reipastunut hetkeksi ja  koittanut syödä perusruokia niin, että ne tukee normaalia ruokavaliotani. Mutta suurimmalti osin olen päästänyt irti "ruokavalioni kahleista". Olen herkutellut ja nauttinut kesästä.

Vaaka näyttää kesän ja ehkä keväänkin päätteeksi viittä kiloa lisää.

Varmaan kaikki lihasta. 

Samalla kuin olen järkyttynyt, en kuitenkaan ole. Tämä on varmasti tehnyt mun elimistölle hyvää ja painonhallinnan kannalta, sekä myös sen mahdollisen lihaskasvun kannalta olin niin tiukilla alkukevään, että relaaminen on hyvä juttu.

Mutta.

Koska en ole kuitenkaan usein (no silloin tällöin,,,) ahtanut itseeni kuin possu ruokaa ja herkkuja vaan tehnyt sitä vaivihkaa ruokailujen ohessa, niin olen elävä todiste siitä, että kilot todella hiipivät todella salakavalasti. Vaikka söisit paljon terveellistä, niin viikottaiset herkuttelut, saati sitten päivittäiset jäävät lanteille.

Sinälläänhän se ei ole ongelma jos liikkuu valtavasti. Itse liikun jonkun verran, en valtavasti kesän aikana, koska olen ollut itselleni armollinen senkin suhteen. Tai jos tarvitsee niitä kiloja, taikka ei häiriinny niistä. Sitten ei haittaa. Mutta mä olen itse tehnyt työtä oman kroppani ja hyvinvoinnin eteen ja uskallan sanoa, että en halua kiloja takas.

Se mikä se lukema on, ei oikeastaan ole tärkeää.

Vaan se, mitä peili kertoo, miltä ne housut tuntuu, mikä on se oma olo.

Niinpä mä olen tekemässä taas ryhtiliikkeen ja siirtymässä puhtaaseen ruokavalioon.

Tekee myös lapsille hyvää, joskin voitte olla varma, että he saavat jätskinsä jatkossakin.

Samaan aikaan tietysti mietin paljon sitä kultaista keskitietä.

Luin kirjoituksen 100 yötä kesään blogista tovi sitten, löytyy tästä.

Ja olen vakuuttunut siitä, että meidän perheessä syödään melko normaaleja arkiruokia.

Yritän vaan karkottaa sieltä ne e-koodit, marinadit, turhat kalorit, ja pöhöttävät hiilarit.

Jos niitä välillä onkin, niin en romahda siihen. 

Todella tarjoan tätä fitnessruokaa lapsilleni, kun sitä joskus joku kysyi. No, en proteiinipannareita.

Mutta kanamuna-banaaniletut maistuu meillä pienillekin!

Joskus sorbet banaanista ja mansikoista, joskin valittuna menee classicit ja puffetit.

Mutta fitnessruoka. Se on normaalia kotiruokaa. Piste.

Se sisältää ehkä paljon proteiineja, se sisältää paljon vihreää ja hedelmiä.

Meidän lapset rakastavat hiilareita, niin kuuluukin. Niistä huolehditaan.

He syövät siis ravintosuositusten mukaisesti tätä "fitnessruokaa".

En tiedä milloin asioista tuli niin vaikeita, onko se sitä, kun ruvetaan makroilemaan mikroilun sijaan?

Keep it simple.

Porukka luulee et meidän kaikkien smoothieissa on protskujauhetta.

Kaiken kaikkiaan en osaa enää sitäkään vähää kuin enne ajatella että ruoka olisi vaan polttoainetta.

Oon ehkä jossain vaiheessa sortunut siihen ajatukseen, kun siirryin mätön maailmasta tähän puhtaampaan. Nyt tuntuu hyvältä maistaa aitoja makuja. Ja paljon tuoretta. Varsinkin näin kesällä.

Oon yksinkertaisesti ruuanrakastaja.

En pysty olemaan nauttimatta ruuasta. En pysty syömään terveellisesti jossei se ole hyvää.

Ruuassa pitää olla makua.

Toki kestää hetki kun makuhermot tottuvat, mutta onpa ihanaa kun oppii tän ikäisenä nauttimaan uusista mauista.

Ja silti tykkään niistä donitseista, suklaista ja viinistä.

En mä oo mikään ehoton.

Mutta siis arjessa dietillä (joka muuten tarkoittaa ruokavaliota, ei laihdutuskuuria) on paikkansa.

Samoin rutiineilla.

Koska muuten sitä ajautuu vähän huomaamatta herkuttelemaan ensin viikonloppuisin ja lomalla.

Sitten pieni herkku päiväkahvin kanssa.

Enkä puhu "sallituista" herkuista.

Vaan niistä helvetin hyvistä.

Varmaan niitäkin on, kelle nää asiat on ihan silkkaa peruspullaa.

Mä vieläkin harjottelen. Sille on syynsä et olin reilusti ylipainoinen.

Aivot vaativat käsittelyä tän asian suhteen. Tottumusten pitää muuttua myös päässä ja matkalle pitää antaa aikaa. 

Kultainen keskitie.

Sitä mä etsin vielä tovin.

Hauska lukea miltä tää kuulostaa vuoden päästä.

Nyt kuitenkin painan Julkaise-nappia ja lähden kahvinkeittoon! 

Sit pitää kastella kasvimaa, et saadaan loppukesäksikin rehuja :)