... Vai miten se olikaan? Eli sekalainen setti ompeluksia tammikuulta, jotka on pitänyt blogata monenkin "oikean" ompeluksen loppuun ja niitä kertyikin nyt sitten pieni pino. Mutta tähän on hyvä tammikuu lopettaa, ensi kuussa uudet kujeet!
Kaksi norsupaitaa aivan ihanille veljeksille, pienin sai omansa jo joululahjaksi.
..Jämistä hattua Leeville, pikainen surautus tältä illalta, joten kuvaa ei päästä. Piti kokeilla kaikille tuttua mallia... Sisällä fleece, ulkokuorena norsutrikoo.
Ihanalle kummipojalle puolvuotislahjaksi Nalle-hattu ja karvatumput (toivottavasti sattuu talvipuvun väriin!)
Tuttavaperheeseen syntyi pieni poika, jonka lahjan lisukkeeksi pari suloisen syötävää tuttiketjua (Näitähän saa myös puodin kautta!)
Suutarin lapsella ei ole kenkiä - minulla ei ollut nuppineulatyynyjä. Nyt niitä on kaksin kappalein herkullisina tatteina.
...Ja ei muuten ollut ompelevalla rakkaalla ystävällänikään. Hänelle vaaleanpunaisiin saksiin tyylikkäästi sointuva nappipurkki ja neulatyyny. Pienenä ystävänlahjana.
Epäilenpä, ettei onnistu tänäkään vuonna Herkuton Helmikuu! Säälittävää, vaikka se on olevinaan jämäkuukausi...Rääppiäiset taisi koskea siis vaan ompeluita! :)
31. tammikuuta 2011
25. tammikuuta 2011
Iloinen sammakko ja tunnustus
Joku ehkää muistaakin nämä?
Sammakkohulluus alkoi tuolloin! Ja sarjaan aloittelin jo tuolloin svetaritakkia, joka viimein valmistuikin! Myönnän, että innostus sammakkoihin on nyt vähäksi aikaa kärsitty, ja tämänkin huitaisin loppuun melkein suutuspäissäni! Ikinä ei pitäisi jättää mitään kesken, sillä sellaiset työt vaan notkuvat työpöydällä ikuisuuden! Mutta toisaalta, tässä on kasvuvaraa niinkin paljon, että ei olisi vielä hitusen pidempi viruminen haitannut mitään...
Sammakot on myös pojan mieleen, kovasti koitti äitille esittää, kuinka KOVAAAAAA ne hyppääkään.. "Tammakkojumppaa"
"Eiks olluki hienoa?"
...Elikkä perinteinen raglansvetaritakki sammakolla!
Sain ihanan tunnustuksen Mellevää Elämää-blogin pitäjältä Mialta! Kiitos, tulin aivan todella hyvälle tuulelle :)
Tunnustukseen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään, avataanpa saloja...
1. Minulla on ihana perhe
2. Rakastan kahvia ja suklaata
3. Haluaisin oppia neulomaan ja virkkaamaan
4. Haaveilen rakennusprojektista ja kasvimaasta
5. Syksy on paras vuodenaika mielestäni
6. Ystävät on elämän suola ja päivän piristys
7. Minun on vaikea keksiä 7 asiaa itsestäni :D
Tunnustus pitäisi jakaa 15 blogille, mutta vaikka määrä on noinkin suuri, kykenen jakamaan sen tasapuolisesti kaikille lukemilleni blogeille! Niin ihania ja erilaisia blogeja listalta löytyy ja paljon monitaitureita!
Sammakkohulluus alkoi tuolloin! Ja sarjaan aloittelin jo tuolloin svetaritakkia, joka viimein valmistuikin! Myönnän, että innostus sammakkoihin on nyt vähäksi aikaa kärsitty, ja tämänkin huitaisin loppuun melkein suutuspäissäni! Ikinä ei pitäisi jättää mitään kesken, sillä sellaiset työt vaan notkuvat työpöydällä ikuisuuden! Mutta toisaalta, tässä on kasvuvaraa niinkin paljon, että ei olisi vielä hitusen pidempi viruminen haitannut mitään...
Sammakot on myös pojan mieleen, kovasti koitti äitille esittää, kuinka KOVAAAAAA ne hyppääkään.. "Tammakkojumppaa"
"Eiks olluki hienoa?"
...Elikkä perinteinen raglansvetaritakki sammakolla!
Sain ihanan tunnustuksen Mellevää Elämää-blogin pitäjältä Mialta! Kiitos, tulin aivan todella hyvälle tuulelle :)
Tunnustukseen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään, avataanpa saloja...
1. Minulla on ihana perhe
2. Rakastan kahvia ja suklaata
3. Haluaisin oppia neulomaan ja virkkaamaan
4. Haaveilen rakennusprojektista ja kasvimaasta
5. Syksy on paras vuodenaika mielestäni
6. Ystävät on elämän suola ja päivän piristys
7. Minun on vaikea keksiä 7 asiaa itsestäni :D
Tunnustus pitäisi jakaa 15 blogille, mutta vaikka määrä on noinkin suuri, kykenen jakamaan sen tasapuolisesti kaikille lukemilleni blogeille! Niin ihania ja erilaisia blogeja listalta löytyy ja paljon monitaitureita!
