Fredag, Friday, Perjantai...

Tapana on ollut päivittää korkeintaan perjantaisin blogia.

Huomasin tossa, että kuvailutkin on jääneet aika vähille.

Kaikki aivan omat jutut ovat jääneet vähille arjessa.

Kyllä niiden aika vielä koittaa.

Joutaahan sitä odotella.

Tärkein on tässä hetkessä.

Suloiset, raivokkaasti kinaavat lapset tuossa metrin säteellä piparikulhosta.

Jäähtynyt kahvi kupissa.

Kynttilät palamassa sekaisessa kodissa, joka odottaa siivousta.

Tärkeintä on pitää tämän seinän sisällä olevin sydän ja mieli kunnossa.

Jotta meillä olisi hyvä olla.

Fokus paikallaan. Toki lähipiiriin kuuluu muitakin.

Priorisointi työarjessa on joskus niin rankkaa, että hävettää.

Pääasia on, että sydämessään tietää, että priorisoi oikein.

Muutkin elää samaa hektistä arkea.

Jokatapauksessa mieleen onneksi mahtuu muutakin.

Mahtuu haaveita tulevaisuudesta, ihan vain haaveita uudesta puusohvasta keittiöön.

Tai oikeastaan vanhasta.

Onnea siitä, että paikallinen sisustuspuoti on muuttanut ihan kylille.

Joulunodotusta.

Halloweenilöitä.

Tapettiloita.

Raitapaitoja ja parkatakkia.

Pinterestin tasolla kaikki nekin!

Jahas, viisivuotias purkaa iskän vanhaa kännykkään atomeihin ja reilu kolmevuotias miettii, missä laatikossa ne puukynät ovatkaan: ihan muutama loota jo tutkittu ja siirrytty "mie haluun kyniä" -ränkytykseen. Jääkaapin ovi on levällään, pyykkikone odottaa napin painallustaan ja iskän auto taisi kaartaa juuri kotipihaan. Pillimehut korkkaantuivat itsestään.

Taidan heittäytyä sohvalle huutelemaan sanallisia ohjeita ja ryhtyä odottamaan perjantain huipennusta telsun ääressä, 

Tää on arkea.

Mutta viikonloppu alkoi ja me ollaan tässä.

Onni on tässä.