Mielikuvitusleikit

En tiedä kuinka moni jokin aika sitten seurasi uutisointeja siitä, ovatko lasten mielikuvitusleikit katoamassa kaiken ruutuajan ja arjen muuntumisen keskellä.

Tutkijat olivat huolissaan siitä, kuinka leikin ja varsinkin mielikuvitusleikin määrä on vähentymässä eikä sille turvata enää aikaa.

Itse työskentelen lasten kanssa, ja lisäksi tietenkin minulla on nämä kaksi ihanaa rakkauspakkausta.

Asia puhututtaa.

Kuvasarja tässä ohella on meidän kotoa, moni tunnistaakin Ellan huoneen ja meidän lapset leikkijöinä.

Tässä käydään leikkiä pehmolelusairaalassa, niin että Ella on hoitaja, minä olin vastaanottovirkailija ja Leevi toi kipeitä pehmoleluja hoitoon. Välillä roolit luonnollisesti vaihtuivat. Minä autoin lapsia rakentamaan leikkiympäristöä leikkiä varten ja se varmasti näkyy kuvissakin. Leikki on yhä meneillään vaikka se on aamupäivällä aloitettu.

Lapset jäsentävät arkeaan ja maailmaansa paljon leikkien kautta.

Leikeissä leikitään läpi asioita joita opetellaan, jotka mietityttävät ja jotka ovat lapselle tärkeitä.

"Lapsen kielen kehittyminen johtaa kolmannen ja neljännen ikävuoden aikana ns. kertovan minän vaiheeseen, jossa lapsi alkaa käyttää kieltä ajatteluun. Lapsi alkaa kertoa itselleen ja ympäristölleen kokemuksiaan ja käsityksiään, ja siten jäsentää ja integroi asioita omassa mielessään. Leikki-iän edetessä kielen ja ajattelun kehitys lisää lapsen kykyä itsesäätelyyn. Lasta ympäröivät aikuiset tukevat kehitystä edellyttämällä lapsen sietävän odottamista ja turhautumista, samalla jäsentäen tilanteita niin, että lapsi pystyy hillitsemään tunteitaan ja käytöstään. Apunaan kielteisten tai vaikeiden tilanteiden ja tunteiden käsittelyssä lapsi käyttää lisäksi mielikuvitusta ja leikkiä." -Kaija Puura-

Itse arvostan leikkiä työssäni ja meillä kotona korkealle.

Vaikka olen siivoushysteerikko jossain määrin ja rakastan asioita kauniissa järjestyksissä, olen viimeisen vuoden aikana opettelemalla opetellut hölläämään.

Ainakin lasten huoneiden kohdalla.

Pitkäkestoisten leikkien syntymistä ei ainakaan auta se, että juoksen korin kanssa perässä siivoamassa pois leikkiä jo ennen kuin se on loppunut.

Olohuoneen pidän pääosin edelleen leikkivapaana alueena siinä mielessä, että sinne ei kannata pitkäkestoisia leikkejä rakentaa.

Leikistä on eri teoreettikkojen mukaan monenlaisia käsityksiä, sitä on mielletty niin lapsen työksi kuin ajanvietoksi. En taida niitä sen enempää perustella. koska blogi ei liene ihan niin raskaslukuiseksi olla tarkoitettu. Joka tapauksessa itse uskon siihen, että leikillä on lapsen maailmassa ja sen jäsentämisessä suuri merkitys.

Uskon leikin lisäävän vuorovaikutusta.

Tuovan lapsille arkeen välineitä hallita tunteitaan.

Lisäävän puheenkehitystä ja sanastoa.

Uskon leikin auttavan lasta rentoutumaan.

Leikki varmasti saa ainakin lapsen innostumaan.

Leikki opettaa ja saa lapsen oivaltamaan.

Uskoakseni leikin kautta lapsella on lupa hullutella.

Leikkien kautta opitaan sääntöjä mutta leikeissä voi myös vähän kokeilla rajoja.

Sellaisissa asioissa, joita ei oikeassa elämässä vaan viisivuotias saa aikuisen  mukaan enää tehdä.

Uskoakseni aikuinen mahtuu toisinaan mukaan lasten leikkiin.

Kyky leikkiä aikuisena ja heittäytyä on varmasti taito, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista.

Leikin kautta on mahdollista tavoittaa omista lapsistaan jotain sellaista,

jota ehkä arjen temmellyksessä jää huomaamatta.

Ja ei huolta - minäkään en ole leikkimässä lasten kanssa jatkuvasti - joskus on kuitenkin huippua lyöttäytyä mukaan.

 Leikki on yhteistä toimintaa. Leikin kautta lapsi osallistuu, tulee mukaan yhteisöön, osallistaa itsensä johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Luo siltoja, luo yhteyksiä.

Luo sosiaalisia suhteita ja harjoittelee niihin liittyviä taitoja. Eikö?

Lapset ja aikuiset varmasti erittelevät leikkiä hyvin eri tavalla.

Usein aikuiset näkevät leikin hyvin erilaisena kuin ehkä lapset sen näkevät.

Lapsille leikki on elämäntapa.

Meille se on jotain muuta, ikäänkuin salaseura, jonne pyrimme toisinaan pääsemään sisälle.

Yhtäkaikki, kannustan kyllä kaikkia hyppäämään toisinaan tähän mahtavaan maailmaan.

Kyllä me aika hyvät naurut ja oivallukset saatiin tänään koko perhe tästä eläinsairaalaleikistä.

Kun hoidettiin hammaspeikkoja pois suusta, kun oli angry birdsien joukkoyskä taikka mietittiin miksi Herra Nokkanen on mennyt nielemään havunneulasia.

Leikin merkitys on niin ilmeinen, että sitä ei varmaankaan tarvitse eritellä.

Itse jäin vaan tutkijoiden huolta ilmaistaessa miettimään sitä, miten eri tavalla me aikuiset eritoten miellämme vaikka sen laatuajan. Onko se meille aina jotain yhteistä tekemistä, joka maksaa ja jonne pitää erikseen mennä, Onko se lapsille jotain aivan muuta. Jotain siinä arjessa.

Jotain minkä kautta jäsentää maailmaa.

Voisko se olla lasten leikkiä?

Mitä te ootte mieltä?