Tänään on riittänyt tuulta aikalailla.
Tuuli on kuitenkin tuntunut aika lämpimältä.
Toivotaan, että manaukset lumesta olisi vaan pelkkää pelottelua.
Jokatapauksessa kesä on tullut.
Jokseenkin uskomatonta että on jo kesäkuu.
Omiin lomiin on vielä aikaa, ja lomaa on kokonaiset kaksi ja puoli viikkoa.
Sekin jaettu niin, että koko perhe lomailee yhtäaikaa vain puolikkaan viikon.
Lapset sentäs aloittavat oman lomansa jo juhannukselta.
Pitkä kesä kuuluu lapsille, vaikka todella tiedän, että sitä ei aina ole tehtävissä.
Pikkaisen kauhulla jo ajattelen kesien järjestämistä sitten kun lapset ovat koulussa.
Onneksi sinne on vielä aikaa.
Toisaalta tuntuu aika hurjalta ajatukselta, että tämä kesä ollaan pitkälti töissä.
Niin monta kesää kotona, että tuntuu vähän vaikealta luopua siitä asemasta.
Toisaalta, asiat on pitkälti asennekysymyksiä.
Surkuttelulla saa varmasti itselleen kaamean olon ja ei pysty nauttimaan pitkistä kesäilloista.
Aion mielummin keskittyä positiivisuuden kierteeseen.
Ainakin on lämmin. Töissä on moni asia helpomaa, joskin myös haasteita riittää.
Haasteista kuitenkin oppii parhaiten.
Lapset saavat nauttia kesästä, ja kesästä ei tule kisajuoksua paikasta toiseen.
Kaikki reissut on jäädytetty ja keskitymme mökkeilemään, ehkä joku viikonlopun huvipuistoreissu lähelle.
Jo nyt illat tuppaa venymään, kun on niin valoisaa.
Töistä tullessa sitä vaan keittelee keinukahveja ja nauttii lämmöstä. Vaikka joskus tarviaisikin peiton ympärille. Sitten syö ja keittelee kahvit.
Ja tekee vähän pihahommia.
Sitten kello on hemmetti jo kahdeksan.
Suihkuun, iltapalaa, iltatoimet ja nukkumaan!
Kuka siivoaa sisätilat ja valmistelee seuraavan päivän ruuat töihin?
Kuulostaako tutulta nämä kesän merkit!
Imurista on tullut sisustuselementti, jota kieltäydyn kuitenkin kuvaamasta.
Pienet ruohoiset multajalat pääsevät livahtamaan takaovesta hakemaan sitä, just tota, koska mä tarvitsen ja kaikki kantautuu sisälle.
Valkoiset sohvat muuttuvat harmaan liukuvärjätyiksi.
Kukaan ei välitä, ei ennen kello kahdeksaa.
Kun kaikki ovat pihalla.
Minä sairastan sitkeää lunssaa, joka antaa aikaa levolle ja urheilut on tauolla.
Tämä on uusiutunut niin monta kertaa nyt, että on aika levätä huolella.
Ei tän kanssa jaksaisikaan liikkua.
Joskus pitää himmata.
Onko parempaa aikaa kuin alkava kesä? Vaikka sitä välillä katselisi ruudunkin läpi, niin on se suomen kesä vaan aina yhtä kaunis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!