Ajatuksista

Life isn't 

finding yourself.

Life is about

creating yourself.

Mistä mä tiedän että syksy on saapunut?

Eritoten siitä, että mun ajatukset huutaa.

Jo nuoresta saakka syksy on ollut meillä sitä aikaa, kun mulla alkaa kynää ja paperia kulumaan ja paperille syntyy melkoisia pohdiskeluja.
Jokin vuosi on kulunut niin, että mä olen tallonut ajatukseni ja olemukseni kaiken 

sen alle, mikä on tuntunut tärkeämmältä.

Kului aikaa niin, että ohitin sen, mitä mä olen.

Silloin alkoi mun elämäni vaikein aikakausi.

Siihen palaamatta, ilman sitä minä en olisi sitä mitä olen nyt.

Jotkut näkevät muutoksen ulkoisena, ja vain ulkoisena. Mulle hyvinvointi on paljon suurempia asioita kuin ulkoinen hyvinvointi. Ja ymmärrän ekaa kertaa myös sen, että panostakseen ulkoiseen hyvinvointiin täytyy voida itse hyvin, sisäisesti.

Satsasin pitkään henkiseen hyvinvointiin, miksen antaisi sen säteillä nyt.

Kun elämässäni oli vaikeaa, unelmat oli pieniä. Kun sain kasattua itseäni isommaksi, uskalsin unelmoida suuremmin. Uskallan sanoa muidan  mielestä liian isoja haaveita ääneen jopa - se on osa sitä kasvua, joka on tehnyt minusta minut.  En aio enää antaa sellaisten ihmisten vaikuttaa, jotka ehkä ulkoapäin katsovat elämäni olevan jonkinlaista, ja tekevät johtopäätöksiä sen mukaan elämästäni.

Minulta saa kysyä. Osaan ajatella, ja sen perusteella usein vastata.

Ei pidä aina olettaa.

Arvostan ihmisiä, jotka ajattelevat. Yritän opettaa lapsilleni ajattelemisen taitoa. On syytä olla itsekäs ja opetan siihenkin lapsiani. Ajatukset on mun omia, ne on mun pään sisällä ja minulla on oikeus ajatella ja tuntea mitä tunnen. Tunneälyä on sitten se, mitä ajatuksistaan jakaa ja kertoo eteenpäin.

Tätä tunneälyä toivoisin lisää kanssaihmisiltä.

Tärkeintä on ymmärtää, että suurin osa meistä kaikista on hyvin tarkkaan tuntevia ja ajattelevia ihmisiä. Nekin kenestä ehkä ajattelet, että pyöriikö tuon pään sisällä oikeesti mitään.

Kyllä, juuri he saattavat olla niitä erityisen herkkiä, niitä jotka ovat tehneet paljon työtä oman minänsä ja henkisen hyvinvoinnin ympärillä. 

Uskallan väittää, että juuri he, kenellä on ympärillään hiukan enemmän kuorta ja lähelle voi olla vaikea päästä, pitävät sisällään suurempaa ajatuksen lastia.

Meidän ei tarvitse jakaa kaikkea kaikkien kanssa. Mulle riittää ne ihmiset mun ympärillä, joihin luotan. Ketä ei käytä mun sanomisia mua vastaan, ketkä tahtovat mulle hyvää, tekevät mut ehjäksi ja rakastavat ilman ehtoja. Sellaisia on mun lähipiiri.