Tarhavaatteet kannettu kotiin viikonloppuvarusteiksi.
Meillä ei oo tuplamäärää kaikkea mutta hyvin on selvitty.
Viikon leikit edelleen lastenhuoneiden lattialla.
Mietitään viikonlopun yli, siivotaanko ne milloin.
Pihalla odottais syyshommat.
Ja vielä viimeiset kesähommatkin.
Ja monta muutakin projektia...
Mut väliäkö tolla - ulkona paistelee vielä kesäinen aurinko.
Kahvikuppi kouraan ja nautitaan.
Sitä varten ne vapaat on!
Eletään täällä edelleen elämän suurinta oppia.
Hetkessä elämistä.
Tavoitellaan kuuta taivaalta samalla kun tyydytään siihen mitä meillä on.
Melkoinen dilemma.
Noin elämänmittainen.
Syksyä on ilmassa.
Se saa aina tän suurenpienen filosofin miettimään aika herkkiä ja syvällisiä asioita.
Uuden alkua.
Tulevalle vuodelle on luvassa paljon kaikkea uutta.
Haastetta. Mielenkiintoista.
Väsyttävää ja uuvuttavaa.
Päässä soi Juha Tapion Pidä Sydämestäs huolta.
Sen jälkeen tulee mieleen, että suurinta, mitä voin oppia, on itsensä rakastaminen.
Minusta pitää riittää vielä pitkäksi aikaa.
Tästä kropasta ja tästä mielestä.
Vahva ja heikko yhtäaikaa.
Lainaan Juha Tapion sijaan Jare Henrik Tiihosta.
Rohkeus ei oo sitä ettei pelota.
Vaan et uskaltaa hyppää vaikkei tiedä selviikö elossa.
Tää hetki on vaan nyt, tää on vaan kerran, eletään se nyt.