21. tammikuuta 2011
Citytakki
Koska useimmat lastenvaatemallistot esittelevät kevätmallistonsa näin keskellä talvea, niin väkisinkin ajatukset siirtyvät kevääseen ja kevätvaatetukseen. Erityisesti nyt on mietittänyt jo ulkoiluvaatteet ja niiden määrä, koska nehän on tunnetusti jo loppuunmyyty siinä vaiheessa, kun niiden käyttö alkaa.
Oli siis aivan totaalinen pakko ommella Leeville CITYTAKKI kevääksi (sananmukaisesti, kuten kuviostakin näkyy).
Vuorena on vihreää fleeceä ja päällä kaupunkiaiheista puuvillaa. Ihana päällä! Ja ajatus lähti hatusta, siitä siis muu värimaailma. Samasta fleecestä syntyi myös lapaset sävy sävyyn sitten vaikkapa kauppareissuille.
Kuosi ja malli tuskin sen enempää esittelyä kaipaa, mutta pakkohan se oli linssiludetta kuvata hitusen, jotenka tässä vielä käytössä...
Räpylät lumessa, ei taida vaan olla vedenkestävää tää kangas...
Ja hiippahupulla tietenkin!
Nyt vaan odotellaan sitä aurinkoa ja lumien sulamista, pakkohan niiden on sulaa, onhan??
Oli siis aivan totaalinen pakko ommella Leeville CITYTAKKI kevääksi (sananmukaisesti, kuten kuviostakin näkyy).
Vuorena on vihreää fleeceä ja päällä kaupunkiaiheista puuvillaa. Ihana päällä! Ja ajatus lähti hatusta, siitä siis muu värimaailma. Samasta fleecestä syntyi myös lapaset sävy sävyyn sitten vaikkapa kauppareissuille.
Kuosi ja malli tuskin sen enempää esittelyä kaipaa, mutta pakkohan se oli linssiludetta kuvata hitusen, jotenka tässä vielä käytössä...
Räpylät lumessa, ei taida vaan olla vedenkestävää tää kangas...
Ja hiippahupulla tietenkin!
Nyt vaan odotellaan sitä aurinkoa ja lumien sulamista, pakkohan niiden on sulaa, onhan??
12. tammikuuta 2011
Mustaa ja limeä
Apinakuosi on valloittanut minut täysin! Ja koska ehkä erehdyin jo tilaamaan hitusen vaan, vähän ja pikkaisen, sitä turkoosi-ruskeaa apinakuosia, oli aivan totaalinen pakko ommella tämä musta-lime värinen pois! Perustrikoopaita ja myssykkä siitä syntyi! Myssykkä on hitusen, aavistuksen verran pieni, ja pohdin tässä vielä ennen käyttöönottoa, josko se päätyy myyntiin puodin puolelle.
Vaikka paita on erityisen kiva farkkujen parina, tuli hinku kokeilla aivan ensimmäistä kertaa resorikanttausta enempi. Niinpä tein paidalle pariksi tällaiset housut mustasta velourista kuutaskuilla, kera niiden limenväristen resorikanttien. Ihan en osaa tuota tekniikkaa, mutta koeversioiksi hyväksytään.... Jos jollain on pitää minulle koulutusta aiheesta, otan vinkkejä mielelläni vastaan.
Ja päällähän ne näyttää suurinpiirtein tältä... Niin, kuvaus onnistuu enää paikallaan vain pikkukakkosen tai vastaavan parissa. Ja silloin ilme on kovin keskittynyt ja vakaa.
Meitä kutsuu taas viikonloppuna Helsinki ja alkuviikosta Tukholma, joten ompelukset ovat myös lomalla aina ensi viikon puolväliin saakka! Luulisin... Muille ompelurikasta viikkoa!
Vaikka paita on erityisen kiva farkkujen parina, tuli hinku kokeilla aivan ensimmäistä kertaa resorikanttausta enempi. Niinpä tein paidalle pariksi tällaiset housut mustasta velourista kuutaskuilla, kera niiden limenväristen resorikanttien. Ihan en osaa tuota tekniikkaa, mutta koeversioiksi hyväksytään.... Jos jollain on pitää minulle koulutusta aiheesta, otan vinkkejä mielelläni vastaan.
Ja päällähän ne näyttää suurinpiirtein tältä... Niin, kuvaus onnistuu enää paikallaan vain pikkukakkosen tai vastaavan parissa. Ja silloin ilme on kovin keskittynyt ja vakaa.
Meitä kutsuu taas viikonloppuna Helsinki ja alkuviikosta Tukholma, joten ompelukset ovat myös lomalla aina ensi viikon puolväliin saakka! Luulisin... Muille ompelurikasta viikkoa!
