Suloiset bambit

Olen melkoisen kauan aikaa sitten tilannut tätä suloista Bambi-trikoota.

Tykkään siitä kamalasti, ja olen miettinyt mitä siitä ompelen. Lupasin erääseen vaihtokauppaan ommella tästä yhden pipon eräälle suloiselle pikkutytölle, ja siitä tuli NIIIIN suloinen, että ompelin Ellallekin piposen.

Tahdoin kuitenkin kovasti kankaasta muutakin, ja siitä ei millään riittänyt tunikaan, paitaan.

Olen salaa haaveillut kuviollisista legginsseistä Ellalle, ja tästä sitten riitti nippanappa hoikan tytön leggareihin.

Todellakin kaavan kanssa mentiin reilusti alle merkintöjen, mutta ilmeisen istuvat housuista tuli.

Ella oli lumoissaan; toisaalta kertoi myös, että nyt hänellä on Hellokitty-housut.

Uskokoon miun puolesta niin ;)

Eilen valmistui vielä toisetkin housut neidille, kaikki omat on jäämässä pieneksi ja pitää päivittää vähän

lahkeiden pituutta. Olen toki ostanut jo kirppareilta kaikkea suloista ensihätää lievittämään, mutta

on kiva että joka koossa on myös jotain itse ommeltua :) Nyt on saanut taas hyvällä omallatunnolla vähän surautella. Se on minulle sellaista hermolepoa, jos saan rauhassa tehdä, että muut asiat unohtuu ja saan mielen rauhoittumaan päivän kiireistä. Palvelee siis meitä kaikkia!

(Välillä tietysti neidin piti vaihtaa jo yläosaa kesken kuvausten. Mistä tytöille tulee tämä

vaatteiden kanssa puljaus?)

Mitäs tykkäätte Bambi-setistä?

Toppakaudesta

Vielä on vähän aikaista toppakaudelle ehkä,

mutta nopeat syövät hitaat ja toisaalta kauppojen hyllyt notkuvat jo niin aikuisten kuin lapsienkin talvivaatteita. Joka kausi ihmettelen, miksi niin aikaisin. Mutta toisaalta oon oppinut, kun en itse lähes koskaan osta uutena toppapukuja, kärkkymään niitä joko aleista toppakauden jälkeen taikka mieluiten vielä niin, että ne saisi hyväkuntoisina käytettyinä! Sillä näissä meidänkään puvuissa, jotka kuvissa näette, ei ole juuri merkkiäkään kulumasta! Toki ne on vime vuoden mallia, tai aikaisempiakin, mutta uusia meille, ja me pidämme niistä! Leevi itse sai valita (huutonetistä huudettua) ottaako punaista toppaa vai mustaa.
Punainen sopii oikein  hyvin hangen keskelle!

Ja Ellan tähtitoppa on sekin sopuhintaan aluekirppikseltä, saatu siis vielä ilman postikuluja, mainiota! :) Mielestäni nimittäin talvipukujen hinnat on karkaamassa ihan käsistä, en voi ymmärtää joidenkin merkkien hintaa ollenkaan! Onni on että toppavarusteet liikkuvat hyvin ja omiaan saa vähän takaisin myymällä.

Molemmat vielä muhkeassa kunnossa, lämpimiä pukuja! Leevillä on aiemmin ollut NameIt:n talvihaalari, joten uskalsin luottaa siihen merkkiin laatunsa (hyvä hinta-laatusuhde) puolesta, mutta Molokidsin haalaria meillä ei ole ennen ollut. Pelkkää hyvää olen tosin lähinnä kuullut.

 Ompelin molemmille pikkupakkasten talvihatut pukuihin.

Alunperin oli tarkoitus ommella Leeville vain, koska Ellalle on jo paksumpi talvihattu pukuun. Leevi tarvitsee vielä paksun hatun, ja ilmeisesti haluisi tällekin talvelle dinohatun, kenties mustan punaisilla harjaksilla surautankin. Poika niin viihtyy mokomassa hurjassa hatussa, joten en kai raaski kieltäytyä ompelemasta!

Mutta jouduin siis ompelemaan neidille tähtihatun kanssa, kun toinen kyynel silmässä omaansa vaati.  Tarjosin alkuun jo olemassa olevaa hattua päähän ja se lensi komean kaare. "Tättipipo!" oli tiukka komento. Tein siis Ellallekin villaisen kypärämyssyn kanssa pidettävän oman "löyhä keli" version. 

