Ha-ha-ha hallooooweeen!

Lapsille oli luvattu pienimuotoiset Halloween pirskeet.

Yleensä meillä ei näitä juhlita, ja miellän ne vähän amerikkalaiseksi tavaksi, 

enkä niin sopiviksi Suomen tapoihin.

Mutta tänä vuonna meillä on takana ja edessä pitkä työ sekä hoitotaival, ja vähän kertyneitä lomia.

Lapset ovat pienen ekstran tarpeessa.

Viime vuonna lapset kävi ekaa kertaa Karkki vai Kepponen -kierroksella.

Meillä on luvattu, että oman kotitien talot saa kiertää.

Kepposta ei saa tehdä.

Tai korkeintaan palata vähän rimputella soittamaan kelloa perään, ja äkkiä karkuun.

Kotitiellämme asuu paljon lapsiperheitä, joista osa kiertää jo myös, ja tulevaisuudessa varmaan vielä useampi, joten hennon laskea lapset tämän tien talojen vaivaksi rimputtelemaan.

Viime vuonna Leevi sai joltain banaanin palkaksi, ja riemu siitä oli valtava iltapalapöydässä.

Karkkiakin tuli, mutta banaani oli riemastuttava!

Perjantaina siis kierrettiin karkkien perässä.

Lauantaina käytiin paikallisen MLL:n lastenjuhlissa ja illalla vietettiin perheen kesken vähän Halloween juhlia.

Pukeuduttiin, syötiin kaikkea kammottavaa. Parasta oli keksiä ruuille ällöttäviä nimiä. Juotiin pilaantunutta kurpitsamehua, syötiin kovettunutta räkäsalaattia, maisteltiin silmämunia jne.
Uppoaa viisvuotiaaseen.

Vähän peloteltiin lapsia Halloween musiikilla ja örkeillä,

mutta lopetettiin ennen kuin tuli itku tai painajaisia yölle.

Jännitystä oli hauska seurata.

Aikuiset lämmitti illalla vielä hornankattilan (saunan), lapset simahtivat jo ennen savustusta.

Sopivasti viihdettä lauantai-iltaan.

Yhdessäoloa ja helpot tarjoilut.

Ei paineita vieraiden kestitsemisestä tällä kertaa.

Spontaania mukaanheittäytymistä.

Iskäkin taikoutui monta kertaa zombiksi, rupisammakoksi tai ties miksi.

Ja äiti huokaisee innostuksesta, kun saa vihdoin irroittaa viikon paikoillaan notkuneet Halloween hämähäkit keittiön kaapeista. 

Ens vuonna sitten taas uusiksi.

Vielä kun saadaan eturappusille jäätynyt kurpitsa irti ennen sitä!