Ellan pippaloista.
Neiti on kolmevuotias.
Äiti aloitti aamun kuuntelemalla Anna Puun mestaripiirroksen ja itkeä tihrustamalla.
Sitten on mentykin vauhdilla. Kestitty, lahjottu, virvottu, juteltu, kahviteltu...
Eikä vain tätä sunnuntaipäivää, vaan koko viikonloppu.
Ruokavalio ja kaikki on retuperällä.
Viikonloppuun on mahtunut Ellan synttäreiden lisäksi kolmet kaverisynttärit, siis lapsien.
Melko touhukasta.
Kohta otan loikoa saunassa ja sitten hetken sohvalla.
Ehkä muistelen vähän millaista arki oli kolme vuotta sitten.
Sairaalalla, uusi pieni ihminen sylissä.
Toinen pieni kotona, jota suunnaton ikävä jatkuvasti.
Koko elämä aikaa tutustua.
Luoda merkityksiä. Olla yhdessä. Oivaltaa.
Luoda merkityksiä. Olla yhdessä. Oivaltaa.
Olla osa meitä.
Haikeudella päässä soi jo Maaritin Lainaa Vain, eikä pärskyitku ole kaukana.
Ehkä on syytä valua vaan sohvalle ja rentoutua.
Palaatteko te näihin ajatuksiin lasten synttäreiden aikaan?
Ihana pieni Myy <3 Oli varmasti hulinaviikonloppu kun noin monet synttärit samana vkonloppuna :D
VastaaPoistaJa miten lapset kasvaakaan niin nopeasti, tuo mestaripiirros on takuuvarma itkettäjä. Sitä mietiskelin viime yönä kun katsoin pienintä jolta oli hiukset leikattu ja näytti niin erilaiselta, isolta pojalta jo. Itkuhan siinä tuli. Eli minä ainakin palaan, synttäreiden aikaan varsinkin, mutta myös tällaisina isoina hetkinä <3 Mukavaa alkanutta viikkoa teille <3 <3
<3 Kyllä ne vaan välillä tuntuu niin isoilta, ja sitten taas toisinaan niin pieniltä :) Raivostuttavat ihanat pienet pallerot. Hassua miten voi hetkessä käydä koko tunteiden kirjon läpi noiden kanssa....yhtenä hetkenä huomaa nauraa hekottavansa ja pian jo itkevänsä, vähän saattaa raivotakin välissä ;) Ihanaa viikkoa teille ja toipumisia pienen pojan tukan lähdöstä :D
Poista