Kuumaa kaakaota ja nessuja

Tämä viikko on ollut pidempi kuin muut viikot.

Olemme lasten kanssa keskenään kotona, isä matkaa maailmaa.

Kuinka vietämme sitä?

Influenssassa. 

Kuumetta paikoitellen melkein 40, 39 kaikilla.

Lapsilla tänään eka kuumeeton päivä.

Minulla ei vieläkään.

Onneksi on Burana.

Kahvi ja suklaa.

Peittoja.

Ennen kaikkea tekniikan ihme; DVD:t! Miten joskus on pärjätty ilman!

Olen hylännyt viikoksi sen hienon haasteeni, jos muistatte.

Laittanut itseni likoon tähän haasteeseen.

Syönyt suklaata, paahtista, lakuja ja kaikkea mitä tekee mieli enemmän kuin koko vuotena.

Haastan sitten itseni uusiksi, kun tästä selviän.

Ihminen täälläkin, ja vielä tunnesyöppö sellainen.

Olen ollut niin armollinen itselleni, että en oo toviin ollutkaan.

Kun valvoo öitä ja kolmen vuorokauden unisaldo oli n.10h, sitä alkaa muistuttamaan luolaihmistä.

Mun liikkuva saalis taitaa olla siwan karkkihylly.

Nekin herkut on ihana ystävä kantanut kotiovelle, samoin lääkkeet.

Mahtavia ihmisiä meidän elämässä.

Meillä jäi päiväkodin ryhmäkuvaus väliin.

Sinne olin ehtinyt ommella Ellalle tällaisen mekon.

Metsolan kankahia jemmasta.

Ompelin myös kevätpipoja, mutta en ole niitä kuvannut.

Päivät ja viikko on olleet pitkiä.

Rankin kombo on ehdottomasti tämä kun lapset alkavat jo vähän parantua ja jaksaa,

itsellä lähinnä mielessä untuvapeiton alla makaaminen.

Ei auta.

Tiedättehän te.

Äiti mä tahdon vettä.

Kato mä oon salama.

Toi kiusaa.

Äiti anna ruokaa.

Onks meillä viinirypäleitä.

Tuu rakentaa mun kaa pikkulegoilla.

Etkai sä äiti nuku.

Onks sulla vielä kuumetta.

Kato mä osaan ninjatempun.

Äiti eti mun harmaa kissa.

Miks tolla on enemmän pähkinöitä kun mulla.

Niinpä.

Leevi totesikin tuossa, että palvelun taso on hidastunut melkoisesti.

Toisaalta kun äiti näyttää oikein pahalta, Leevi hakee siskolleen sen pillimehun jääkaapista.
Tai antaa sille kuivat housut vaatekaapista. Pyytää sen hetkeks huoneeseensa leikkimään.

Pieniä isoja tekoja, silloin kun omat jalat ei jaksa.

Jos jotain meillä on ollut tällä viikolla enemmän kuin toviin, on aikaa.

Me on nukuttu vierekkäin yöt, kaikki isossa sängyssä.

Katottu usein pikkukakkoset tossa samassa sängyssä, kainalokkain.

Köllötelty ja silitelty.

Mietitty sellaisia asioita, et miksi päärynä on vihreä, missä ninjaksi pitää kouluttautua, onko revontulia pohjoisnavalla, ja paljonko kello on siellä missä iskä viilettää milloinkin.

Ja tehty kotivideoita sinne iskälle lähetettäväksi.

Ehdoton positiivinen ja iloinen asia tässä viikossa on siis se, 

että me ollaan oltu niin lähekkäin ja tiiviisti. Sylikkäin.

Niinkun kippeinä kuuluukin!

Mä toivon nyt vaan tällaista;

Toivottavasti te vältytte tältä voimat vievältä taudilta kaikki!