Paloja uudesta kodista

Onnea on ehdottomasti lukittava kaappi puolitoistavuotiaalla prinsessalla.

Ihan totta, voi sitä purkamisen ja sovittelun iloa!
Tämä säästää äidin lukuisilta viikkaushetkiltä :) 

Muuton myötä Ella on siirtynyt omaan jatkettavaan nukkumaan.

Muutaman kerran on kopsahtanut lattialle, mutta lattialla on aina ollut pehmustetta.

Onpa neitokainen tavattu keskellä yötä penkomasta vitriinikaappiaankin leikkien toivossa.. 

Ja ennenkaikkea Ella on nauttinut oman huoneensa hvyästä sijainnista ja jaksanut touhutakin siellä jonnin verran, kun väliaikaisessa asunnossamme huone jäi niin sivuun, ettei siellä muuta kuin nukuttu...

Rakkaat tavarat alkavat pikkuhiljaa löytää omia paikkojaan, vaikka kantelenkin niitä silloin tällöin ees taas ja hermoilen niiden sopimisisesta tapetteihin, ja muihin :)

Omasta pihasta ja omista hetkistä on osattu nauttia siinä määrin kun on ehditty, mutta varmaan ne parhaat hetket ovat edessä vielä :) Kun saa verhotangot, taulut ja kaiken muun "mitä pitää olla" paikoilleen....

... Lopultakin kotiutuneet omppumehut sentäs ehdin etiketittää jääkaappiin.
Kelpaa sitten tuota ihanuutta litkiä iltaisin takkatulen ääressä..
Ompelukset lienee kuherruskuukauden vuoksi tauolla! :)

Koti

Olemme muuttaneet.

Rakastan tämän talon joka nurkkaa.

Ainakin vielä, sallikaa tämä kuherruskuukasi minulle.

En voi kuvata enempää, meillä on vielä muuttokaaostakin.

Mutta suurin osa on tehty.

Talon myyjä kävi meillä ja muisteli että eka yhteydenotto oli yli kolme vuotta sitten.

Kyllä tätä on odotettu.

Nyt on tultu kotiin!

Ripaus Jouluako?

Muuton lomassa olen ajatellut usein joulua ja jouluisia ajatuksia,

perheen kanssa yhteistä aikaa ja sitä, mitä perinteitä tuohon juhlaan uudessa kodissa syntyy.

Olemme niin pitkään kuin pehtoorin pannu on meillä ollut, keittäneet glögimme siinä.

En tiedä miksi näin, ja usein glögin litkiminen alkaa näin lokakuussa. 

Erityisesti kuuma glögi maistuu lasten päiväuniaikaan tai illalla, mutta toki muulloinkin.

Rakastan näitä kuppejani, koska ne ovat niin kauniita, mutta niistä on aivan mahdoton juoda teetä

tai glögiä. Koska olen nyt varsinainen virkkausmestari (eli osaan jatkaa patalapusta ylöspäin) niin päätin tehdä ns. mukinlämmittimet. Meillä nämä vaan toimivat päinvastoin, eli kupista pystyy nauttimaan muutakin kuumaa juomaa kuin cafe lattea, joihin mukit lienee tarkoitettu.

En malta odottaa, että pääsen uuteen kotiin nauttimaan tulevan talven taikaa, ja laittamaan sitten jouluakin jo pikkuhiljaa. Täällähän on jo aamuisin auton ikkunat huurussa ja tietkin jäässä, pakkasta siis.

Tullapa tänä vuonna ajoissa lumet, sanoo tämä kuravellimaan omaava!

Hei, ja huomenna muutetaan uuteen kotiin! Tiukka rutistus tulossa!
Palataanpa siis uudestaan asiaan uudessa kodissa :)

Pakkasin kankaat.

Pakkasin ompeluvehkeet.

Pakkasin koneet.

Purin ne ja ompelin piposet.

Olen tilannut aikoinaan näitä kankaita Ikasyrilta, melko ompelun alkutaipaleella.

En vain ole raaskinut käyttää niitä mihinkään.. 

Nyt ne pääsi sisaruksille ruttupipoiksi, pampuloilla tietenkin. 

Pöllöhupparista, jonka tein Leeville, jäi vielä palanen äitinkin hattuun.

Tiedä nyt onko tuo nyt niin aikuisten malli, mutta sopii tälläiselle höntille mainiosti.

Ja tätä kuvaa katsellessani mietin oikeasti,

että missä välissä miun vauvat on kasvaneet näinkin suuriksi?

