Oon syyllistynyt haaveilemaan vaaleasta lumesta maanpintaan, harmauden päättymisestä,
sateen loppumiesta, pikkupakkasista ja ennen kaikkea Joulusta.
Mieli alkaa painumaan todella maahan tämän pitkään jatkuneen harmaan kauden päätteeksi.
Toistaiseksi olen onnistunut karkoittamaan pahaa oloa fiilistelemällä ja pysymällä mukavuusalueilla.
Mutta kyllä tämä jo ottaa luonnolle!
Joulua en ole vielä kotiin juurikaan laittanut, mutta kotia on riisuttu kukista ja värisekamelskasta, jotta saadaan joulun tullessa tupaan vähän seesteisempi ympäristö - ehkä.
Huovutin eilen illalla sohvannurkassa kuusenkoristeita ja kieltäydyin lähtemästä ulos.
Kylmää, viimaa, sadetta. En ole säällä kuin säällä ulkoilevaa tyyppiä.
Päivällä kärsin vakavista vieroitusoireista, kun en ollut ehtinyt tarttua kutimiin, neulaan taikka mihinkään sittemmin viikonlopun. Ensiapua tarjosi FB-ryhmästä tullut idea päällystää vähän jouluaiheisia kynttilöitä valmiiksi. Kyllähän nää teipit piristää kummasti metallikuorta. Ja selvisin iltaan sitten tällä pienellä puuhalla kotihommien lisäksi!
Hain postista myös paketin, jossa oli em. teippiä, ja sen lisäksi pari tonttua.
Todellakaan ei aio/aikonut jättää näitä vielä esille, enkä tohtisi, mutta meidän lapset omivat tontut samointein!
Isompi on nukkunut poikatonttu kainalossa ja pienempi tyttötonttu.
Näiden piti olla mun leluja! Kamalaa!
Ehkä pitää ostaa lisää pari?
Ja kirpparilta löysin varsin soman jouluisen ja talvisen koriseen, joka tuo ihanasti mieleen vanhan ajan joulun.
Ihanan, vähän jo patinoituneen kynttilätelineen, johon sopii enkelikynttilät.
Joutuu varmaan ikkunaa koristamaan joulua lähempänä.
Nyt se saa ärsyttää miestä ovenkahvassa.
On vaan niin, että en taida voida enää pakoilla.
Me käydään kaikki ihan ylikierroksilla sisällä, joten on pakko varmaan sitten mennä ulos.
Hui, mielummin menisin sohvalle, ottaisin mukillisen glögiä, peiton korviin ja puikot käsiin!
Jos kuulisitte tän metakan taustalta, ymmärtäisitte miksen kuitenkaan tee niin.
Jotenka, kaikille iloa harmauden keskelle. Me mennään pihalle!