Pulsan asema

Meillä on ollut loistava viikonloppu.

Se on pitänyt paljon liikuntaa sisällään: lapset ovat riehkanneet lastenjuhlissa, sitten liikuntamaassa. Itse olen päässyt viikonlopun aikana kolmesti treenaamaan, joka on mahtavaa! 

Lisäksi olemme ehtineet fiilistellä Joulua ja laittamaan Joulua.

Juuri nyt lapset nauttivat lumesta ulkona.

Sunnuntain kruunasi kuitenkin pienimuotoinen ajelu Pulsan asemalle.

Monta viikonloppua on näitä kahveja suunniteltu.

Asemalla on ihana puoti, ihanat kahviherkut, loistava joulutunnelma mutta ennenkaikkea mahtava ja lämminhenkinen isäntäväki.

Joulutunnelmaa oli asemalla ja niin oli väkeäkin.

Oli kiva nähdä, että Pulsan asema on löytänyt ihmisten kartalle.

Itse voin vaikka vannoa, että tämä vierailu ei jää ainoaksi.

Joulua pitää päästä tänne fiilistelemään muulloinkin ja samalla saa vaikka tehdä vähän niitä joululahjaostoksia.

Mitään diettiä ei kuitenkaan kannata varata viettävänsä sinä päivänä, kun täällä vierailee.

Kakut, pullat ja kahvileivät on suussasulavia.

Niitä ei voi vastustaa, ja en kyllä edes yrittänyt.

Tämä kuuluu osana tähän retkeen. Herkuttelu.

Tapa, jolla meidät ekakertalaisina otettiin vastaan, oli ihailtava.

Lapset huomioitiin ja heille nostettiin lelukoria kahvihuoneen matolle, jossa oli tilaa touhuta. Tosin meidän lapset viihtyivät puodin tonttujen parissa, kun omia en ole vielä laskenut ulos kaapista.

Taidan joutua heltymään illalla, kun toiset niin rakkkaasti näitä puodin tonttuja hypistelivät.

Okei, isi heltyi ostamaan yhdet ihan pienet lisää...

Itse nautin juurikin miljööstä.

Vaikka asemalla oli hulinaa, niin sattuipa hienosti, kun viereisessä huoneessa kahvitteleva marttaseurue sai kuulla palan aseman historiasta.

Lasten keskittyessä leivonnaisten tuhoamiseen kuulin itsekin palan sieltä sun täältä.

Tarina oli kiehtova.

Vanhojen rakennusten, asemien erityisesti, tarinat ovat aina se juttu. 

Sen voi kuulla jo katselemalla ympärilleen.

Melkein teki mieli varata huone ja aamupala samointein, 

pihapiirikin on aivan ihastuttava, varsinkin kun se oli saanut ylleen lumipeitteen.

Lapset ehtivät jo bongata junankin ajelevan ohi, ei jäänyt asema irralleen kontekstista.

Ja mitä totesi isäntä?

Joka haaveilee enemmän niistä kivitaloista, ja naureskelee tämän  naisen vanhan talon kaipuulle. 

No se sanoi:

Olishan sellainen vanha talo aika kiva.

Muistaakseni noin.

Ainakin niin sen haluan kuulla.

Aika näyttää, mutta haaveista ei luovuta.

Sitä ennen kaipuuta voi lievittää kahvittelemalla asemalla.

Pulsan aseman ja aukioloajat löydät facebookista. 

Käykää ihmeessä!