Vielä kerran, pyynnöstä ja lahjaksi

Eilinen vahakangaskassiprojekti poiki miulle yhteydenoton Fb:n kautta,

voisinko ommella hänellekin vahakankaasta laukun?

Vahakangas löytyi jo omasta takaa ja se tuotiin miulle aamulla, ja kassin pitäisi 

olla jo naapurin mukana matkalla oikealle omistajalleen!

Söpö kassi tuli tästäkin!

Taidan ommella itselleni vielä tällaisen vähän pienemmän kanssa...

Yllä olevat värikkäät (ja toivottavasti omistajalleen mieluiset),

lähteävän tänään postissa pienelle tytölle, joka sairastaa leukemiaa.

Halusin muistaa jotenkin, ja olin jo ommellut tytölle pipon, kun äiti bongasi edellisen postaukseni ja pyysi vielä pari lisää. Nämä suojaavat pientä päätä kun tukka lähtee.

Mukaan lähtee pieneksi piristykseksi kännykkäpussi ja Ipad-suojakoteloa samaan sarjaan.

Ponnarit odottamaan hiusten kasvua, ja siihen asti niitä voi käyttää käsikoruina,

tai koristeina missä ikuna keksii :) Nekin samaa sarjaa.

Sydämellisen valtavan paljon paranemisia

sinulle tyttönen! Olet urhea!

Valmistaudu syksyyn (voita pipo!)

Vanha vahakangas ei palvellut kyllä enää pöydän kaunisteena, kun oli

paikoittain saanut niin paljon osumaa.

Poiskaan en malttanut heittää, joten siitä kuoriutui pesunkestävä kassi.

Ajatus kieltämättä lähti ystävältäni, joka ompeli lapsilleen hoitokassit päivähoitoon,

niin että sisäpuolella on kerniä/vahakangas, joten saappaiden/ kuristen tuoma lika on helppo

pyyhkäistä tai huuhtaista pois.

Mahtava idea? 

Miulla kassi tulee varmaan ennen lasten joskus alkavaa hoitouraa toimimaan juurikin 

vaatteidenroijauskassina, hiekkaleluillekin kätevä! Toisaalta tykkään tästä hirmuisesti

tuon vanhan roosan sävyisen (kirpparilta ostamani) takin kanssa,

joten älkää säikähtäkö jos pyörin vahakankaat olalla vaikka kaupungissakin ;)

Muutamia pipoja on ommeltu pyynnöstä ja lahjaksikin.

Kuvassa otetaan vähän matsia siitä, kumpi on kumman ;)
Ei vaan, molemmat meni ystävälle!
Vielä kun saisin itselleni ja omille aikaiseksi, keltaista pallotrikoota täytyy hakea lisää! 

Tykkään siitä valtavasti.

Mutta sitten ylläolevan kuvan aiheeseen.

Sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi mössykkäpipo JUURI NYT.

Kommentoi mikä on mieleisesi pipo ja pidätkö mallista.

Voit myös kiltisti kommentoida, mitä pidät blogista; mistä et pidä.

Vain lukijat saavat kommentoida.

Lukijaksi saa liittyä arvonnankin aikana ;)

Yksi arpa per lukija!

Arvonta-aika 22.8-31.8.2013, jotta ehtii myssy syksyksi päätä lämmittämään.

Ja HUOM; kuvassa näkyvät piposet eivät ole palkintoja, vaan voittaja saa vaikuttaa ja valita

oman kankaansa itse(kangasvalikoimastani). Sen saa valita oman, lapsen, mummun tai koiran pään mukaan, 

joten jos itse ei pidä, voi jollekin muulle napsaista edullisen tuliaisen!

Onnea arvontaan ihanat lukijat!

Ninjago!

Meillä on selkeesti pari lempparijuttua tällä hetkellä

Angry Birds ja

Lego Ninjago!

Tällaisia pipoja bongasin eri blogeista, ja täytyy kyllä myöntää,

että inspiraatio ei ollut ylimmillään tätä Ninjago-pipoa aplikoidessa ja 

ommellessa. Mutta saihan se pienen miehen tyytyväiseksi.

Ja pääasia, että keväällä joku pipo kelpaa päähän :)

Melkoisen hurja Ninjago!

