Arvatkaa mitä?

Todella pieni positiivinen ajatus, sana, mietelmä tai kommentti

voi saada ihmisen ympärilläsi loistamaan ja hehkumaan.

Kiitos kun olette siellä!

Te olette saaneet miun olon niin hyväksi, että tahdon ehdottomasti hyppiä onnesta, kiekaista riemusta,

ja sisälle hiipii onni.

After all, kaikkihan on varmasti halua saada toinen tuntemaan itsensä hyväksytyksi.

Jopa tässä blogimaailmassa, se lienee se alkeellisin tarve pohjalla.

Kelvata sellaisena kuin on, tänne monien satojen joukkoon.

Juuri nyt te saitte miut tuntemaan itseni ja blogini hyväksi juuri tällaisena,

saitte kasvot hehkumaan aamutuimaan ja iltatuimaan, kun kiiressä luin kommentteja.

Itku oli vähintään lähellä. Harvoja tunnen livenä, mutta niin kauniisti sanoitte!

Ootte HEI JUST IHANIA ITSEKIN tuollaisina kuin ootte! 

On taas yksi valtavan iso syy olla kiitollinen kaikesta.

Kiitollinen siitä, että jaksoitte kommentoida.
Jaksoitte sanoa kauniisti ja saada miut niin hyvälle mielelle!
Voisin kehua loputtomiin, mutta sen sijaan tyydyn toteamaan että,

positiiviset sananne kantavat pidemmälle kuin uskottekaan!

Olette mahtavia!

Blogipohdintaa ja kuvia kotoa

(Suloiset uudet pallovalot pastellien sävyissä)

Viimeiset postaukseni on keskittyneet melkoisesti arjen ja sen pienten onnenhetkien ympärille.

Erittäin tärkeitä hetkiä minulle, meidän perheelle.

Jotain josta toivon muidenkin saavan jotain.

 (Saa tulla järjestämään tämän tilakauhistuksen!)

Mutta mietin saako? 

Onko teistä yhtään mielenkiintoista lukea hetkistä, arjesta, onnenmurusista.

Blogini on alunperin ollut käsityöblogi.

Sitten siitä tuli jonkinmoinen talletuspaikka kodin sisustuksille.

Sitten siitä tuli paikka vähän kaikelle mikä tuntuu hyvälle.

 (Äitin kutomat villasukat, eikös oo ihanat!)

Kommentointi on vuosien myötä vähentynyt jatkuvasti, vaikka tiedänkin, että itsekin luen blogeja paljon kommentoimatta niitä. Joten se ei ole kirjoituksien pointti. Mietin vaan oikeasti, pitäisikö miun vaan kylmästi pitää pääni ja jatkaa tätä samalla puolihuolimattomalla päiväkirja-otteella, vaan haluaisitteko te lukea juuri jostain tietystä täältä? Nähdä jotain enempi? Keskittyvän tän enempi vain käsitöihin (toki en taida ihan siihen pystyä, kun aika on sen suhteen vähän kortilla näin kotivuosien jälkeen)?

(Miusta nää lisukeharsokukat saa olla ihan pääroolissa, on niin upeat!)

Nämä kuvat on räpsyjä kotosalla eiliseltä.
Pieniä yksityiskohtia.

Mutta tuntuu, että meidän koti on aika nähty jo. 

Turhauttavaa joskus kuvata sitä jatkuvasti, eihän meillä mikään muutu, joskus joku torkkupeitto,

taikka uudet kukat, pallovaloja on sadellut parit lisää. Mutta ei suurta muutosta.

Jaksatteko te katsoa näitä kuvia lisää?

 (Okei, kun halvalla sai, otin myös luonnolleni epäsopivat seesteisen valkoiset valot makkariin...)

Voi olla, että mietin vähän liikaa, itselleni tätä teen pääasiassa kuitenkin.

Muistan tän saman tunteen silloin, kun aloin laajentamaan blogia käsityöblogista muuhun.

Tulee sellainen olo, että kaipaisin uusia tuulia tännekin.
Blogi on ollut vuodesta jo 2010, lopettaa en oikein osaa, tästä on tullut rakas harrastus, 

tapa tallettaa.

