30. lokakuuta 2013

Mummola


Mummolat ovat lapsuudessa varsinkin oikein pyhättöjä.
Keskuksia, joissa aika pysähtyy.
On hyvä ja turvallinen olla.
Rauhallista.
Aikaa ajatuksille.



Mummolassa on hyvä olla.
Mummi hyväksyy meidät sellaisena kun me olemme.
Iän tuomaa viisautta.
Ei neuvo, mutta huomaa jos jokin on vialla. 
Välittömästi.
Antaa silti meidän tehdä itse virheemme ja oppia.


Mummola on paikka, jossa on pysyyvyttä.
Mummille voi valitella ne murheet, joita ei viitsi aina omille vanhemmille.
Mietiskellä, miksi maailma muttuu.
Miksi se muuttuu huonompaan.
Miettiä, miten ihmiset jaksaa moisella hopulla koko ajan.


Syvällisten mietintöjen ohessa voi tiirata ikkunasta mihin suuntaan tallin kukko tänään osoittaa.
Paljonko lehtiä on pihassa.
Tuuleeko.
Ketä käy kylällä kaupassa.


Pienenä nukuttiin keittiön levitettävällä sohvalla ja nukahdettiin serkun kanssa kellon tikitykseen.
Tai omaan hihitykseen.
Ja mietittiin, miksei mummolassa pidetä ovia lukossa edes yöllä.
Jännittävää.
Se on varmasti muuttunut.


Mummolassa on oma tunnelmansa.
Pienenä oli joskus tylsää.
Yläkerrassa nukuttiin sitten isompina siskonpedissä serkusten kera.
Pussilakanoista napattiin väriä ja maalattiin jo valmiiksi maalatut taulut uusiksi tuolla väripaletilla,
vain mielikuvituksen läsnäollessa.
Mietitittiin, riittäsikö ikkunasta letti alas asti, jos heitettäisiin.
Voiko tukkaa pitkin kiivetä?


Olen onnellinen, kun miulla on vielä mummola, oma mummola, kaksikin mummolaa,
jonne viedä lapset mukanani.
Toki lapsilla on sitten omat mummolansa, minun vanhempieni kodit, mutta ne on minulle eri asia.
Toivon, että monella lapsella on paikka, jossa kokea samoja asioita kuin minä pienenä.


Tuntuu, että näitä paikkoja on kuitenkin usealla yhä vähemmän. Elämä on kiireistä, mummot ovat vielä kiireisiä. Työelämässä, harrastuksissa, omien vanhempiensa kanssa. Mummot ovat usein kaukana. Mummot asuvat kenties pienissä asunnoissa kaupungeissa ja eivät voi majoittaa serkuskatraita. 

Enkä puhu omalla kohdallani. Mutta toivon kaikille palan niitä Mummola-kokemuksia, joita olen itse saanut kokea. Ja toivon ihmisten arvostavan niitä omia mummoja, mammoja, pappoja ja ukkeja, silloin kun he ovat vielä läsnä! On meidän vuoromme kantaa huolta, auttaa ja kannatella. Tai ainakin välittää.
Soittaa, käydä, muistella ja rakastaa.


 Koska sitä ainakin meidän isovanhemmat on meille aina välittäneet, 
rakkautta ja huolenpitoa.
Toivoneet enkeleiden varjelusta elämän matkalla.



19 kommenttia:

  1. Ihanaa, että lapsillanne ja myös sinulla on noin arvokas paikka kuin mummola. Ikävä kyllä, omat mummoni kuolivat kun olin vielä pieni, niin varsinaisia mummolakokemuksia itselläni ei juurikaan ole, mutta ne vähäiset muistot on sitäkin arvokkaammassa tallessa. Onneksi aviomieheni mukana sain aivan ihanan mummon ja vaarin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, kyllä olen onnekas :) Mutta myös puolison puolelta mummot ja vaarit ovat tärkeitä, meillä ei enää siellä puolella vaan ole ketään läsnä. Muistoissa kyllä :)

      Poista
  2. Minulla ei ollut lapsuudessa mummolaa jonne mennä. Isovanhemmat oli jo haudassa kun minä synnyin. Jotenkin tuosta on jäänyt aukko elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivottavasti olet kuitenkin saanut edes kuulla heidän tarinansa. Ja saanut muuten hyviä kokemuksia mummuloista mahdollisesti!

      Poista
  3. Ihanasta sanottu mummolasta, kyllä kaikilla pitäisi olla tuollainen paikka mummolana.

