And just added some colors!

Periaattessahan meiltä ei oo kokonaan värit hävinnyt ollenkaan, sillä vaikka ihailen selkeitä, minimalistisia, graafisia, ajattomia ja perusväreillä maustettuja sisustuksia...

Niin mä en selkeestikään handlaa sitä genreä.

Ihastuksissani aina hetkeks (ja pidemmäksikin aikaa, yhä) jään selailemaan juuri niitä kansioita, joissa mulla on niitä kuvia. Tai sit tuskastun joihinkin väreihin ja kaikki lähtee veke.

MÄ MEINASIN JOPA MAALAA MEIDÄN RUOKARYHMÄN TUOLIT MUSTAKSI!

Ja mietin sitä välillä rohkeana temppuna yhä.

Mut sit mä peppiydyn.

Yks kaks räsyt ja jakkarat alkaa elää, lapset levitteee vanhat täkit lattialle, pöytien pyöreät pallojalat alkaa tanssia ja silmissä viiltää päivänkakkarapelto punaista latoa vasten.

Tiedätteks te?

Joo joo.

Raitasukat, essumekko, eripariponnarit, poppareita ja hattaraa päiväruuaks.

Lopputulos on sitten jotain siltä väliltä.

Sinne jää niitä mukavia rippeitä edellisestä, sinne jää niitä vuodelta kivi ja kirves maalaisromanttisia rippeitä, skandinaavisia rippeitä, kaikenlaista maustesekoitusta.

Pastellit.

Kai se on sitä kotoa.

Et mä saan olla järjestelmällinen, looginen eriparisukkainen moderni Peppi Pitkätossu.

Tykätä vähän kaikesta.

Ei mun tarvi päättää.

Ei aikuistenkaan tarvi tykätä vaan yhdestä (ainakaan sisustusjutuissa).

Mä voin uskaltaa olla kaikkien tyylien kaveri.

Hassua onkin, miten joku samaan "genreen" kuuluva voi olla iso ei, ja joku toinen musthave.

Sitä se on se sisustus.

Vai se olla nainen? Emmätiiä.

Enkä uskalla ainakaan puoliskolta kysyä!

Eipä mulla muuta, katotaan saisinko joku päivä nidottua Nycin reissua kasaan tänne!

Oli nimittäin huisin hieno kokemus, rahansa arvoista, jos joku sitä uskaltaa kyseenalaistaa.

Voi sitten kotiin taas ostella kirppisräsyjä, ja selittää pitävänsä enempi siitä tyylistä!