9. tammikuuta 2011
Ruutuneule
Meillä on melko vähän siistejä päällyspaitoja, kun tulee aina ommeltua trikoisia vaatteita vaan. Ja toisaalta meillä on aivan liian vähän sellaisia paitoja, joissa huppu ei ole aina talvihaalarin tiellä. Olen joskus hamstrannut kaappiin tällaista ruutuneuletta ties mitä tarkoitusta varten, ja nyt siitä syntyi RUUTUNEULEPAITA. Itseasiassa kaava taitaa olla muotoiltu OttoBren Villi Viikinki-aluspaidan kaavasta.
Harmi vaan, että malli ei oikein päällä erotu, kun kuvattavalla on NIIIIN kova kiire koko ajan ja kuviot hämäävät...
"Ole nyt hetki aloillas!" "Ärsyttää toi äiti!" Yllättävän hankalasti onnistuin muuten V-kaula-aukon ompelemaan, luulen löytyvän helpompiakin tapoja!
Ja RÄPS! Näin se äiti aina ottaa näitä kuvia... Vai mitenköhän se oli?
Tänään, kunhan pieni mies pian herää päiväunilta, menemme juhlimaan suloisen naapurintytön 1-vuotispäiviä! Talvitamineiden sijaan (niitä kun kaikilla varmasti jo on) päätin jotain pikaista tekelettä kevääseen surrautella. Pikaisina ompeluksina siis jo perinteinen neliöpipo, trikoiset tumput ja tuttinauha!
Huomenna taas arkiseen päiväjärjestykseen, onneks vielä on lötkösunnuntai. Nautitaan siis siitä!
Harmi vaan, että malli ei oikein päällä erotu, kun kuvattavalla on NIIIIN kova kiire koko ajan ja kuviot hämäävät...
"Ole nyt hetki aloillas!" "Ärsyttää toi äiti!" Yllättävän hankalasti onnistuin muuten V-kaula-aukon ompelemaan, luulen löytyvän helpompiakin tapoja!
Ja RÄPS! Näin se äiti aina ottaa näitä kuvia... Vai mitenköhän se oli?
Tänään, kunhan pieni mies pian herää päiväunilta, menemme juhlimaan suloisen naapurintytön 1-vuotispäiviä! Talvitamineiden sijaan (niitä kun kaikilla varmasti jo on) päätin jotain pikaista tekelettä kevääseen surrautella. Pikaisina ompeluksina siis jo perinteinen neliöpipo, trikoiset tumput ja tuttinauha!
Huomenna taas arkiseen päiväjärjestykseen, onneks vielä on lötkösunnuntai. Nautitaan siis siitä!
3. tammikuuta 2011
Sammakoita ja nikkarointia
Mulle on ilmeisesti tullut päähänpinttymä - sammakoista!
Pitkään jo olen tuumaillut tekeväni aplikoidut velourhousut, nimenomaan näin, että aplikaatiot ovat polvipaikkoina! Sopivaa ideaa ei ole muka löytynyt, ja nyt se ilmaantui, kappas vaan, sammakoiden muodossa.
Herra Hyväntuulisuus oli taas lahjottavissa oleva kaveri, ja Eieiei-huudot valtasivat talon jo kameran ilmestyessä näköpiiriin! Myönnän suunnanneeni konvehtirasialle, ja meille löytyi Leevin kanssa yhteinen sävel hommaan. Tosin vain hetkeksi, suklaa kun sulaa suuhun niin kovin nopsaan...
Mitäs teillä tehdään, kun äiti kotona ompelee? Meillä Leevi tietenkin tekee sen, mitä äiti ei ompeluiltaan aina ehdi. Eli nikkaroi...
Ja lopputulos (Okei, isä vähän auttoi!)Kankaana tuttu Vallilan Bulevardi.
Ihanaakin ihanampaa tammikuun alkua kaikille!
Ps. MettaD, kiitos kauniista tunnustuksesta!
Pitkään jo olen tuumaillut tekeväni aplikoidut velourhousut, nimenomaan näin, että aplikaatiot ovat polvipaikkoina! Sopivaa ideaa ei ole muka löytynyt, ja nyt se ilmaantui, kappas vaan, sammakoiden muodossa.
Herra Hyväntuulisuus oli taas lahjottavissa oleva kaveri, ja Eieiei-huudot valtasivat talon jo kameran ilmestyessä näköpiiriin! Myönnän suunnanneeni konvehtirasialle, ja meille löytyi Leevin kanssa yhteinen sävel hommaan. Tosin vain hetkeksi, suklaa kun sulaa suuhun niin kovin nopsaan...
Mitäs teillä tehdään, kun äiti kotona ompelee? Meillä Leevi tietenkin tekee sen, mitä äiti ei ompeluiltaan aina ehdi. Eli nikkaroi...
Ja lopputulos (Okei, isä vähän auttoi!)Kankaana tuttu Vallilan Bulevardi.
Ihanaakin ihanampaa tammikuun alkua kaikille!
Ps. MettaD, kiitos kauniista tunnustuksesta!
Tunnisteet:
Aplikointi,
Muuta,
nikkarointi,
Ompelu,
sisustus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)