Tauko? Oon vähän kaikki taikka ei mitään tyyppi.

(Sen verta kevättä on jo, että petasin joululahjapeiton sänkyyn ja pidän hirmuisesti....)

Joka tapauksessa, tuleva kevät tuo rintaan sen tunteen, että muutos on tarpeen.

Tunnistatteko?

Kertokaa, rakkaat ihmiset, kyllästyttääkö, raivostuttaako samat tohinat?

Sama kirjoitustapa, sama naama, samat tyynyt, samat lapset ;)

Mitä te ootte aina halunneet nähdä Behind the Scenes, tää on teidän mahdollisuus!

Ei muuta kuin Torstaita! :)

Pidä sydämestäs huolta

Sinun suonissasi virtaa kirkas voima, 

joka huomaamatta silloin esiin puhkeaa

Kun on säpäleiksi lyöty taivas tiettömänä eessä vieras maa

 Ja kun kohotat sun kätes nousee tuuli, 

vaikket sitä itse tiedä ollenkaan

Sinä salaisuutta kannat ja sun salaisuutes sua mukanaan

 Joka aamu uudet huimat askeleet, pidä sydämestäs huolta

Sinun käsissäs on voima, minkä teet, pidä oikeuden puolta

Kaikki minkä tieltä löytää saat, mitä voittaa voit sä tuolta

Muut aarteesi on tuskin arvokkaat, pidä sydämestäs huolta

Jossakin on joku kaltaisesi, joka juuri nyt ja juuri sinut nähdä haluaa

Kun rypistyneen lehden lailla eteisessä ootat poimijaa

 Sinun silmissäs on valo tuhansien aurinkojen,

vaikka katsees juuttuis maton reunaan kii,

kun päivät jalkakäytävillä kipinöitä vailla ajelehtii

 Joka aamu uudet huimat askeleet, pidä sydämestäs huolta

Sinun käsissäs on voima, minkä teet, pidä oikeuden puolta

Kaikki minkä tieltä löytää saat, mitä voittaa voit sä tuolta

Muut aarteesi on tuskin arvokkaat, pidä sydämestäs huolta

Juha Tapio - Pidä sydämestäs huolta.

Siinä terveiset teille sairastuvan keskeltä, miksi sanoa uudestaan jotain,

minkä joku on jo niin taitavasti sanonut.

On tammikuu...

Ja ihanat pakkaskelit vaan jatkuvat!

Mahtava auringonpaiste, vaikka aika kivat lukemat onkin mittarissa!

Mutta kun pukee tarpeeksi päälle, tarkenee.

Ainakin pyrähdellä.

Sitten maistuu kuuma kahvi ja kuuma kaakao.

Rento kotoiluviikonloppu on tehnyt kaikille meille terää.

On ulkoiltu, saunottu, herkuteltu.

Bongattu eläinten jälkiä luonnosta, tuuletettu kaikki mahdolliset petivaatteet, siivottu koti.

Pikkaisen kiukuttu. Ja karjuttu. Normaali määrä.

Viikonlopun huippujuttu oli äitin mielestä sunnuntaipäivän ruokailut Rossossa.

Muiden mielestä selkeästi alkanut luistelukausi!

Viime viikolla saatiin luistelukamppeet siihen kuntoon, että päästin kokeilemaan.

Ellalla ei sujunutkaan ihan niin kuin oli neiti suunnitellut. Ei liukunut niinkuin Pikkumyyllä muumeissa, kuulemma. Leevi taasen koki onnistumisen riemua. Ensin kerran.

Sitten toisen.

Ja kolmannen.
Ja mailakin piti saada. Jo tässä välissä. Hauskoja videopätkiä on näistä hetkistä!

Itseluottamusta on vielä enemmän kuin taitoa, mutta pääasia että on hauskaa!

On kyllä ihanaa kun viikonloppuun mahtuu niin paljon valoisaa aikaa toimia.
Illat on töiden jälkeen niin pimeitä kuitenkin vielä, ettei oikein meinaa viitsiä toimia.

Mieluusti vaan kietoutuu täkin alle sohvalle,
ja hyvää tietysti tekee toisinaan sekin!

Nyt vielä muutama tunti rentoilua, kahvittelua, ehkä sauna päälle.

