Pöytää ja pihamaata

Lupailin instagramin puolella saada piakkoin kuvatuksi uuden terassipöydän.

Napsin tänään kuvia vähän pihalta huvikseni, joten samalla napsin pöydästäkin

Pöytähän on paremman puoliskon itse rakentama. Haapalankut päällä ovat maalta, ne on saatu kallisarvoisena lahjoituksena, sään tehtyä vuosikausien mittaan niille tehtävänsä.

Muuten runko on ihan peruspuukauppatavaraa ja rakkaan kätösin koottu. Huomaatteko, puhun rakentamisesta hienoin termein. Peruspuukauppatavaraa. Pöydästä tuli juurikin niin hyvä kun toivoa osasin vaikka en edes kauheasti ohjeistanut. Ensimmäisen viikon satoi vettä pöydän rakentamisen jälkeen, joten siitä on nautittu vasta sittemmin, auringon saavuttua, enemmin.

Olin alunperin suunnitellut pöydän ympärille mustia rautatuoleja, mutta en löytänyt mieleisiä varmasti säänkestäviä ja toisaalta hintaluokaltaan tähän tarkoitukseen sopivia, joten haimme nämä nykyiset punostuolit (mustat nekin kyllä) Jyskistä melko edulliseen hintaan. Kaipasin jotain kontrastia, joten musta oli hyvä valinta.

Pihamaalla ei muuten olekaan tapahtunut muuten kuin hengailua ja rikkojen kitkentää toisinaan. 

Mutta jo ruokapöytä terassilla on kyllä lisännyt käyttömukavuutta, tätä ennen meillä oli vain pieni kahvittelupöytä.

Nyt ulos saa katettua ruuat ja tekee mieli pyytää hyvillä säillä ihan kahvivieraitakin.

On paistettu myös pannaria ja mustikkapiirakkaa terassikahveja varten.

Toka lomaviikko pärähti tänään käyntiin. Vielä kolme edessä. Nyt yritetään nauttia niistä asioista, jotka on omissa käsissä valita. Tässä on joutunut taas taipumaan sen tosiasian alle, että aivan kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan, ja joitakin välttämättömiä vieraita ei elämäänsä kaipaisi. 

Mutta maahankin tallattu kasvaa uudestaan. Jokainen päivä kasvattaa meissä jotain, aivan niinkuin puutarhassakin on sama laki, joten jossain mielin nöyränä on vaan jaksettava ottaa vastaan, mitä vastaan tulee. 

Näissä hiukan haastavissa mietteissä, sen enempää avaamatta jätän teidät tutkiskelemaan kuvia pihasta ja pöydästä; joskus tekee mieli vaikka ihan vaan miettiä niinkin simppeleitä asioita. Vielä parempaa on joskus olla miettimättä aivan yksinkertaisesti yhtään mitään, joten siihen tyhjän mielen tilaan koitan itsekin vielä hetkeksi pian päästä!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Lähes lomalla

Vaikuttaa siltä, että lomalle oli korkea aika.

Muu perhe aloittaa loman tänään, itse olen töissä vielä seuraavan viikon.

Aamut ovat olleet melko unisia, illat kiukkuisia, ne venyvät, koska ulkona pyörivät koululaiset pidempään ja pihallakin olisi vaikka mitä tekemistä.

Kaikilla alkaa olla mieli enemmän kesälaitumilla ja kukaan ei jaksa oikein keskittyä mihinkään arkiseen, kuten vaikkapa aikatauluihin.

Kaikki haihattelee jätskien, uimarantojen. auringon, kasvimaan, vaellusten, kesäfestareiden, huvipuistojen, metsäretkien, mökkeilyn, saippuakuplien ja vesi-ilmapallojen perään.

Niiden oikeasti tärkeiden.

Oikeasti tärkeiden siksi, että mieli vaihtaa vapaalle.

Se saa luvan ajatella, mitä sen mieleen pälkähtää ja uskon sen vaikuttavan tietenkin suoraan elimistön stressitasoon,..

