Joulun fiilistelyitä

Aatto oli riemua täynnä, 

malttamatonta odotusta,

turhautumista,

jännitystä.

Palkittuja lapsia ja aikuisia, jotka saivat jälleen enemmän kuin olisivat tarvinneet.

Leikkiviä, touhuavia lapsia.

Keskittyneenä uusiin leluihinsa, uusissa pyjamissaan saunan jälkeen.

Tärkeimpänä yhdessäolo.

Kaikki te, ja me, jotka yhdessä teimme Joulusta joulun.

Aatto oli vatsan juhlaa.

Ruokaa ruuan perään.

Kinkkua, puuroa, juustoja, suklaata, lohta, pähkinöitä, rusinoita, glögiä, kahvia...

Normaalisti samalla määrällä pärjäisi noin viikon verran.

Nyt illalla kolkutteli jo vatsan pohjassa muka nälkä.

Aatto oli ylensyöntiä.

Aatto oli ehdottomasti hetken aikaa siisti koti.

Kuvat lahjojen avaamisesta ja sen jälkeisestä elämästä taitavat jäädä kotikansioihin.

Nyt pitäisi vähintäänkin järkätä taas kaappitilaa kaikelle. 

Aatto oli hyvinkin onnistunut, hyvässä seurassa ja ihanien ihmisten ympäröimänä.

Mutta Joulu ei ole missään tapauksessa vielä ohi!

Vielä on aikaa hiljentymiselle, rauhoittumiselle.

Aikaa olla vain tässä, tässä hetkessä yhdessä, tekemättä ihmeempiä.

Sitä odotan ehdottomasti lopulta Joulun ajalta.

Aikaa on, vain meille.

Sohvalle. Uusissa ihanissa villasukissa. Ihanat uudet korut päällä. Uusi kerrasto uudessa pitsipäällysteisessä henkarissa. Uudessa kassissa ihana määrä herkkuja, ja uusi tyynyliina pään alla. Lukuisia itsetehtyjä lahjoja tänä vuonna sain, ja ne lämmitti mieltä niin paljon! Joku on halunnut käyttää aikansa ja taitonsa juuri minun muistamiseen! Mahtavaa! Minulla on liuta ihania ystäviä!

(Siis miehein oli osannut ostaa joulukalenterin luukkuun nro 24 mahtavan sinkkipeltitalon, jota olin salaa katsellut eräässä puodissa...)

Jatketaan Joulua, 

yhdessä,

meillä on aikaa.