Vastasyntyneistä palleroista lapsiksi. Sisaruksiksi. 

Meillä on hyvä tiimi :)
Isukki varmaan odottelee isänpäivää, jos kävisi hyvä tuuri, ja saisi kanssa tupsupipon lahjaksi.

Satasesta vetoa, ettei vedä päähänsä, jos kiusallani ompelen moisen!

Virkkausta

Asiahan on niin, että en ole koskaan virkannut (aikaisemmin blogissa esiintyvää Leevin pipoa ennen) mitään muuta kuin pelkkää ketjusilmukkaa. En osaa ollenkaan virkkaus- tai neulomistöitä, ja haluisin kyllä oppia.

Mutta en vain yksinkertaisesti ymmärrä ohjeista yhtään mitään.

Pääsimme puoliskon kanssa kahden autoreissulle Ikeaan! Matkalla ei tarvinnut huolehtia yhtään lasten jaksamisesta tai kiukuista, joten varasin mukaan koukun ja lankaa.

Sain aikaan hullunkurisen hiirihatun!

Suoraastaan ihmeenä voidaan pitää sitä, että hattu on sopiva Ellalle, kuten tietysti oli tarkoituskin.

Sopii ihan hauskasti välikausipukuun, myös siihen isompaan, joka on ostettu kevääksi, jos tämä jäänee pieneksi.

Myönnän harjoitelleeni ihan vähäsen, lasten leikkeihin syntyi alla näkyvät patalaput.

Tästä se lähtee, niin kuin ala-asteella konsanaan....

...Vaikka pelkäänpä, että kotisohvalla ei kärsivällisyys tähän riittäne.

Autosta vaan ei pääse karkuun ;)

Nyt takaisin muuttohässäkkään! :)

Kantokassi nukelle

Aivan alkuun täytyy todeta, että meillä ei ole enää yhtään siistiä paikkaa, jossa kuvata mitään.

Meillä ei ole myöskään valoisia paikkoja näin huonolla luonnonvalolla, kun joku on myynyt vanhat kattovalaisimet jo 

ennakkoon pois. Kuvat on siis todellakin mitä on, mutta jaan ne silti kanssanne.

Nuken kantokassi. Siitä on tässä postauksessa kyse.

Eikä ehkä vähiten siitä, kuinka hyvä idea se oli ja kuinka huono toteutus lopulta on.

Tästä tuli varmaankin oikean lapsen malli!

Tosin en aio kokeilla, painokestävyys voi olla mitä on...

Kai se leikkeihin kelpaa, ja sainpa päivän ompelumittarin täyteen.

Ja aiemmin ompelemani petivaatteet kun survoo mukaan, niin nukke ei huku sinne :)

Meillä on kyllä verrattaen pieni nukkekin :)

Sellainen.

Seuraavaan sitten kaavat taikka hitusen pidempi suunitteluvaihe.

Nyt ei ollut aikaa kumpaakaan, oli vaan idea ja suoraan toteutus!

Kahvin jälkeen P-A-K-K-A-A-M-A-A-N, kun Ella menee unille!

Sijaispuuhia

Tiedättekö mitä?

Meillä on vajaa kaksi viikkoa muuttopäivään.

Kaikki on vinksin vonksin, heikunkeikun. 

Hoitamattomia asioita, hankintoja, reissuja Ikeaan, pakattavaa.

kahden kodin siivousta, raivausta,

Aloitin tietenkin rapsuttelemalla seinätarroja seinästä?

Tärkein homma?

Sen verran löytyy suomalaisuutta, karjalaisuutta, että mietin, kuinka ne voisi käyttää uusiksi.

Pitkään olen suunnitellut uuden kodin kuvakollaasia. Vanhoista kuvista.

Mutta tämä ei ollut tarkoitukseni, piti vaan tehdä jotain aivan muuta, kuten muuttohommia.

Vanha ikkunanpoka on koristanut seinää ja odottanut ideaa.

Kaikillahan näissä on valokuvia ja ajattelin etten laita.

Siinä ne nyt kuitenkin ovat kera sanojen.

En miä ees tiijä, laitanko tätä uudessa kodissa mihinkään.

Sanat, tai kirjaimet oikeastaan, vahingoittuivat repiessä.

Niistä tuli hauskan risaisia!

Mutta kyllä tällainen näpertely aina pakkaamisen ja oikeat työt voittaa?

Mitähän tekisin seuraavaksi vältelläkseni tämän kodin hommia? 

