Hello Huhtikuu!

Tervetuloa kevät!

Me odotellaan. Toisinaan saadaan vähän lunta maahan ja nautitaan ehkä vähän niistäkin hetkistä.

Tai lapset.

Mä oon valmiina kevääseen, enkä perusta enää ollenkaan tuosta valkoisesta ihmeaineesta.

Leevi on saatu kuusivuotiaiden joukkoon, ja tässä kuussa toivotetaan Ella nelivuotiaaksi.

On virvottu ja syöty suklaata.

Istutettu ruohoa.

Ajeltu pyörällä ja pelattu afrikan tähteä enemmän kuin kukaan oikeasti jaksaisi.

Suurin osa on tallentamatta kuviksi ja jouduin vähän kaivelemaan kuvia kansiosta alkuvuosi.

Ennen joka kuulle oli omat kansiot, kertonee rakkaan harrastuksen pariin ehtimisestä.

Tai muistista.

Kamera jää usein pöydälle. Tai sillä tallennetaan nips naps tyylillä jotain arkista.

Kevät on uuden ja muutoksen aikaa.

Täällä painitaan haasteen parissa - vähän haasteita onkin riittänyt kuumekausien jälkeen.

Ruokavalio on pääsiäispupun suklaamunakori mutta treenit luistaa.

Onneksi kesään sentään on vielä aikaa... Ennen kuin shortsikelit avautuu, ehtii kyykätä ja syödä terveellisesti monta kertaa.

Tässä kuussa on haasteen uudelleenelävöittämistä,

töissä kevätjuttuja ja koulutuksen tuomia uusia tuulia,

kotona synttäreitä, keväthommia pihalla, kirppishässäkkää ja 

äitin ihan oma lomamatka. Viikon loma. Tyttöporukassa.

Ei siis ihan nollakuukausi tapahtumien suhteen.

Kaiken keskellä on syytä muistaa vaan olla ja rauhoittua.

Hengittää syvään ja olla vaatimatta jokaisella elämän alueelta itseltään liikoja.

Mitä siitä, jos joskus vähän luistaa reeneistä.

Ruokavaliosta.

Töissä keskittyy tärkeimpään perustehtävään.

Illalla jättää tiskikoneeseen likaiset astiat ja pyykkikoneeseen märät pyykit.

Katsoo aivovapaata hömppää telkkarista.

Tai vaan koomaa.

Joskus on hyvä vaan olla.

Jos vielä voisin jotain lisätä omaan huhtikuuhun, lisäisin varmaan vähän sisustamista kevättä kohti.

Ehkä vähän lehtiä ja muutaman kofeiiniannoksen kahvin merkeissä,

Ehkä lisäisin ystäviä ja niitä terapeuttisia keskusteluja.

Tyttömeininkiä, karkausretkiä siihen myöhäiseen aikaan, kun lapset jo nukkuu.

Sielunhoitoa.

Ei kamalan suuria toiveita.

Vietetäänkin pääsiäistä osittain ystävien tykö.

Osittain keskitytään vain toisiimme.

Tarpeeseen tämä "miniloma" tulee varmasti monelle perheelle.

Kaikesta huolimatta valoa on ainakin riittänyt ja aamulla on mukavampi jopa aamuhirviön herätä, kun aurinko on toisinaan vastaanottamassa pyörämatkalla töihin.

Aika monena aamuna, vaikka olisi melkein jo vähän kiire,

pyörä pysähtyy sen mäen kohdalle, jonka takaa se aurinko nousee.

Siinä on hyvä hetki ladata.

Päivät pitenee, Aurinko nousee joka aamu.

Me olemme tässä.

Siispä tervetuloa Huhtikuu.
Ja muutkin kuut, me ollaan odottamassa.