Äiti toivoo silti, että viimee keväänä ommeltu pöllöpipokin kelpaa toisinaan.

Isien päivä

Paljon Onnea kaikki Isät!

Tänään on se päivä. Kun äitien päivä on 364 päivää vuodessa, jää isällekin yksi.
Ei vaan, isät ovat ehdottomasti kunniansa ansainneet.

Leevi piirsi jokaisesta papasta/ukista näköiskuvat kortin etukanteen ja sisälle kirjoitettiin mitä poika toivoi;
Muistoja, terveisiä, tajunnanvirtaa.
Paketeissa salaisuuksia. 

Suorastaan hellyyttäviä olivat nuo kolme ja puolivuotiaan ajatukset.
Ja tosissaan niitä ajateltiinkin.

Oma isä sai paljon kaulaanpantavaa heti aamusta.

Kaksi kravaattia perhekerhon askarteluista (molemmilta yhdet) ja yhden rusetin päiväkerhon tuotannosta Leeviltä.

Äidiltä sydäntorttuja. Kupin kahvia ja nukkua hitusen pidempään. 

Ja toissapäivänä isä siivosi lasten kanssa, teki isien hommia ja laittoi taulut prikulleen siihen paikkaan kun äiti "pyysi" (käski). Mihin joutuisinkaan ilman ihanaa lasten isää, omaa puolisoa? Keskimmäinen kuva kertonee tuosta siivoamisen riemusta lasten kanssa.

Välissä juhlittiin vielä kahden ihanan pojan synttäreitä ja oli hauskaa.

Angry Birdsien ja legofiguurien lisäksi lahjapaketeista löytyi perinteen  mukaan jotain

aivan itse tehtyä. Tällä kertaa tulevaan välikauteen pipot.

IHANAA ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE! 

Talvea varten

Pääosassa äiti, joka sai uuden talvitakin lahjaksi mieheltään.

Ja koki tarvitsevansa vielä yhden lämpimäisen huivin lisää.

Tuubina ommeltu neuloshuivi on helpoin ompelutyö ikuna, 

varsinkin kun sen sutaisee Heikun Keikun-tyyliin ;)

Sivuosassa tällä kertaa Ella, joka sai oman versionsa - tuubihuivi onkin kiva ja todellisuudessa väri käy paremmin vanhan roosan väriseen talvitakkiin kuin kuva antaa olettaa.

Hattu on taasen esimerkki siitä, että aina ei menee niinkuin römssössä ja toteutus voi olla alkuperäistä ideaa rutkosti huonompi. Mutta onneksi menetystä korvaa kirpparilta löydetty ihana apina-pipo, jonka joku on onnistunut varmasti toteuttamaan ideaakin paremmin :) 

Ps. Hakusessa hitusen korkeampi jakkara ompeluun! Kodinhoitohuoneessa on ihan jees työskennellä, 

mutta taisin tehdä nämä seisaalleen ;) Baarijakkara ei sovi, kun en ylettäisi polkimille?

Onko kohtalotovereita paikalla?

Pakkasin kankaat.

Pakkasin ompeluvehkeet.

Pakkasin koneet.

Purin ne ja ompelin piposet.

Olen tilannut aikoinaan näitä kankaita Ikasyrilta, melko ompelun alkutaipaleella.

En vain ole raaskinut käyttää niitä mihinkään.. 

Nyt ne pääsi sisaruksille ruttupipoiksi, pampuloilla tietenkin. 

Pöllöhupparista, jonka tein Leeville, jäi vielä palanen äitinkin hattuun.

Tiedä nyt onko tuo nyt niin aikuisten malli, mutta sopii tälläiselle höntille mainiosti.

Ja tätä kuvaa katsellessani mietin oikeasti,

että missä välissä miun vauvat on kasvaneet näinkin suuriksi?

Vastasyntyneistä palleroista lapsiksi. Sisaruksiksi. 

Meillä on hyvä tiimi :)
Isukki varmaan odottelee isänpäivää, jos kävisi hyvä tuuri, ja saisi kanssa tupsupipon lahjaksi.

Satasesta vetoa, ettei vedä päähänsä, jos kiusallani ompelen moisen!

Virkkausta

Asiahan on niin, että en ole koskaan virkannut (aikaisemmin blogissa esiintyvää Leevin pipoa ennen) mitään muuta kuin pelkkää ketjusilmukkaa. En osaa ollenkaan virkkaus- tai neulomistöitä, ja haluisin kyllä oppia.

