25. kesäkuuta 2013



Kauniita kukkasia


Kuninkaallisia venekuljetuksia


Isänmaallisuutta 


Onkimatoja


Roihuavaa rakkautta ja kokko


Likaisia varpaita


Lake Saimaa


Kala nimeltä "Pikku" takaisin järveen


 Hyvää ruokaa, juomaa
Uimista,
Okalinnut,
Pitkät aamut,
Luonnon kauneus.

Siinä muutamia palasia meidän Juhannuksesta!
Ainiin ja meillä lomaillaan ja nautitaan, joten blogi saattaa olla pienellä hiljaiselolla.
Mutta täällä ollaan!


19. kesäkuuta 2013

Pihamaa


Meidän suosikiksi alkaa nousta takapihan kasvavan nurmikon myötä ulkoelämä.
Eilenkin ilmasta kehkeytyi sopivan lämmin koko päivän ulkoilulle.
Himpun verran istutuksia, Marketta ei meinaa selvitä enää tästä kesästä.
Liikaa sateen armoilla?


Pihamaan suhteen tunne on edelleen odottava, odotetaan kunnon nurmikkoa ja sitä,
että saadaaan joitain juttuja tehtyjä, jotta päästään kunnolla mylläämään pihalle.
Toden totta uskon, että ensi keväänä vasta.
Ulkorakennukset, talonmaalaus, sokkelinvierukset, asfaltointi.
Siinä on jo pitkä liuta tällekin kesälle.



Mutta nauttimasta se ei tietenkään meitä estä.
Terassialueella viihdytään mainiosti, makoillaan peittojen päällä koko perhe,
lepäillään,
ei mietitä istutuksia (tai oikeastaan ei muuta mietitäkään). 



Niinpä niin, illan tullen meitä ei saa sisälle.
Pienin istuu terassin portailla naapurien mittapuun mukaan aivan liian myöhään.
Tuumii varmaan sen hiekkalaaatikon paikkaa.
Taikka joko tulee omenoita. Ei taida tulla.


Loppuillasta tiskataan tiskit käsin, kun ne ei mahdu enää tiskikoneeseen, 
sisällä on asiat aivan hunningolla.
Ja odotetaan huomista, jotta päästää taas olemaan aivan pihalla.

15. kesäkuuta 2013

Viikonloppuja


Ja hitusen asiaa kuluneeltakin viikolta.
Radiossa sanottiin, että lupiinit valtaavat tienvarsia niin, että perinteiset tienvarsikasvit uhkaavat
 tukehtua niiden alle.
Itse rakastan perinteisiä kesäkukkia, kissankelloja varsinkin! Kestävät muuten mainiosti maljakossa.
Toivottavasti pitävät siis kutinsa lupiinien rinnalla.


 Vanhat pullot toimivat kauniina kukkamaljakkoina näille hentovartisille kukille,
mutta ajavat asiansa myös kynttilänjalkoina...
Ja kun olin muka jo heittämässä tarpeettomana pois...
Leevi kantaa äitille kahvia usein sohvalle, tietenkin hokien matkalla, että aikoo juoda itse. 
Neljävuotias rontti koko ajan kiusaamassa.


Neitin kaksivuotias on ollut hirmuisen känkkis, ja hermo palaa viimeistään kun Bellen jalka ei sujahda kenkään. Omia ja nukkejen vaatteita saisi vaihtaa jatkuvasti ja itse tietenkin; taidot ei vaan aina seuraa sitä omaa tahtotasoa. Mieite,mieite.


Ja ompeluita. Äidin vanhasta t-paidasta syntyi herkkä tunika/mekko viiden minuutin pikasurautuksella.
Kuosi oli liian kaunis poislaitettavaksi, ja koko liian pieni päällelaitettavaksi.


Ja päiväuniaikaan ommeltiin kirpuilta löytyneille kakkuvuuille kaakkuja, ja samalla testattiin myös kakunpalan ompelua. Juusto, totes leevi pokkana. Olkoon sitten vaikka juusto :D


Viime sunnuntaina torikirpuilta löytyi Leevin huoneeseen oikea tuoli.
Päällinen ei ole vielä niitattu kiinni.
Sopiskos teistä, tätä mie tähän meinasin? Edellinen on liian raju miun makuun, mutta rakastan tuolin muotokieltä!


Ja sitten; katsokaapa mikä ihanuus miulla on sylissäni!
Mahtava, ihana, hauvavauva.
Veljeni ja puoliskonsa ottivat tän ihanaisen omakseen juurikin tänään,
ja oivoi, anoin pääsyä koiran sylikummiksi.
Mahtavan suloinen ja ihana,
taisin saada hauvavauva-kuumeen! Oi! 

9. kesäkuuta 2013

Kaksin kappalein


Kaavana superhelppo Mekkotehtaan Elina.
Joskin sain vähän reiluhkoja mekkosia aikaiseksi.
Ensimmäinen mekko oli ommeltu juurikin meidän kummipojan kastejuhlaan, jota vietettiin tänään.
Ihana pieni poika sai kauniin nimen ja oli mahtava juhla!


Kuvassa pienen kastetun pojan isoveli, meidän Ellan toinen puolisko,
jo synnärihuoneesta rinnalla kulkenut. Ihanat kaverukset!

Mutta mekko siis brodyyrilakanaa, ja kaulukseen tikkasin sellaisen pitsikauluksen etuosaan.
Kanttinauhat jouduin ensimmäistä kertaa tekemään itse, hui!
Ensi kerralla ostan jokaväristä kanttinauhaa kaappiin odottamaan.


