Mau!

Ellan neljävuotissynttäripläjäys muutamin kuvin, olkaa hyvä.

Seassa sekä ne sukulaiskestit että dagiskavereiden pippalot.

Ja näiden kanssa sitten puljattiinkin.

Peruttiin ja järjestettiin sitten vähän hopulla uusiksi.

Kun sairasteltiin.

Kaverisynttäreissä tarjottavat oli suoraan kaupan pakastealtaalta, sekä karkkeja, poppareita, sipsejä tietysti. Hyvin maistui. Leivoin ainoastaan suklaakakun, siinä toivossa että paikalle eksyy myös kahvittelevia äitejä päiväkodilta. Osaksi siksikin päästin itseni helpolla, kun kyseessä olikin eri päivä ja vähän huonompi ajoitus kun alunperin oli tarkoitettu.

Ella oli kuitenkin odottanut tyttökavereitaan päiväkodilta kylälle, niin päätimme kestit pitää.

Ja kyllähän noillakin vauhtia piisasi, vaikka vähän vähemmän kuin aikaisemmalla poikaporukalla Leevin synttäreillä.

Ellan toiveissa oli kissasynttärit ja sellaiset äiti koitti tyttärelleen järjestää.

Jokainen tyttö sai kotiinviemisiksi kissapussukan.

Tassunjälki oli kiitoskortti osallistumisesta.

Melkoisia maukujoita meillä olikin!

Ihana likkaporukka!

Ja jotenkin jokainen juhlija tiesi Ellan mieltymyksen kissoihin.

Lahjapaketeista ja korteista löytyi kissoja eri muodoissa...

Pelkäsin hiukan, josko joku paketti maukuu oikeasti!

Ei sentäs!

Neiti oli tyytyväinen!

Sukulaissynttärit saatiin juhlittua oikeana päivänä, joskaan Ella ei varmaan ollut ihan parhaimmillaan flunssan ja korvatulehdus-yön jäljiltä.

Näitä kuitenkin Ella odotti mahdottomasti, kun kaverisynttärit oli peruttu tässä vaiheessa.

Rennon letkeällä asenteella mentiin nämäkin juhlat

ja kukaan ei silti kehdannut valittaa tarjottavista.

Kissakakun ja maatuskamuffarit taisin leipoa.

Olikohan muuta itsetehtyä. Luotin pirkkaan.

Silti saimme mahamme kipeiksi ja tällä kertaa herkkuja ei jäänyt överisti yli.

Mahtavaa. Minun kannalta.

Nyt jäämme seuraamaan miltä 4-vuotiaan elämä maistuu.

Vaikuttaa melko hempsankeikkamaiselta.

Kissojenhoitajaksi kun meinaa, on välillä kiirettä.

Onneksi joskus ehtii rentoutumaan Hevisaurusta kuunnellen ja väritystehtäviä vääntäen.

Toisinaan nollasta sataan nouseva kipakka uhma vaihtuu hellyttäväksi päästä silittämiseen ja paijaamiseen ja niihin sanoihin "Oot tosi tääkee." 

Muistetaan myös kertoa, etä mää en tykkää baabeista enkä nukeista.

Vaan kissoista. Ja kynsilakoista. Ja vähän sitten turtlesista.

Todellinen tyttöjentyttö, tietävät tuntevat.

Seuraa leikeissään kynsilakkoja ja kissoja lukuunottamatta Leevin jalanjälkiä...

Niin kovin rakas ja ihana, taas vuoden enemmän maailmaa nähneenä.

Tästä tulee varmasti taas hyvä vuosi! 

Muuta ei voi tulla, kun sitä katselee kissanmutoisten aurinkolasien läpi!

Vähän ku "Kissa Hinaaja" niinku neiti asian ilmaisi!