Meillä lapset olivat loman tarpeessa todellakin. Huomaa, että hoitoarki ja isot ryhmät tekevät sen, että lapset ovat oikeasti väsyneitä. Tuntuu melkein epäreiluilta palauttaa lapset hälinään loman jälkeen.

Vaikka lapsia kuinka jaettaisiin ryhmiin, ympärillä on PALJON ihmisiä. 

On ihanaa, että hälinä ympäriltä kaikkoaa hetkeksi, vaikka itse mekastaisikin.

Nyt kun kirjotan tätä, on kuitenkin tilanne se, että kassit alkavat olla pakattu ja me suunnataan mökille Juhannuksen viettoon. Pitäisi olla jo menossa, ja kaupatkin kuulemma ryysiksessä.

Uhmaan aikatauluja ottamalla pian vielä yhden kupin kahvia; koska tuskin maailma romahtaa.

Eilen tehtiin kasvimaan kitkennät ja siivottiin leikkimökki.

Olin suunnitellut jättäväni molemmat lomaksi, mutta jos lomalla pääsisi vihdoin katsomaan pihaa vähän eteenpäin, eikä tarvitsisi enää niin paljon tehdä entisten istutusten kanssa töitä.

Kun selviän ensi viikosta töistä, ollaan koko perhe lomalla.

Sitten aion ottaa sellaisen asenteen, että loma on nauttimista varten.

Ihmetellä ja kummastella ympärillä olevaa.

Välttää suorittamista ja kaikkea hermoja raastavaa. 

Yrittää olla hetkissä kiinni. 

Sitä ennen toivotan kaikille KIIREETÖNTÄ JUHANNUSTA!

Nautiskellaan!

Siitä unelmien pihasta

 Kerskuin viimeeksi, että toivoisin pihalla rönsyilevän kunnolla. 

Kaivoin pinterestistä kuvia siitä, miten vanha piha ja puutarha voi olla luonnonmukaisellakin tavalla kaunis. Kaikiss kuvissa on jotain, joka kiehtoo minua.

Toki ymmärrän, että talomme ei ole ihan samanlaisessa kontekstissa, kuin missä nämä pihat ja puutarhat sijaitsevat. Täällä valtava lupiinimeri saisi varmaan osakseen hiukan jopa laiskan emännän pilkkaa.

Kuitenkin ostin luonnonvaraisten kukkien siemeniä ja heittelin niitä multaan kasvimaan tienoille. Ne ei kuulemma vaadikaan edes alustaltaan paljoa. Mies tietenkin varmaan trimmaa ne.

No ei sentäs.

Josko tuo pöhöttynyt kasvimaa ylikasvaneine kivikkoruohikko polkuineen olisi mun pala tätä kauneutta. Lisäksi katselin viimeeksi puutarhalla, että kesäkukkiin on tullut paljon sellaisia mulle "uutuuksia" jotka muistuttavat villin puutarhan istutuksia.

Niitä voisi viljellä jossain vaiheessa, jos on aikaa ja tarmoa, ruukkuihin. Saviruukkuihin ja sinkkisiin vanhoihin.

Omppupuut ei vielä tuottane koreittain omenia, mutta pärekorit on jo valmiina. 

Vanhoja huonekalujani en raaskisi missään nimessä viedä ulos, mutta ehkä joskus kupponen kuumaa maistuisi yllä olevalla tavalla katettuna?

Minkälainen on teidän unelmien puutarha?

Tällaisen "Mummolatyylin" lisäksi minua kiehtoo hitusen boheemit puutarhatrendit ja kuvat tällä hetkellä, joten niistäkin saattaa postaus tipahtaa.

Sateisen kelin ja kipeän selän tekosia nämä haaveilut.

Kuvat siis pinterestistä, katsomisen iloa :)

Pihasuunnitelma suunnittelematta

Tänä keväänä päätin, että kesän aikana tapahtuisi paljon pihamaalla.

