Kyllä kiitos.

Köyhänhopiaa, krumeluuria....

Bambeja ja kristalleja....

Säihkettä ja taikaa....

Modernia, mystiikkaa ja lasia...

Hopiaa ja säkenöivää....

Värejä pastelleista perussävyihin ja paljon muuta.

Sitä oli Stokkan jouluosasto viikonloppuna.

Ostin jotain tämän vuoden kuuseen.

Siitä myöhemmin lisää.

Mutta kolina osastolla vain kävi!

Aikuisten viikonloppu Helsingissä.

Treeniä.

Hyvää ruokaa.

Juha Tapion kiertueen päätöskonsertti.

Vesku.

Anna Puu.

Jukkis.

Iltaelämää.

Ystäviä.

Kahviloita, saunaa, sviitti.

Eli jos joku kysyi oliko meillä hyvä reissu?

Kyllä Kiitos oli.

Kiitos isovanhemmille ja tätskylle, jotka teitte tän mahdolliseksi!

Nää on parhaita aineettomia joululahjoja, vink vink, kaikki te lapsiperheiden ympärillä hyörivät ystävät, sukulaiset ym, jotka mietitte mitä antaa perheille, joilla on jo kaikkea.

Antakaa aikaa! :)

Tuesday

Muutamia kuvia jälleen täältä arjen keskeltä.

Todistusaineistoksi siitä, että meillä on välillä rauhallista ja kiireetöntä.

Ainakin usein viikonloppuisin.

Viime viikolla olin pari päivää loppuviikosta kotosalla, kun olin kipeenä.

Muistutus siitä, että mielummin sitä on vaan terve ja kiireinen

näiden ruuhkavuosien keskellä, kuin kipeänä vällyjen alla.

Nyt antibioottikuurin voimin elämä voittaa!

Voimia urheiluun ei meinaa löytyä.

Päätä koskee ja väsyttää.

Pimeys meinaa ottaa vallan - tulisi jo lunta!

Pitäisi vaan mennä niin energiataso nousisi...

Lukemisharrastusta yritin elvyttää, mutta nukahdan aina kesken hyvän alun!

Saa suositella kirjatärppejä!

Koti elää mustavalkoisen ja värikkään kodin yhdistelmää.

Tai ei kunnolla kumpaakaan.

Ei jaksa kuin suunnitella - teot  jäänee myöhemmälle.

Selkeesti jotain pientä kaamosväsymystä.

Meillä jopa käyty nukkumaan lasten leikit levällään ja lähdetty toisinaan töihin sekaisesta kodista...

Not my style!

Asioille pitää antaa varmasti aikansa.

Ehkä nyt on aika vähän höllätä ja tehdä vaan ne pakolliset.

Muuten vähän huilia.

Välikoomaa ennen joulun tyrskyjä.

Viikonloppua odottelen.

Aikuisten reissu Helsinkiin tiedossa.

Hotelliöitä, hyvää unta, shoppailuja, hyvää musiikkia, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa.

Aikaa varmasti vain kahden.

Lapset odottaa aikaa mummin ja ukin kanssa sekä tätskyn hoivissa.

Suunnitelmia tehty jo kovasti.

Laatuaikaa myös lapsille.

Vaikka se tuntuukin vähän pahalta hoitoviikkojen väliin ottaa vapaa viikonloppu,

niin uskon sen tekevän hyvää ihan koko perheelle.

Jokatapauksessa, muillekin vähän pimeyden väsyttäneille blogin lukijoille kovasti jaksuja!

Odotellaan niitä kauniita lumihiutaleita leijailevaksi!

Ja sytytellään siihen asti sinnikkäästi kynttilöitä pimeyden keskelle!

Hyvää Tiistaita! :)

Black & White

En osaa sanoa yhtään, mistä nyt tuulee.

Mutta oon alkanut näkemään asioita mustavalkoisemmin.

Huomaan selaavani mustavalkoista tuon tuosta.

(kuva: Pinterest)

Pinterestistä selailen kuvia tuon tuosta, 

niiden värihärdellien seasta,

 (Kuva:Pinterest)

(Kuva: Pinterest)

Ihanan selkeää!

Entinen värittömyydeltä tuntunut kokonaisuus tuntuu nyt pursuavan energiaa!

(Kuva: Pinterest)

Tekis mieli valita jopa asusteet tähän sävyyn.

Joku kausi kai, enkä tiedä kannattaako niihin aina lähteä.

Koti on selkeästi rauhoittumassa värimaailmaltaan.

Värit ei kuitenkaan lähde vielä ainakaan kokonaan.

Ihan budjettisyistäkään...