Jotain se on keksittävä, odottavan aika on pitkä ja kaikkea ei edes voi vielä pakata!

Olen koukussa tyynyihin, todellakin.

Niitä pitää olla paljon, ja päällisiä vielä enemmän. 

Ja niiden ompeleminen,

ihanan helppoa, suorastaan terapiaa.

Uusin tulokas on pellavasekoitteista ja pellavista syntynyt raitatyyny keskellä.

Sopii kuin nakutettu seesteiseen makkariin.

Olen mieltynyt jostain syystä pitkästä aikaa pastellisävyihin.

Ne oli pitkään poissa, kun tuntuivat pliisuilta. 

Kuvassa kaksi alinta tyynyä on siis nyt ommeltuja, ylin aiemmin. 

Ja huomasin, että astioissa toistuvat samat värit!

Lapset rakentavat sohvatyynyistä ja lukuisista vilteistä päivän mittaan ties mitä,

ja äiti torkahtelee epätoivoisesti kymmeneksi minuutiksi vällyjen väliin silloin tällöin.

Ihan aamusta, jos pienempi suhari nukkuu myöhempään, voi juoda kahvit olkkarissa ja katsella

hämyssä palavia kynttilöitä. Ei hassumpia hetkiä kotona?

Miulla on myös ollut ikääntymistä tiedossa, ja varsi ihana puolisoni muisti haaveeni tälläkin kertaa.

Aluksi käytiin ostamassa läjä kynttilöitä romantiikkaan ja sitten posti toi jotain, josta olin haaveillut.

Melkoisen pätäkän punnitsemisvehkeen. Ja mikä sopis räväkälle vaaka-luonteelle paremmin kuin

pinkki vaaka? :)

IHANIA SYYSPÄIVIÄ TEILLE :)

Syksy

Viikonloppuna on käyty melkoinen pulloshow.

On liotettu,

pesty,

uunitettu.

Korkkeja on desinfoitu, ja liotettu kylmässä vedessä.

Onni on omata äiti, jonka ansiosta on myös löhötty sohvan reunalla,

ja nautittu Syksystä.

Ja onnea on ennen kaikkea omata ihana ystävä omenapuineen, 

joka on valmis jakamaan satonsa kanssani!

Aivan ihanaa tuoretta omenamehua pullokaupalla.

Kyllä tän energiapommin avulla jaksaa talven ylitse!

Nukkeleikkeihin

Meidän yksivuotiaalla on naama vehnäsellä, kun pääsee tekemisiin minkä tahansa tekstiilien kanssa.

Omat, nukenvaatteet, kankaat, pyykit, kaikki sovitetaan ylle!

Tänään kunnostauduin ompelun parissa, ja tekaisin Ellalle sekä Leeville nukkeleikkeihin lisää leikittävää.

Meidän sopivan pienet nukenkärrit on ostettu käytettynä ystävältä. Rakastan näitä!

Näihin oli aika pieneen patjaan ommella suloinen patjansuojus, joka toimii tarranauhalla.

Sopii mainiosti kärreihin!

Nukkeparka onkin tänään saanut hurjaa kyytiä...

Vauvantarvikkeille ompelin jo pari päivää sitten hoito-laukun, joka vielä menee ainakin mainiosti

tuohon sivulle, ja ei ole tiellä. Sinne saa ne nuken kestovaipat ja maidot mukaan. 

Vauvat puklauttelee paljon, ja aina on pyykkihommia. Nyt on meidänkin leikkijöillä,

kun ompelin aiemmin ompelemiini tyynyyn ja peittoon kahdet eri pussilakanasetit.

Nämä kanssa toimivat helposti tarranauhoilla, ja idean varastin törkeästi ihanalta ystävältä.

Ihania värejä!

Leevi totesi ommeltuani edelliset, että missäs mä kannan tätä vauvaa, jos se ei viihy vaunuissa?

Ystävän lapsella on ilmeisesti jonkin sortin nukkevaavin kantoliina, jonka Leevi muisti.

Nyt sellainen on meilläkin, kaava oma, sovellettu vauvamme kokoon. 

Ellalle tämä setti on vielä melkoisen iso, vaikka takapuolella on olkainten matkalta paksua

Applix-tarranauhaa tässäkin, joten säätövaraa kyllä löytyy.

Sellaisilla ompeluksilla täydennettiin tänään nukkevauvojen varastoa!

IHANAA VIIKKOA KAIKILLE!