Se pääsiäinen meni jo?

Neljä päivää vapaata.

Sille oli tarvetta hirmuisesti.

Mutta menipä se nopsaan.

Vapaat menee nykyisin aina.

Mietin, että minkä mittainen vapaa aiheuttaisi tunteen siitä, että on jo aika palatakin arkeen.

Vähän pidempi kuin neljä päivää.

Neljään päivään kuitenkin mahtui yökyläilyä ystäväperheen luona.

Kylpylässä läträystä ja ruokailua ravintolassa.

Kotona hitusen akkujen latausta.

Anoppilassa valmiiden pöytien ääressä syömistä ja treenit kahden salilla.

Ja sitten siihen mahtui tulevan reissun suunnittelua yhdessä ystävien kanssa, 

ja vähän ohessa lapsitreffailua.

Paljon siis ehtii, kun on aamusta iltaan aikaa.

Fiksu päätelmä!

Vielä olisin voinut pari ekstrapäivää käyttää vaikkapa kirppisjuttujen hinnoittelemiseen,

ihan vaan lepäämiseen ja Ellan synttäreiden suunnitteluun.

Nimittäin tämä viikko vaikuttaa hullunmyllyltä:

Viikonlopulle osuu sekä synttärit, kirppiksella vapaaehtoisena työskentely sekä se oma kirppiskuormasta huolehtiminen.

Ja kaikki jätettynä viimetinkaan tietää joko hermojen menettämistä tai aidan alittamista.

Todella toivon jälkimmäistä koko perheen puolesta.

Joskus näissä synttärivilinöissä miettii sitä, että mitähän ne lapset muistaa.

Ostopullan vai kireän äitin.

Kultainen keskitie olisi varmaan aika paras. Mutta jos toisaalta tykkää puuhastelusta, ja toiselle on jo järjestetty ihan mukavat kaveritsumpalot, toivoo toki toisellekin aarteistaan vähän ekstraa ja spesiaalia.

Kun vaan muistaisi, että aikuisen ja lapsen spesiaali ei aina ole sama.

Koti kaipaisi kevätpäivitystä.

Taas puoliksi emmin värien ja mustavalkoisuuden välillä.

Tuttu tunne.

Selkeetä, muttei liian. Seassa roikkuu vähän jäänteitä maalaisromanttisuudesta,

boheemista kukkatyylistä, retrosta, mummolasta, ja ties mistä.

Se on se kotoisuus.

Ettei ole liian justiinsa.

Kevään sisustuslehdet houkuttelevat kukkakaupoille, puutarhaan, sisustuspuoteihin ja ties minne.

Oikeasti sisustaminen tapahtuu kahvikupin kanssa pikkukakkosen aikaan makkarin sängyssä.

Joko pinterestissä tai se lehti kainalossa.

Ehkäpä sitten kesälomalla?

Kaikki postaukset blogissa toistaa meidän arkea.

Mua vähän jo itseänikin hymyilyttää lukea tätä. Sitä, kuinka kaikkea suunnitellaan ja haluttaisiin ostaa. Mulla ei oo vinkata uusia puoteja, kangaskauppoja, diy-ideoita tai muita enää.
Edelleen mietin blogin olemassaolon tarkoitusta.

Toisaalta täällä on notkuttu pitkään ja irtikään ei osaa päästää.

Ehkä päivien pidentyessä ja kesäviikonloppuina voin näyttää teille jotain inspiroivampaa kuin perjantaikimppu taikkapa olohuoneesta makkariin piristykseksi matkanneet tekstiilit.

Seuraava postaus koskenee Ellan synttäreitä, voisin kuvitella.

Josko sieltä vaikka jollain kissateemalla synttäreitä suunnittelevalle vinkkejä.

Mitään suuren suurta spektaakkelia ei kuitenkaan kannata odottaa.

Pienen tytön toiveita oli, että oma harmaa kissa pääsisi paikalle ja ne tarhantytöt.

Kyl mä tähän pystyn!

Pannussa on vielä liru kahvia.

Sen jälkeen on syytä painua maalarinteipin ja tussin kanssa hinnoitteluhommiin.

Realisoimaan omaisuutta.

Hyvä kiertämään. Ehkä jotain tilalle.

Kylän suurin lastentarvikekirppis lähenee! 

Varma keväänmerkki!