Mutta inspiroituneena kirjoitin joulupukille jälleen!

Vähän selkeyttä tähän värikaaokseen, kiitos!

Joulupukki, tuo meille jotain hyvin selkeää tähän tyyliin,

jos olet tuodakses.

Valkoinen pöytä

Ajattelin kuulkaas ihan yllättää.

Maanantaipostaus!

Eikä todellakaan voi kehuskella, että energisen maanantain takia.

Vaan päinvastoin, pakko koomata hetki koneella.

Ei jaksa lähtee liikkumaan eikä tehdä kotihommia.

Olo on ku Karvisella.

Meidän keittiön pöytään tarttui valkoinen sävy.

Ihan itsestään noin viikon sisällä ystävien autotallissa.

Melkosta puuhaa tuo puuvahan kanssa suttaaminen.

Tuhat kerrosta maalattu, mutta vielä vaatii lisää. 

Meinattiin hoitaa se heti keväällä loppuun, ku herätään talviunilta.

Nyt horroksessa on turha yrittää,

Kuvaankin joskus paremmin itse pöytää, nyt oon näemmä keskittynyt isänpäiväaamun tarjoiluihin.

Kun kerrankin aamupalapöytä näytti siltä, kun sen viikonloppuisin kuuluisi.

Vaikka tarjottavat loihtikin kaupan croissant-purkki ja iskä itse leipoi sämppärit edellisillan hamppareihin. Tärkeintä lienee se yhdessäolo.

Meillä ei kyllä meinattu pysyä näiden ylläreiden kanssa pöksyissä.

Menu oli jo esitelty isille, ennen kuin isi kerkesi sängystä aamupalapöytään.

Ja ihan vaan siksi talletetaan hei tänne,

että toukokuussa isi voi muistella, että oli kystä kyllä.

Pistä paremmaks, häh!

Iloista viikkoa kaikille!
(Ainiin. Meistä saattaa kuulua useammin facebookissa, klik!)

Ha-ha-ha hallooooweeen!

Lapsille oli luvattu pienimuotoiset Halloween pirskeet.

Yleensä meillä ei näitä juhlita, ja miellän ne vähän amerikkalaiseksi tavaksi, 

enkä niin sopiviksi Suomen tapoihin.

Mutta tänä vuonna meillä on takana ja edessä pitkä työ sekä hoitotaival, ja vähän kertyneitä lomia.

Lapset ovat pienen ekstran tarpeessa.

Viime vuonna lapset kävi ekaa kertaa Karkki vai Kepponen -kierroksella.

Meillä on luvattu, että oman kotitien talot saa kiertää.

Kepposta ei saa tehdä.

Tai korkeintaan palata vähän rimputella soittamaan kelloa perään, ja äkkiä karkuun.

Kotitiellämme asuu paljon lapsiperheitä, joista osa kiertää jo myös, ja tulevaisuudessa varmaan vielä useampi, joten hennon laskea lapset tämän tien talojen vaivaksi rimputtelemaan.

Viime vuonna Leevi sai joltain banaanin palkaksi, ja riemu siitä oli valtava iltapalapöydässä.

Karkkiakin tuli, mutta banaani oli riemastuttava!

Perjantaina siis kierrettiin karkkien perässä.

Lauantaina käytiin paikallisen MLL:n lastenjuhlissa ja illalla vietettiin perheen kesken vähän Halloween juhlia.

Pukeuduttiin, syötiin kaikkea kammottavaa. Parasta oli keksiä ruuille ällöttäviä nimiä. Juotiin pilaantunutta kurpitsamehua, syötiin kovettunutta räkäsalaattia, maisteltiin silmämunia jne.
Uppoaa viisvuotiaaseen.

Vähän peloteltiin lapsia Halloween musiikilla ja örkeillä,

mutta lopetettiin ennen kuin tuli itku tai painajaisia yölle.

Jännitystä oli hauska seurata.

Aikuiset lämmitti illalla vielä hornankattilan (saunan), lapset simahtivat jo ennen savustusta.

Sopivasti viihdettä lauantai-iltaan.

Yhdessäoloa ja helpot tarjoilut.

Ei paineita vieraiden kestitsemisestä tällä kertaa.

Spontaania mukaanheittäytymistä.

Iskäkin taikoutui monta kertaa zombiksi, rupisammakoksi tai ties miksi.

Ja äiti huokaisee innostuksesta, kun saa vihdoin irroittaa viikon paikoillaan notkuneet Halloween hämähäkit keittiön kaapeista. 

Ens vuonna sitten taas uusiksi.

Vielä kun saadaan eturappusille jäätynyt kurpitsa irti ennen sitä!