Illanhämyssä

Olen tosiaan ollut yksin lasten kanssa viikon kanssa tämän viikon lähes kokonaan.

Illat on venyneet kun olen kaivannut aikaa ajatuksille ja olemiselle.

Pitkä viikko ja pitkät illat vaatii veronsa - olo on vähintäänkin nuutunut.

Mutta mitä ajatuksiin tulee, niin tämä päivitys menee ihan sille, että minulla on ihanat ystävät!

Tunnun olevan erityisen onnekkaassa asemassa.

Te ootte siellä miun tukena koko ajan, ymmärrätte ja jaksatte, vaikka nyt elämä on välillä ollut kiitorataa.

En oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt kuluneesta vuodesta ilman tätä suurta voimavaraa.

Ilman niitä viisaita sanoja, kykyä heittää kaikki loka huumoriksi.

Kykyä vaan heittää aivot narikkaan ja antaa palaa.

Kaikki keskustelut, kaikki kahvittelut, lenkit, salit, reissut.

En osaa sanoiksi pukea.

Mikä onkaan tärkeintä täällä?

Te ootte!