    VastaaPoista
  4. Tiedätkö Anni, sait miut itkemään tällä postauksella, ikävästä ja mielettömän ihanista muistoista <3
    Minun kaikki isovanhemmat on kuolleet, pappoja en edes muista, koska heidän kuollessa olin niin pieni. Se on harmittanut minua, sillä kaipaan joskus sitä, että voisin mennä pappojeni luona käymään, nyt. Tai edes mummojeni.
    Ihania muistoja on silti sydämessä <3 varsinkin posion mummolasta:
    Kaikki serkukset mahduttiin yhteen huoneeseen isompina siskonpetiin, lattia oli vuorattu patjoilla, illalla kikateltiin ja mietittiin mitä ostettaisiin myymäläautosta, ei tarvinnut pelätä mitään, oltiin maalla, oli turvallista ja lähellä paljon aikuisia.
    Se turvallisuuden määrä ja se hyvä olo <3 Vaikka ovet todellakin oli lukitsematta, harja jätettiin joka paikassa oven eteen merkiksi siitä ettei oltu kotona, tisi sitten tulla myöhemmällä ajalla uudestaan! Uskomatonta, nykyään varmasti harvinaista, niinkuin sanoit!
    Olet Anni todella onnekas <3 voisikohan mummoja ja pappoja adoptoida? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nina :) Oot ihku :) Adoptoida? En tiedä, mut onhan niitä varamummopalveluita ;) Nuo muistot on niitä, mitkä ei katoa mihinkään, milloinkaan, Mie toivon, että jos joku isovanhemmistani lukee tämän, he saavat siitä sen viestin, että välitän. Miulla on joskus ongelma sanoa näitä asioita läheisille ääneen, mutta koitan parhaani mukaan osoittaa sen teoilla. Harmittaa, et aina on niin muka kiire, ettei eesty kotoa kylille tarpeeksi!

      Poista
  5. Mitkä tunnelmat, mitkä muistot ja ihana teksti. <3 Aivan älyttömän magee räsymattokin siellä teidän mummolassa. Kun joskus jaksais opetella tuollaista erikoisempaa paukuttaa, eikä perus palttinalointa aina. Onkohan mummusi tehnyt nuo matot itse? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa, en ole kysynyt juuri noista matoista, onko ne mummoni kutomia. Muistan kyllä, että mummo kutoi paljon poppanoita ja mattoja alakerrassa, ja miekin taisin muutaman siellä polkaista nuorempana. Voi, kun olis tilat puille, tahtoisin oppia laittamaan ne loimet ja huoltamaan ja tekemään mattoloita. Se ois mahtia! :)

      Poista
    2. Mä en oikein vielä hallitse noita lointen laittamista paikoilleen, mutta paukutan kyllä varsin mahtipontisen kovaa ;) . Vievät kyllä aika reilusti tilaa nuo puut. Onneksi pikkuhiljaa on autotallin pohjat valmistuneet, että ehkäpä mattopuutkin pääsevät vielä joskus ulkovarastoon lymyilemään. Kenties teilläkin vielä joskus on jokin soppi, jonne laitat puut ja paukutat päivän kiukut pihalle ;D

      Poista
    3. Niin, toivomma näin! :) Sitä ennen ihailen siun aikaansaannoksia ja koitan purkaa kiukkua muuten kuin paukuttamalla :D

      Poista
  6. Hyvä postaus, tutut on maisemat. Taidan olla se, jonka kanssa siinä sohvalla nukuit. Omat lapset,luulisin, muistaa mummoloiden lisäksi tämän isomummolankin sitten aikuisena. Mattojen suhteen veikkaisin, että asukkaan omaa kädentyötä ovat.😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuossa kirjoittaessani, että oletkohan sie koskaan linjoilla :) Nyt olit oikeaan aikaan :) Sama tunne, meillä on lapsilla kyllä isomummoja toinenkin yhtä tärkeä <3 Matot on kyllä taidokkaita, mummi on kova muutenkin tekemään käsitöitä :)

      Poista
    2. Kiitos Anni ihanasta kirjoituksesta ja tunnelmallisista kuvista minun äitini kodista!
      Osa äidin matoista on jonkun (vielä) vanhemman rouvan kutomia muistaakseni.
      t. Tarja

      Poista
  7. Voih....kyyneleet vierähti. Muisto omista isovanhemmista on kultainen, mutta oman jälkikasvuni ja ukkonikin olisin halunnut mummille vielä esitellä. Miehen isovanhemmat kuitenki on hyvin tärkeä osa myös lasten elämää ja annetaan molempien nauttia siitä niin paljon kuin vaan mahdollsita. <3 Onhan se nyt mahtava "sivusta" seurata millainen on omien vanhempien suhde omiin lapsiin ja väkisinhän siinä miettii, että miltähän se mahtaa tuntua tulla isovanhemmaksi. Toden näköisesti jotain ihan tosi ihanaa. <3

    Sinulla on kyllä mahtavan ihana blogi. Tätä seurailen kun vaan koneelle kerkiin :) täältä kai se omakin kipinä lähti taas käsitöihin. Omassa lapsuudessa äiti teki aina kaikki vaatteet itte ja minä oon aina välillä tarttunu puikkoihin tai ompelukoneeseen, mutta nyt oon kyllä totaalisesti hurahtanut...en tiiä pitäskö ihan kiittää :) no KIITOS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle kauniista sanoistasi, sait hitusen huonosti alkaneeseen aamuni voimaannuttavia tunteita! :) Kiva kun kommentoit ja kiva jos olen onnistunut istuttamaan sinuun pienen käsityön siemenen :) Itselläkin tällä hetkellä vähemmällä ompelut, mutta kyllä niitä jatkuvasti miettii! :)

      Kyllä sitä toivoo omille lapsilleen yhtä ihania mummolakokemuksia kun on itse saanut pienenä. Jotenkin ymmärtää, että se suhde on jotain aivan erilaista kuin itsellä on lapsiin. Ja niin kuuluu ollakin! :) Voit olla varma, että mummisi olisi sinusta nyt ylpeä, kun tietäisi elämästäsi :)

      Poista
  8. Niin totta tämä mummolakuvailusi <3

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!