Sitten jaksaa taas ensi viikon töissä.

Onpa muuten ihanaa, kun sunnuntaina jo odottaa vähän töihin menoa, eikä tunnu pahalle lähteä!

Ainut mikä kaivaa vähän, on lasten pitkät hoitopäivät, mutta emme taida olla ainut perhe, jotka joutuu lapsiaan pitämään hoidossa puoli kasista puoli viiteen.

Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille!

Tervetuloa valo!

Tulihan se talvi ja pakkaset!

Kuinka moni on jo kyllästynyt?

Itse olen ainakin melko innoissani valoisuudesta päiväsaikaan!

Mahtava energia valtaa kun pääsee kirpsakkaan pakkassäähän, auringon paistaessa!

Myönnän kyllä, että sama pakkassää ei tunnu yhtä ihanalta aamulla kun pyörä startaa kotipihasta viidentoista asteen pakkasessa ennen kello kuutta. Onneksi ihan niin aikaisia aamuja on vähän, ja toisaalta kylän hiljaisuutta on mukava (joskin joskus pelottava) kuunnella.

Voinko vielä kertoa, että talvi yllätti meidät?

Lapsille oon koittanut haalia luistimia, suksisettejä, kypärää, kaikkea talviliikuntavälinettä.

Käytettynä, kun tuo kausi aina yhteen puuhaan on kuitenkin lyhyt.

Toivon päivien vielä pidentyvän ja valostuvan pikkuhiljaa enempi, ja se taitaa toteutua toiveistani huolimatta.

Tänään töistä tullessani minut valtasi mahtava fiilis siitä, että aion panostaa tiettyihin asioihin enemmän.

Olen kyllästynyt pimeään, loskaan ja väsyyn, jota pitkä syksy ja "alkutalvi" toivat tullessaan.

Pitkän pitkän kauden jatkoksi saa luvan tulla hanget korkeat nietokset ja niitä seuraava kevät, mukanaan uuden alkua. 

Pikkuhiljaa elämä alkaa muutenkin tasoittua.

Työlle on paikkansa. 

Kotielämälle omansa.

Ne jo joskus lutviintuvat sujuvasti yhteen suhteessa toisiinsa!

Ainiin, ja noi Crocsit on ihan huiput talvikengät ja työkengät!

Kevyet ja lämpimät, mahtuu vaikka villasukkakin!

Ja kelepaa varmasti muuhunkin käyttöön...

Että ei muuta kuin kirpsakoita pakkaspäiviä kaikille!

"Ankkapaita"

Yksi tämän vuoden uusista tuulista on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina kokoontuva pienimuotoinen kässäkerho. Vaikka käsitöitä suurempi merkitys lienee sosiaalisella elämällä, juoruilulla, kahvinjuonnilla ja itsensä kehumisella, sivutuotteena saattaa tulla myös tuotos.

Tammikuun kässäkerhossa sain aikaiseksi pienien ompelujen lisäksi tämän Ellan ankkatunikan.

Meidän neiti ei suostu pitämään mekkoja/tunikoja, jos niitä ei markkinoi paitoina.
Erikoista tyttöihmeiselle, mutta imee kaiken mallin isoveikaltaan, joka ei ole mekkoihmisiä.

Niinpä meillä on vaan paitoja. Tärkeää on jo nyt, että päällä on sellaista, missä on neitiä miellyttävä kuva.

Hoitoon ei laiteta mitään, mikä ei koostu kissoista, hepoista, oravista, ankoista, hellokityistä.
Paitsi raitaa. Kun veikalla on raitapaitoja, ne on tosi jees.

Voi kiesus näitä naisihmisiä!

Maltan tuskin odottaa ensi kuun kässäkerhoa. Ihana ajatus, että kun käsitöille on työelämässä vähempi aikaa, varsinkin ompeluksille, niin miulla on kerran kuussa oikein lupa ja omaa aikaa ommella! Ei paha!

Samalla näen ystäviä ja kuulen kuulemisia, lapset saa vaatteita!

Suosittelen ihan jokaiselle!

Ihanaa Viikonloppua!