Rehellisesti sanottuna, siellä ei ole tapahtunut juuri mitään.

Onneksi sentäs sellaiset (ainakin suurin osa) jotka on aiemmin istutettu, kasvaa.

Kesäkukatkin ovat vaiheessa, osa haettiin tänään puutarhalta ja ovat paperikasseissa autokatoksessa.

Huomenna istutushommia.

Jokatapauksessa, haaveita pihan suhteen on. Toisaalta on kiva vaan vähän odotella. (Tuo lause on varmaan automaattisen sanasyötön kirjoittama...)

Kaikki on vielä niin pientä ja matalaa. Olisi ihanaa, kun olisi korkeat puut.

Vielä ihanampaa on ehkä vuosien jälkeen sanoa, että muistan kun tuokin omppupuu oli vain hitusen minua pidempi.

Töissä ilmiöstä oli puhetta. Jos muutto tulisi, nainen ikävöisi perennoja ja kasveja.

Ne ei ole välttämättä hyvin menestyneitäkään, ei niin kauniskasvuisiakaan aina, saati edes kovin kalliita. Niihin liittyy muistoja. Puutarhahommilla on vähän sama vaikutus ihmiseen kun luonnolla.

Veikkaan.

Itsehän pyrin mahdollisimman mummolameininkiin ajan saatossa.

Mies terrorisoi niittyajatuksiani ajamalla ruohot ja kaiken mahdollisen luonnonvaraisen mahdollisimman pian, tasaten saumat vielä muilla hurisevilla.

Ehkä se luovuttaa vuosien saatossa, ja saan palan ränsistyneisyyttä pihaan. Jossain vaiheessa sen on pakko vaikka loukata lonkka taikka muuta vastaavaa, ja toiveeni toteutuu.

Naapurit kiittelee sitten, mutta jos aidatkin olisivat jo kasvaneet korkeammiksi....

Pitääkin joskus tehdä unelmien puutarha postaus, kaivaa pinterestistä kuvia.

Haaveita ja sen sellaisia saa olla.

Itsehän en raaski perennapenkistä edes kaikkia rikkoja kuopsutella pois, 

rikkakin voi olla kaunis.

Koska kuvissa näkyy nämä jättimäiset raparperit, on syytä sanoa, että asiat ovat yleensä paremmin aidan toisella puolella ja ruoho vihreämpää. Raparperit ovat naapurilta, hain kesken hommien itselleni, kun tarjottiin kauniisti. Ihanaa! Mutta itsehän en tällaisia saisi kasvamaan hormoneillakaan.

Kuten kuitenkin mainitsinkin, näissä hommissa tärkeintä ei tietenkään ole menestyä,

jos ei sitten kyllä aina huvittaisi keväisin kaivaa kuolleita perennojakaan pois.

Pääasia on se ihmettely. 

"Ai toi kukkii, mitähän tosta nousee, näinköhän tuosta nousee mitään tänä vuonna, onkohan mulla paikka tälle pahvimukissa salakuljetutulle perennalle, missähän ne lidlin sipulit olikaan, kuinkahan korkeaksi tämä kasvaa, onkohan tämä rikka, pitäisköhän vaihtaa vielä näiden paikkaa keskenään, oliko tässä samanvärinen kukka viimevuonna muka, sainko tämän äidiltä, tuotiinko tämä kurrolasta, miksi tossa on mustia kirvoja."

Tiedättehän. 

Kyllä te tiedätte. Heti mullan jälkeen tämä alkaa uudella tontilla ruohon kastelulla.

Suorastaan nauratti joskus tässäkin kylällä kuinka ruohoja hoidettiin! Ruohoa! Mutta se on osa prosessia, tasainen vihreä kasvualusta kaikelle. Minulle ruoho ei ole enää niin pyhä asia, mutta toinen puolisko kotona ei näe vieläkään ihan vihreää, kun pyydän parhaimmasta kohtaa nurmikkoa poistamaan palan palkintonurmea kuukahtaneen perennan tieltä. Kyllä se ensi keväänä virkoaa.

