Me olemme saaneet omasta kodistamme tarjouksen.
Jonka olemme hyväksyneet.
Mitä minä teen?
Sisustan tätä ainoaa omaa kotiani, ompelen kotiini.
Meillä on hirmuisen hoppu.
3 viikkoa aikaa muuttaa ja järjestää kaikki.
Mitä minä teen?
Ompelen, kotiini.
Onneksi sentään rakkaimmat siirtyvät mukana.
Ennenkaikkea ihmiset. Myös tavarat, saumurit, ompelukset.
Kahdesta keittöpyyhkeestä tulee ihana tyyny,
ihan vain suoralla ompeleella, ja napeilla.
Eikö?
Pussukoita tarvitsee,
muutossakin niihin on hyvä työntää jotain?
Welcome-laput kirpparilta,
lakanakangas Ikeasta, huokeaa.
Myönnän. Tähän minä ne ompelin.
Meidän eteiseen, meidän naulakkoon,
lasten myssyille, sukille ja tumpuille.
Onneksi naulakko lähtee mukaan...
Tämä on se meidän koti,
ja vaikka on parempaa odottaa, niin...
tänne liittyy ne kaikki rakkaat muistot.
Leevin sanoin;
"Tää on mein koti, äiti MEHÄN ASUTAAN TÄÄLLÄ KOKO PERHE."
Hiljaisuuteen on siis syynsä.
Me muutamme.
Muutamme väliaikaiseen.
Kohti uutta, kohti unelmaa.