Mutta en vain yksinkertaisesti ymmärrä ohjeista yhtään mitään.

Pääsimme puoliskon kanssa kahden autoreissulle Ikeaan! Matkalla ei tarvinnut huolehtia yhtään lasten jaksamisesta tai kiukuista, joten varasin mukaan koukun ja lankaa.

Sain aikaan hullunkurisen hiirihatun!

Suoraastaan ihmeenä voidaan pitää sitä, että hattu on sopiva Ellalle, kuten tietysti oli tarkoituskin.

Sopii ihan hauskasti välikausipukuun, myös siihen isompaan, joka on ostettu kevääksi, jos tämä jäänee pieneksi.

Myönnän harjoitelleeni ihan vähäsen, lasten leikkeihin syntyi alla näkyvät patalaput.

Tästä se lähtee, niin kuin ala-asteella konsanaan....

...Vaikka pelkäänpä, että kotisohvalla ei kärsivällisyys tähän riittäne.

Autosta vaan ei pääse karkuun ;)

Nyt takaisin muuttohässäkkään! :)

Isoäidin neliöitä

Tähän kankaaseen ihastuin heti sen nähtyäni. Sittemmin olen nähnyt tämän myös toisen värisenä, vihreä-vaaleanpunaisena, joka on aika herkku, mutta hempsukoita kankaita on kaappi täynnä; ja temperamenttinen tyttö tarvitsee reippaita värejä.

Kahville!

Ompelin jälleen singoallan, koska tuntuu, että tämä on vaan se paras ja helpoin malli saada kuvioidut kankaat vaatteeksi. Kankaasta riitti vielä perusvauvamyssyyn. Ja hei, kuvan malli on ihan rakastunut keittiöleikkeihin...

On herkkujakin!

...Vaikka en varmasti ole niitä opettanut! Parasta on säheltää ja äheltää "leikkikeittiössä" ja tarjota kaikkea äitille ja veikalle. Leevikin kyllä tykkää leikkiä, mutta vain seurassa. Neiti sen sijaan leikkii näillä itsekseenkin.

Ja sitten kävelylle!

Myös nuket tietenkin kiinnostavat. Ja kaikki tyttöjen jutut; on se kumma, että ne tulee niin itsestään.

Leeville on tullut sotimis, ampumis ja riehumisleikit, vaikka äiti ei niin tykkää.

Reilu vuotuinen tyttö osaa vaatia napakasti päälle hattua, kenkiä, saparoita ja mekkoa.

Hassua, onneksi sentään molemmilta sujuu myös leikit "oman alueen ulkopuolella".

Juhannukset sujui hienosti;

Mansikkakakkua, lettuja, Savonlinna ja Olavinlinna, saunomiset, Saimaalla veneilyt, Kokko, valoisat yöt, saunomiset ja uimiset, pienet onnettomuudet...ja tietenkin ENSIASKELEET! Eli voiko ihanampaa minilomaa mökillä toivoa! Ja vielä nautitaan kolmisen viikkoa ainakin koko perheen lomaa! Toivotaan reilusti aruinkoisempia lomapäiviä loppulomalle :)

Huiveja

Tällä kauniilla pöllästyneellä naamallani tahdon kertoa,

että ompelin huiveja.

Kaapissa on notkunut pari hyvin laskeutuvaa kangaspalaa, jotka eivät ole kelvanneet vielä mihinkään projektiin, palalaarien löytöjä, omia mekkoja varten ostettu. Mutta ilmeisesti minusta ei ole ompelemaan mitään niin pitkäjänteistä kuin mekkoa itselleni. Ei edes helppoa. Niinpä askartelen huiveja.

Ja tuhosinpas näihin myös muutaman ihanan pitsin, ihan totta! Raaskin! Miulla on rullalla vielä pitsejä jonnin verran, mutta nää on sellaisia oikeasti vanhoja, kauniita...

Ja nää hulmuavat huivit sattuu kevääseen niin kauniiiisti!

Kai se on varmistettava, että jotain löytyy omastakin lahjapaketista huomenna.

Vaikka itse :)

ONNEA KAIKILLE ÄIDEILLE SIIS!

Ps. Tällaiset iiihanat hatut ja tuttiketjut väsäsin aiemmin lahjoiksi ihanille pienille pojille,

toivottavasti oli tykätyt.