Uudelle on annettava mahdollisuus.

Niinpä meillä tapahtuu tänä kesänäkin omaan verkkaiseen tahtiinsa. Perenna perennalta, suunnitelma suunnitelmalta ja sittenkin vaan lätkin tuurilla. Se on eniten minua. Luotan näissäkin hommissa ehkä vähän liikaa intuitioon, mutta ainakin pääsen lähelle prosessia. Huvilalla ja huussilla ei olisi mitään asiaa tähän maaplänttiin; muutenhan tekemisestä katoisi ilo.

Niinkuin esimerkiksi kukkapenkit. Kautta aikojen ne on kaivettu öisin, puolen yön tietämillä. Joka kerrasta on heikko kamerakännykkätallennus, jonka mieheni on ottanut ikkunaruudun läpi minun tarpoessa väkivalloin nurmea rikki hyttysparven saartaessa. Ei, ne ei kuulu blogiin. Ne on henkilökohtaisia aarteita.

Ulkoa

Alkukesästä kauhealla vimmalla ainakin pari viikkoa innostuin.

Sitten taas tuli passiivivaihe.

Töiden ohella en jotensakaan jaksanut pihahommia ja kukat kasvaa kuulemma hoitamattakin.

Väsymys. Tahto tehdä muuta. 

Kesä on ollut todella sateinen, ja mulle ilmat on vaan pihahommassa tärkeä tekijä.

Tai sitten en oo vaan niin henkeen ja vereen puutarhaihminen.

Kaikkia kukkijoita en ole jaksanut kuvata.

Jotkut on aiheuttanut riemunkiljahduksia.

Mun pitää kerskailla, että sain kärhön ja laventelin talvehtimaan viime vuodesta.

Siinä mun ylpeydenaiheet!

Siirrännäisiä on luvassa vielä, osa odottaa jo ämpäreissä hakijoita.

Sitkeitä mummolaperennoja, joka väreissä.

Ne sopii meille, ne sitkeät.

Nyt viljelylootassa kukkii kesäkukat - siemenistä.

Niitä tulee ens kesäks huimasti lisää.

Lupaan ujuttaa niistä kuvan johonkin blogipostaukseen joskus.

Ne koskettaa sydäntä.

Kasvimaalta on saatu satoa.

Salaattia. Tilliä. Yrttejä. Muutamia mansikoita.

Herneet on nyt aika hyvässä jamassa.

Istutin krassin. Se ei kohonnut. Vain saviheinä komeili, äiti lupas et sen saa riuhtaista irti.

Hain samaan ämpäriin anopin krassin taimet, ettei naapurin puutarhurit tajuais.

Aika hyvä,,,

Mulle sopii parhaiten, et kaikki ei oo niin justiinsa.

Kesäkukat siemenineen havupenkkiin.

Ensin järjestys, sitten helvetinmoinen tyynysota.

That's me.

Isäntä teki lomillaan paljon entraustöitä pihalla.

Öljyämisiä, reunakivetyksiä, pyykkinaruja, kanttaamisia kukkapenkkeihin,

mitä kaikkea vaan ehtikään.

Mä nautin nyt omalla lomallani tuloksista.

Yhteistä lomaa meillä oli pari arkipäivää ja viikonloppu perään.

Mutta nyt sais tulla muutama lämmin ilta.

Voisin keinua tossa terassilla ja suunnitella ensi toukokuussa aloitettavia pihahommia.

Nimittäin.

Mä haistoin syksyn yks ilta pyykkejä levittäessä.

Se on niin tulossa.

Sitä ennen odotellaan vielä viimeiset kukkijat.

Kesäkuuta

Mennään, jo miltei puoliväliä.

Eilen oli ensimmäinen päivä tätä kuuta, kun saimme tuntea kesän ilmoja ja tuoksuja.