Arkinen Elina-mekko osoittautui kuitenkin suuren taskunsa vuoksi Ellan lemppariksi, ja taskuun työnnettiin
nukkumaan mennessä niin Pikkumyy kuin Kettukin. Kyllä. Tämä mekko päällä haluttiin nukkua.
Vähän yömekolta tämä arkinen Elina-mekko näyttää, mutta ripaus siinä on myös kesän taikaa.


Kaikki mekkoihin käytetyt kankaat on täysin kierrätettyjä, ja kaiken lisäksi olen sattumalta nyt valinnut sellaiset kankaat, joista en ole maksanut mitään. Ainoat kustannukset on siis lankakulut tällä kertaa :)


Ylläolevasta kuvasta näkyy arkisen mekon kuviointi paremmin, herkkä, tämä taitaa olla
juhannusillan mekko mökillä. Allehan saa näihin pitkähihaista halutessaan.


Näiden ompelu olisi valmiilla kanttinauhoilla todella helppoa. Meidän rimpulalle ehkä kavennnan hiukan kaavaa ensi kerralla ja pienennän kaula-aukkoa.
Mutta kasvaahan tuo tyttönen, veikkaan, että menevät vielä ensi kesänäkin tunikamalleina :)



Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille :) 


7. kesäkuuta 2013

Tusina kuvaa



Niinpä.
Kaksitoista kuvaa.
Ajalta tiistai-perjantai.
Huomenna perheen Herra palaa taas takaisin työmatkaltaan.
Me on oltu kolmisin viikko.
Muistaisinpa hyvät hetket parhaiten, enkä hampaidenkiristelyitä.
Tässä vain kaksitoista ihanaa kuvaa.
Koska hetket tekee elämästä kauniin ja elämänmakuisen,
niinkuin minä haluan sen olevan.














Sisaruksia ja arkea satunnaisessa järjestyksessä viikolta.
Mökkeilyä ystävien kanssa,
sadetusta,
herkuttelua,
majan rakentamista,
kukkien keruuta,
yhdessä sängyssä nukkumista,
veikka lukemassa siskolleen,
lapset perunanpesussa.

Miulla todella on syytä onneen.
Täydellisen epätäydellisen ihanaa arkea.
Ja huomenna luojan kiitos; Äitille päiväunet!


3. kesäkuuta 2013

Pikkukodin puuhat


Ihana kesä ja ihanat ilmat kertakaikkiaan!
Ne ketä pelkäsi alunperin pitää lomiaan näin alkukesistä, ovat varmasti tyytyväisiä, 
ja hyvä niin!
Meillä elämä on siirtynyt ulos, trampoliinillä otetaan hikea ja leikitään leikkimökissä.
Ei puutu kuin ruoho.


Joka päivä mökistä kuuluu huuto, 
että tänne tarvitaan eväitä. Vettä ja mehua. Leipää ja keksejä.
Murusten määrä ilahduttaa tontin pikkuhyönteisiä, murkkujen unelmamökki...


Leevi kerää kaikki ötökät tosiaan talteen ja nauraa kikattaa, kun ne kutittaa käsivarsilla.
Meidän omenapuun taimissa on aina varmasti leppäkerttuja, parhaimmillaan kymmeniä! Mietin, 
onko se merkki jostain? Syökö ne mun omput, mitä tapahtuu? ;)


Ja tuon multamaan keskelle miun tekis mieli verhoilla koko tontti toinen toistaan 
kauniimmilla kesäkukilla, vähän vihreää väriä, mutta en taida raaskia.
Oon niin hyvä viherpeukalo, esim. kastelun unohdan jatkuvasti :)


Leevi on tänään Ellan kanssa "siivonnut" leikkimökin kun äiti vähän jankutti liikaa niistä
murusista. Vähän epäilen, että ei se sen puhtaammaksi tainnut lähteä, mutta suloista seurattavaa on tuo pienen miehen ja neidin urakointi tuolla pikkukodissaan.


Nimittäin siellä pitää laittaa ruokaa, tiskata, tampata matot, pyyhkiä pölyt,
keittää kahvit. 
Ihan niin kuin oikeassa kodissa; tekemistä riittää.
Ja äiti kärventyi auringossa, kun en viitsinyt tuohon kuumaan komeroon mukaan ängetä.
Mutta nautittiin kuitenkin, pitäisi vaan muistaa ne aurinkorasvat...


 Meillä on muuten tosiaan kylvetty ruoho takapihallekin.
Voitte arvata mitä meillä tehdään iltaisin.
Kastellaan.
Todella kiva, kun vettä ei taida sataa enää ollenkaan. 
On se kumma, kun pihaa tehtiin, sitä tuli liiaksikin kanssa, ja nyt kun ruohon pitäisi itää niin
sadettaja laulaa päivät pitkät :) Ja lapset saa "ilmaisen iltasuihkun" joka ilta :)

1. kesäkuuta 2013


Kuninkaallinen täkki.


Jonka löysin kirpparireissun yhteydessä,
meni ja muutti koko makkarin väriskaalan...
Ja ei ehkä ensimmäinen, jonka olisin valinnut kaikista väreistä,
mutta loistavaa vaihtelua.
Valkoisen ihanan, kuviollisen päiväpeiton hain eräältä naiselta kahvipaketilla,
hyvä diili?
Vähän vaihtelua vanhaan makkariin!


Täkki on vanha painava silkkitäkki, tosin toisen puolen puuvillaa.
Ja hurjan juhlavat koristelut, ehkä jopa prameat meille.
Mutta joskus on syytä tuntea itsensä ihan kuninkaalliseksi, joten olkoot nyt himpun aikaa.
Mitäs tykkäätte?