Hellan helmat ja äitiyden hektisyys

Meidän Brion hella koki järisyttävän kokkausinnostuksen johdosta pienen kolauksen menettäessään etuluukkunsa tapaturmaisesti. Murtuma oli sen verran laaja, ettemme käyneet luuduttamaan luukkua uudelleen lastulevyhässäkkään vaan uuni on toiminut luukutta jonnin aikaa.

Uuni kuitenkin valitti usein rumaa kohtaloaan tyttötylleröisen huoneessa, joten päätin armahtaa sen helmoilla.

Kaikkihan meistä tarvitsevat kauniit helmat koreillakseen.

Helppoa kuin heinänteko ja kelpaa taas kokkailla.

Meillä on alkanut vasta tänään joulun jäljiltä normaali arki, syystä että meillä on sairasteltu.
Tuntuu, että voisin vaan nukkua koko ajan, mutta hetkeä ei ole löytynyt. Yöllä on hyssytelty, vahdittu hengitystä, lääkitty, päivisin koitettu viihdyttää ja olla töissä. Viikonloppuna toivon voivani relata!

Mutta sanon siis hyvillä mielin, että arkeen on ihana palata!

Tervetuloa säännöllinen, ihana viikkorytmi!

Ja sairaudet veks! 

Työäitinä olemisessa ajan riitävyys on kyllä suuri ongelma. Jos siitä tekee sellaisen. Tottakai meilläkin mietitään paljon aikakysymystä. Kuka tekee, missä ja milloin. Kenen vuoro, mitä pitäisi jaksaa.

Toisaalta monessa asiassa voi itsensä päästää vähän helpommallakin.

Koti voi joskus vähän olla sikinsokin (vaikka se rasittaa),

ruuassa voi oikoa paljonkin.
Lapset saavat katsoa pikkukakkosen, 

liikuntaa voidaan suorittaa työmatkalla ajamalla pyörällä pidempää reittiä kotiin.
Lasten illalla nukahtaessa sänkyihinsä notkutaan facessa, puikkoillaan tai luetaan lehti.

Tärkeintä lienee kuitenkin itse asennoitua niin, että elämä ei ole kiireistä. Täynnä velvollisuuksia kyllä,

täynnä toistoja, enemmin liikkumista paikasta toiseen.

Se mitä ei ehditä tänään, hoidetaan huomenna.

Tai ehkä ensi viikolla.

Opetteluasteella mennään.

Myönnän välillä ahdistuvani kaikesta ruhtinaalllisesti, välillä on tämä mestarirentoilija-fiilis.

Joka tapauksessa, kotiin on eksynyt ne omat värit. Uusin täkki on tulokas,

kotiutunut hurjan hyvin! Näiden keskellä mieli rentoutuu työpäivien jälkeen! 

Todellakin rakastan näitä värejä!

Arvottu ja Joulu korjattu

Arvonta vihdoin suoritettu ja voittajaksi selviytyi tässä vanhanaikaisesti paperiliuskoilla suoritetussa

arvonnassa Allidaalia.
Onnea voittajalle.

Laitathan sähköpostilla heikunkeikun@live.fi osoitetiedot niin saat kotiin kovin keväisen paketin.

Meillä on jo korjattu joulu pois, ja koti hakee vähän muotoaan.

Pastellit ja tutut värithän ne tunkee väkisinkin tähän torppaan.

Toisaalta olisi ihan kiva hetki elää tätä talvea, sillä lumi on varmaan tuloillaan vasta, uskon.

(Ihana hempsukan värinen tyynyliina on joululahja, samoin pöydän alla oleva täkki)

Ja kevääseen on oikeasti aikaa.
Mutta sydämen värejähän nuo miulle ovat, joten tulkoot kun ovat tullakseen.

Makkari on hyvin hillityissä väreissä, ihmeellistä.

Tylsää ja miellyttävää. Ihmeellinen kombo tässä torpassa.

Aleista mukaan lähti normihintainen tyynyliina, eipähän enää tarvitse maate mennä ilman kauniita toivotuksia.

Nyt laittamaan lapset maate, miehellä vapaa-ilta kotioloista.

Ystävä kahville, ja pala maailmaa on taas parannettavana!

Leppoisaa Sunnuntaita!