Saanko esitellä?

Siis aivan mahtavaa miten vihreää ulkona on!

Ihanaa!

Tuntuu että pihalla voisi vaan istua ja tuijottaa kaikkea.

On pakko kerätä luonnonkukkia, kieloja, mustikanvarpuja, jopa rikkoja maljakkoihin sisälle, 

että saa luonnon kauneuden sisälle. Pieninä palasina.

Ja syytä on tehdä muutakin kuin istua. Nimittäin pihahommia.

Tänään sain ilokseni hakea ison määrän perennoja lukioaikaiselta ystävältä, ja huomenna alkaa kukkapenkin suunnittelu uusiksi.

Jokseenkin innoissani oon siitä, että pihalla edes vähän kukkii.

Ja ympäristö alkaa näyttämään ainakin itse luodulta.

Meidän pihalta.

Viime kesänä siirsin kanssa paljon perennoja ja sain katsella niitä nuukahtaneina penkissä.

Sama on varmaan edessä noiden nyt siirrettävien kanssa, mutta viimekesäiset taas voivat nyt hyvin penkissä, joten on luottoa siihen että kyllä ne piristyy!

Pionissakin on nuppu, vaikka se viime kesänä siirrettiin!

Ihanaa!
Tätä täytyy varjella!

Kasvimaallakin kasvaa, joskin siistimishommia alkaa jo vähän olemaan.

Ellan kanssa kastellaan kilpaa, ja se on aina meidän homma.

Ellalla on oma sininen kastelukannu ja omat kasteltavansa.

Mm. mansikat kuuluu tietenkin tälle herkkusuulle.

Kirsikkakin kukkii ensimmäistä kertaa ja on valloittava, vaikkei vielä niin montaa kukkaa omaakaan. Kirsikkapuut oli mulle must juurikin kukkien takia, en ole kirsikoiden suuri ystävä muuten.

Tasan tarkkaan kyllä syön jos niitä on tullakseen!

Ihan siksi, että suostuvat kasvamaan.

Asiat ja tavarat ja miljöö on vielä kovin avara, kun piha on kuitenkin suuri ja pennejä ei ole mielettömästi laittaa kiinni pihaan. Puut ja marjapensaat on ostettu, lisäksi aleperennoja muutama ja siemenpusseja. Muuten on aika pitkälti haettu sieltä, mistä on ollut saatavilla ja huolittu kaikkea.

Silti tulee nättiä.

Tykkään just siitä et kaiken ei tarvi osuu yhteen.

Et saa vähän olla kuin mummola, ehkä vähän siistimpi kuitenkin.

Kantattavaa riittää vielä paljon tälle kesälle.

Ja nypittävää.

Jotenkin silti ei tunnu siltä, että piha edistyis, hassua miten sitä on koko ajan pää täynnä visioita siitä mitä pitäisi tehdä ja haluaisi saada. 

Parhaimmillaan piha lienee sitten, kun siellä ei jaksa enää kyykkiä.

Tärkeintä kai tässäkin puuhassa on nauttia matkasta ja opettelusta.

Kahtella mitä kaikkea on olemassa, ja miten voi tehdä itse.

Opetella kunnioittamaan tuota luontoa ympärillä ja otettava sieltä inspistä.

Varmaan hyvä tulee hitaamminkin.

Joskin oon sen verta kaikki mulle heti tyyppinen, et ihan varmasti on vaikea saada unta, kun tiedän et valeistutuksessa on läjä perennoja.

Hitto soikoon, viikonloppu oli taas liian lyhyt!

Kuinkas muilla (aloittelevilla) puutarhureilla menee?

Onko muillakin enempi intoa kuin tunteja/osaamista/oravannahkoja riittää?

Tsemppiä pihahommiin, kesä on vasta alussa!