Saikkupäivän puuhat

Aamupäivällä perustettiin kahvila ja kauppa.

Myynnissä oli muumikeksejä, mehua, maitoa ja suklaata leikkiruokien lisäksi.

Leikki kesti pitkään.

Paras vaihe oli leikin pystyttäminen.

Kurjin siivoaminen...

"ÄITI! Älä koske niihin! Se on se koski!"
"Ai mikä?"
"No se Imatran koski, se kuohuva, se peitto. Siitä pitää selvitä niille kiville. Etsätajuu? Se mikä on siinä ihan mummolan vieressä? Ainii mut mistä mä saan taloja tohon lähelle?"
Keittiöntuoleista tietenkin.
Paras vaihe pystyttäminen, kurjin siivous.

Peti saatiin kuin saatiinkin pedattua, kun kosken kuohut olivat laantuneet ja sängyssä hyppiminen ei ottanut tuulta alleen, varmaankin siksi että siihen oli lupa. Mitäs sitten?

KEIJUJA! SIIVET! 

"Tää taikoo, taikoo, taikoo, lentää, lentää, lentää", hokee Ella.

Jokainen satu tarvii myös pahiksen.

Tää pahis suostui äitin suostuttelemana siirtämään Ellalle ommellun kissanhännän nenäkseen,

kun piteli sitä ensin EDESSÄ haarojensa välissä ja jahtasi pieniä keijukaisia.

Vähän vinoutunut leikki...

Isoveljen pöytä kutsui rauhallisiin leikkeihin uniaikoihin, ja on sen näköinen kaikesta yhteisestä uurrastuksesta, että siihen ei raaski äiti koskea. Jokainen hylly ja pöytäpinta notkuu jotain rakennettua.
Kuka sanoi et tyttöjen huoneet on pahimpia?

Ja lepo tekee hyvää raskaan työn raatajalle.

Viereen pitää saada oikea vauva, se ei kuulemma tarvi nukkuessaan edes vaippaa, kun osaa käydä potalla.

Mitä tulee saikkupäivään, toivon yrjötaudin olleen tässä meidän taloudessa.

Muillekin ihania arjen hetkiä!