10. tammikuuta 2015

Kulunut viikko


Viikot rientää.
Meidän lapsilla loppuu kolmen viikon loma.
Maanantaina arkeen.


On tässä ehditty kotona lorvaillakin, ja toisaalta tuntuu jo ihan hyvältä päästä arkirytmiin koko porukka.
On tuntunut vähän kurjalta lähteä itse töihin, kun muut lomailee, vaikka onhan omat lähdöt ollut helpompia, kun ei tarvitse koko porukan kimpsuja ja kampsuja ja aamutoimia hoitaa.


Uskomatonta, että viimeiseen muutamaan viikkoon on mahtunut joulut, uudetvuodet ja lukuiset muut hetket. Aika jotenkin rientää pelottavan nopeaan. Huomaan miettiväni jo kevättä ja kesää.


Lunta on tullut urakalla ja ollaan käyty potkukelkkailemassa ja luistelemassa.
Hiihdon suhteen pitäisi aktivoitua, se vaan ei ole ihan äidinkään lempipuuhaa.
Meillä on myös ehditty sairastellakin.


Nytkin meillä jyllää vatsatauti.
Ihanin vierahista.
Ulkona on myräkkä ja tekee mieli vaan kietoutua suureen peittoon sohvalle.
Levätä koko päivä.


Ehkä me tytöt ainakin sen teemme.
Vaikka ohjelmassa piti olla kuntosalia tai juoksua,
voi olla että pidän ylimääräisen vapaapäivän.
Ihan vaan kroppaa kuunnellakseni, joka tuntuu aika väsähtäneeltä.


Iloista viikonloppua kaikille ja nauttikaa lumesta sekä ulkoilusta kun voitte! :)

8. tammikuuta 2015

Vuotta 2015 mennään!


Moni varmaan teki itselleen uudenvuodenlupauksia.
Mä lupasin juoda vettä. Enemmän. Vedenjuonti on mulle vaikeaa.
Se kuitenkin auttaa puhdistumaan ja moniin vaivoihin, joten se on tärkeämpää kuin uskommekaan.
Muuta en juuri uskallakaan luvata.
En tahdo oikeasti pettyä itseeni,


Joka tapauksessa yritän sentäs jotain.
Ensimmäisten joukossa syödä vähän puhtaammin ja terveellisemmin,
kuin loppuvuoden.
Sokereita vähemmälle ja huonoja hiilareita ylipäätään.
Paljon vihreää. ja rapeaa.
Suoliston ja vatsan hellijöitä.
Pitkäaikaista energiaa.


Niinpä mä oon tammikuun arjessa teidän nälän ja mahdollisten lupausten selättämiseksi kuvannut taas muutamia arkisia annoksiani.
Myönnän, et joskus vedän ateriani muovilootistani myös, 
mutta armahdan teitä sen verran.
Muuten kuvat on ihan normaaleilta perheaterioilta.
Ei mitään luksusruokia, helppoa ja simppeliä perusruokaa.
Ja sopii koko perheelle.


Mulla ei enää painonpudotuksen kanssa ole pakkoa välttää tiettyjä ruoka-aineita, tai olla missään lakoissa. Tahtoisin vaan päästä siitä kierteestä, kun mieli menee matalaksi sokerien heittelyiden vuoksi tai tulet äkäiseksi siitä, kun ei saa sitä suklaapalaa.
Koukutun todella helposti sokeriin.
Se kävi jo lomalla, joulun ja uudenvuoden aikoihin.


Niinpä mä nyt taas koitan elää ilman sokeria.
Tai ainakaan lisäsokeria.
Syön mä kaikkea luontaisesti makeaa. Hedelmiä, ja sellaisia.
Ainiin ja fitbareja. Ne on vieroittautumisvaiheen kannalta pakollisia,
en kestä kahvitunteja ilman! 


Yritän myös kuunnella kroppaani ja mitä se vaatii.
Proteiinin ja hiilareiden määrää, jolla juuri minä voin hyvin.
Joilla jaksan reenata, ja sitten taas mikä riittää lepopäivinä.
Mikä on mielitekoa, mikä on sitten vaan halua.
Yllättävän vaikeaa, kun on ikänsä mursunnut, sitten dietannut painonpudotusvaiheessa pitkään.


Eniten yritän ihan totta olla ressaamatta.
Ruoka on ravintoa. Ravinto on tärkeää kropalle.
Kroppa taas on sielun temppeli.
Kun se voi hyvin, voi henkisestikin paremmin.
Niinpä kroppaa ei tulisi myöskään soimata, taikka repsahtamisista tai herkutteluista ottaa liikaa ressiä.
Ei pidä olla nipo siis.
Tämä on mulle selkeesti tällä hetkellä vaikeinta, kun oon joissakin asioissa kaikki/ei mitään-tyyppinen.



Elikkä näillä starttaa meidän vuosi 2015 ruuan ja ravinnon osalta.
Toivottavasti samalla välittyisi myös lapsille selkeämmät ruokatottumukset ja rutiinit sekä herkut rajoittuisivat selkeämmin tiettyihin päiviin kuin vuonna 2014.

Oliko muilla tähän liittyviä lupauksia/ yrityksiä, ja mitä? 


26. joulukuuta 2014

Tapaninpäivä


Tapaninpäivänä eli tänään lähdettiin glögille ja piknikille 
Winter Wonderlandiin.


