Pitkään jo olen tuumaillut tekeväni aplikoidut velourhousut, nimenomaan näin, että aplikaatiot ovat polvipaikkoina! Sopivaa ideaa ei ole muka löytynyt, ja nyt se ilmaantui, kappas vaan, sammakoiden muodossa.
Herra Hyväntuulisuus oli taas lahjottavissa oleva kaveri, ja Eieiei-huudot valtasivat talon jo kameran ilmestyessä näköpiiriin! Myönnän suunnanneeni konvehtirasialle, ja meille löytyi Leevin kanssa yhteinen sävel hommaan. Tosin vain hetkeksi, suklaa kun sulaa suuhun niin kovin nopsaan...
Mitäs teillä tehdään, kun äiti kotona ompelee? Meillä Leevi tietenkin tekee sen, mitä äiti ei ompeluiltaan aina ehdi. Eli nikkaroi...
Ja lopputulos (Okei, isä vähän auttoi!)Kankaana tuttu Vallilan Bulevardi.
Ihanaakin ihanampaa tammikuun alkua kaikille!
Ps. MettaD, kiitos kauniista tunnustuksesta!
