Joulu 2014

Jos epäilet nähneesi nämä kuvat joskus,se on mahdollista.

Kuvat ovat joululta 2014, eli viime vuosikertaa.

Huomasin juuri, että vaikka kotiin on tullut asteittain lisää joulua ja olen napsinut kuvia, 

niin en selkeästi ole kotona ikinä enää valoisaan aikaan.

Kuvat ovat keltaisia ja kammottavia, enkä aio niitä kyllä julkaista.

Keinovalo - pimeys.

Huoh.

Tulisi lunta, ja valkeutta.

Viikonloppuisinkaan en ole kerinnyt päiväsaikaan kuvata, enkä ehdi nyttenkään.

Lauantai-sunnuntai menee pariskuntareissussa, mutta katsotaan josko saisin reissulta vähän jouluista materiaalia. Ainakin joulumieltä ollaan menossa noutamaan ja samalla vielä joulupaketteja.

Sitten alkaakin se hetki, kun niitä paketteja toimitetaan kiireisinä sinne tänne.

Kortit on tehty mutta vähän jännittää,

tuleeko niitä postitettua.

Tänä vuonna on ollut erityisen kiireinen joulunaika.

Ja jos saan suunnittelemani viikon loman joululle - en käytä sitä kaappeja siivoten.

Aion nauttia tunnin kirjoja ja urheilua päivässä, molempia. Ja fiilistellä joulua.

Mutta näitä valokuvia katsellessa kyllä muistan, että joulu on ollut prosessi ennenkin.

Tai oikeastaan muistan erään lukemani faktan, joka piti tähän teidän iloksi poimia:

Valokuvaaja Martti Lintunen toteaa: ”Maailmassa ei ole ainoatakaan valokuvaa, joka olisi totta.” perustellen ajatustaan sillä, että valokuva on rajattu ja sillä on reunat, kun taas todellisuus on 360 astetta ja ajassa jatkuvaa. Valokuva on aina kuvaajan valintojen ja kameran käytön tulos, ei niinkään todellisuuden tulos. 

Kuvista saattaa välittyä helposti väärä totuus. Niissä on ajatus, varsinkiin blogiin menevissä, tai lapsikuvissa. Meillä eletään kuitenkin kuvien ulkopuolella. Kuvat ovat osa totuutta.

Luojan kiitos, meillä ei ole niin täydellistä arkea kuin kuvista välittyy.

Lupaan joskus tehdä antipostauksen - kauniisti. 

Karkaan joulunaiheisista kuvista tähän keskusteluun, koska sillä haluaisin muistuttaa niin itseäni kuin muitakin jouluneurootikkoja tai elämänhösliä, jotka ovat aina huolissaan ehtimisestä, siitä ovatko kaikki tarpeelliset perinteet suoritettu ajallaan tai joulukukka pöydällä oikeassa asetelmassa ennen kuin naapurin Irjalla....

Elämä on mahtavaa silloin, kun se ei ole niin mallillaan.
Kun kaikki kuvat ovat kiiltokuvia, ei elämä saa kuitenkaan olla kiiltokuvakansio.

Tämä blogi voi olla mun hetkistä koostuva kauneuden ilmentymä. Mutta meidän, minun ja toivottavasti ihan jokaisen muun elämä on muutakin. Se ei tarkoita kulisseja, se on vaan yksi tapa katsoa. Näkökulma. Yksi kurkkauspaikka tämä blogi. Ovi, josta voi kurkistaa.

Sen sijaan, jos te nyt kurkistaisitte mistä ovesta tahansa meidän oikeaan kotiin tällä hetkellä, huomaisitte että joulukoristeet, pikkulegot, tiskit, koulutusmateriaalit, pyykit, joulukalenteritilpehöörit, punnerruskahvat sekä iloiset asukkaat mahtuu kaikki aivan hyvin yhteen tilaan.

Ja silti saisin kauniin kuvan. Lupaan.

Ei siis ressata siitä miltä meillä näyttää, vaan keskitytään siihen miltä meistä tuntuu.

Eikä varsinkaan keskitytä siihen miltä naapurissa näyttää tai mitä heillä on,

vaan siihen mitä meillä on ja mitä annettavaa meillä on!

Joulumieltä jokaiselle!