Ulkona on niiiiin kaunista ja kun sää oli verraten lauha eiliseen,
oli vaan pakko lähteä testaamaan lahjapotkureita.


Iskä lähti rennosti lähimetsään reinoissa.
Ollaanhan lomalla. Mitä sitä kenkiä vaihtamaan.


Lyhdystä äiti sai ivailuja kanssakulkijoilta päiväsaikaan,
mutta päätti olla välittämättä niistä.
Koskaan ei tiedä jos reissut venyy, ja senhän tytöt ainakin tietää.
Hyvä olla varasuunnitelma.


Ohjelma oli helppo.
Glögiä ja pipareita.
Lunta.
Tähtisadetikkuja.


Ella ei uskaltanut ottaa moista räjähdettä käsiin.
Leevi koitti sytyttää metsäpalon, jotta tapaisi palokunnan.
Normi luonne-eroja.


Maisemat tuossa lähes takapihalla on niin henkeäsalpaavat,
että on suorastaan sääli, jos siellä ei liikkuisi.
Onni asua lähellä "metsää", joskin pieni kaistalehan tuo on.



Lapset saa helposti hyvälle tuulelle, pienellä vaivalla.
Tontut tuli mukaan kuiskimaan vielä viime hetken neuvoja ensi vuodelle.
Ollaan kiltisti takuulla!
Tammikuussa ehkä vähän kiukutellaan!


Iloista Tapaninpäivää kaikille!

Joulupäivä


Joulupäivänä nukuttiin pitkään.
Liikkeelle päästiin vasta päivällä.
Käytiin isomummilla ja sitten suunnattiin maalle vanhempieni tykö.
Syömään. Laskemaan mäkeä.
Joulukokkoa polttamaan.


Häikäisevän levolliset maisemat ja se illalla laskeutuva pimeys.
Pakkasta rapiat -15.
Sopiva mäenlaskukeli.


Kaikki puut ja ympäröivä luonto ihanassa huurteessa.
Hiljaisuus.
Tai no, meidän suku ja hiljaisuus ei sovi yhteen...
Mutta ympäröivä hiljaisuus.


Joulukokkoon kootaan perinteisesti palavat lahjakääreet ja lootat.
Joskus siinä on paistettu makkaraakin,
kun jouluna tunnetusti nälkä vaivaa.
Kummallisia perinteitä ;)


Muuten vaan talsitaan pitkin  maita ja mantuja.
Illalla ihmetellään jouluvalojen määrää,
ja lasketaan taas mäkeä otsalamppujen kera.


Jos lapset ei enää jaksa, niin isovanhemmat katsovat lapsia.
Ja me lasketaan yhä mäkeä.
Uudelleen.
Uudelleen.


Ja sitten taas syödään tai juodaan kahvit ja ollaan vähän maaten.
Koska on Joulu <3 p="">

Jouluaatto


Muutamia kuvia jouluaatolta.
Lapsien lisäksi pääroolissa taisi olla ruoka.
Kuvista päätellen.


Ruuan ja leipomusten suhteen mentiin todella rennosti.
Mitään ressiä ei ehtinyt syntyä.
Leipomukset on suunniteltu oman äitin luona kyläillessä, tarkemmin ottaen veskissä.
Kyllä, luit oikein.
Selasin reseptikirjaa huussissa.


Joulua vietettiin perinteisesti ja ei niin perinteisesti.
Järjestystä noudattamatta.
Jouluaatto päätty jouluateriaan, josta hipsittiin omiin vuoteisiin.
Okei, aikuiset sai palkkioksi lasilliset viiniä ja suklaata hyvin vedetystä päivästä!


Vieraina oli rakkaimpia ja lähimpiä.
Heille tarjottiin tänä vuonna pukinjälkeiskahvit.
Säästyin ruokahässäkältä.
Anoppi toi puurokattilan mukanaan, josta saatiin koko porukka maha kylläiseksi.


Glögiä juotiin ihan itsekseen, kun lapset malttoivat syventyä johonkin.
Pitkin päivää pelattiin lautapelejä.
Laskettiin tunteja ja koitettiin kestää jännitystä.


Sytyteltiin kynttilöitä ja vaihdettiin vähän fiinimpää päälle,
kun kerrankin ehkä vähän syytä.



Odoteltiin kunnes saatiin odotettu vieras.
Laulettiin Joulupuu on rakennettu ja Joulupukki, nuotin aivan vierestä.
Yritin olla nauramatta ääneen.
Se on vaikeaa kun laulaa samalla.


Aika hyvä päivä toi Jouluaatto.
Ja joulu jatkuu yhä!


23. joulukuuta 2014

Joulun kirkkaimmat tähdet


IHANAA JOULUA KAIKKI IHANAISET!



On illan sini, luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin 


Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että joulun tähden nään 


Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa 


Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän 


Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa 


Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa 


Suvi Teräsniskan joululevy taitaa olla kuunnelluin meillä.
Mitä joulu olisi ilman lapsien riemua?


Nauttikaa toisistanne, perheistänne, yhdessäolosta.
Jopa siitä jouluhäkärästä.
Tätä voi tulla ikävä, mikäli vanhempiin ihmisiin on luottaminen.
Ja yleensä on.


Joten näiden meidän perheen kirkkaimpien tähtien myötä tahdon toivottaa kaikille lukijoille ja läheisille siellä jossain, lähellä tai kaukana,
oikein tunnelmallista ja rauhallista Joulunaikaa!


Pitäkää toisistanne huolta!