Muuten olemme saaneet aika paljon koleita ilmoja osaksemme.

On hassua, että ensi viikonloppuna on jo Juhannus.

Omaan kahden viikon ja kahden päivän lomaan on vielä reilusti aikaa.

Sitä ennen töissä alkaa vielä ruuhkaisempi aika, heinäkuu on kiirettä.

Nyt huomaan, että vaikka asenteella on väliä, alkaa mieli ja kroppa jo vähän haikailla tuon loman perään.

Lapsilla on enää edessä neljäpäiväinen hoitoviikko.

Sitten Leevillä on syksyllä edessä eskari!

En voi lakata hämmästelemästä sitä, mitähän hämmästelyn taso on kouluun lähtiessä.

Nyt yritetään viikonloput nollata ja tankata. Tehdä yhdessä asioita ja vähän miettiä jokaista viikonloppua minilomana. Eilen käytiin läheisessä kylpylässä uimassa ja sen päälle ravintolassa syömässä. Juhannus menee mökillä. Kesä pitää sisällään tällaisia pieniä "lomia", muuten ollaan vaan.

Ja sitä rehellisesti odotan eniten.

Soljuvaa arkea. 

Kotona pitkiä, hitaita aamuja (kuten tänään), rentoja ruokia, kainaloita, kuokkimisia, ehkä muutama kirja luettavaksi, sadepäiviksi haen kirjastosta Peppi Pitkätossuja, vähän ratsastustunteja Ellalle, jalkapalloa Leevin kanssa. Pikkulegoja sietämättömissä paikoissa; jalkojen alla ja pesukoneen alatasolla. 

Oma liikuntarutiini ja ruokarutiini on totaalisen hukassa ja se vaikuttaa kyllä oloon väsymyksenä ja pöhkööntymisenä. Nyt ymmärrän vielä paremmin, miten tärkeää on syödä hyvin ja puhtaasti ja säännöllisesti ja liikkua jonkin verran.

Rutiinin uudelleenkäynnistys on mulla se vaikein juttu; kun se jostain syystä rikkoutuu, mulla kestää päästä takaisin rytmiin.

Toisaalta, takana on pitkä rupema. Kropan rääkkäystä.

Joten lienee ihan paikallaan höllätä ja olla välittämättä siitä tunteesta, että tässä vähän löysistyy.

Ja tulee kiloja muutama.

Kroppa saa nyt flunssan päälle ansaitsemansa pitkän tauon, jota oon suunnitellut pidempään mutten ole malttanut toteuttaa.

Kasvimaalla muuten tapahtuu jo aikalailla. Se on tällä hetkellä varmaan kaunein "kukkapenkki" tässä huushollissa. Ihana hakea sieltä jo vähän sipulinvartta, ruohosipulia ja yrttejä salaatteihin sekä ruokiin.

Eilen saatiin ekaa kertaa syödä lämpimässä säässä pihalla.

Oli aika jees.

Jännä ilmiö, että kun pihalla siistiytyy, niin koti näyttää aika ajoin siltä, että se on vaan kippauspaikka.

Lippiksille, ötökkäpurkeille, huppareille,

aurinkorasvalle, sandaaleille,

juomapulloille, jalkapyyhkeille.

Sään salliessa elämä on takapihalla.

Eilen en ees kuokkinut. Istuin ensin portailla,

sitten kiikussa,

sitten makasin viltillä ruohikolla.

Poltin yläkropan.

En tajunnut auringon vaaraa.

Onneksi en pahasti.

Nyt tosiaan taas sataa.

Mä juon kahvia aamutakissa vaikka kello on kaksitoista.

Lapset intoutuivat pelaamaan xboxilla liiketunnistuspelejä. Hauskaa tuntuu riittävän. 

Kohta me kurvataan puutarhalle kun pihalla ei viitsi kuokkia.

Ja siitä kauppaan. Ostan varmasti jäätelön, vaikka sataa.

Leppoisaa Sunnuntaita kaikille <3 p="">