Mitäs tänään tehtäisiin?

Mietin, mikä otsikossa on niin outoa.

Ehkä se, että usein sitä ei edes arkena ehdi miettiä, mitäs tänään tehtäisiin.

Arki täyttyy niin kaikesta arkisesta ohjelmoinnista, ettei tarvitse juurikaan miettiä.

Kyselyt jää viikonlopulle.

Lähdin eilen illalla myöhemmin illalla omalle kävelylenkille. Ellalle tuli suru puseroon.

Olisi halunnut mukaan pyörällä, mutta en jaksanut.

Jossain krokotiilikyynelien ja keittiön ikkunasta lähetettyjen lentopusujen välimaastossa huomasin luvanneeni retken keskelle arkipäivää.

Oikein hyvä, että tuli luvattua.

Lupaukset pitää pitää, se on meillä tärkeää.

Niinpä työpäivän jälkeen suunnistimme kauppaan valitsemaan retkieväitä.

Kotiin pakkaamaan reput ja äitille kahvia iso termari.

Malttia ja kärsivällisyyttä yksi repullinen.

Unohdettiin hyttysmyrkky ja huomenna ollaan paukamilla.

Kyllä kannatti taas lähteä.

Kestää se hetki kun työpäivän päätteeksi pakkaat eväitä ja vastaat tuhanteen kysymykseen:

"Kyllä, voit ajaa alkumatkan pyörällä." (Toteutui.)

"Metsässä emme tarvitse vasaraa." (Ei tullut karhuja)

"Puoli kylää ei voi lähteä mukaan." (Äiti on töissä päiväkodissa.)

"Niin saatammekin nähdä eläimiä" (Sammakko, hyttyset, linnut ja oravat CHECK.)

"Ollaan toisen kerran sitten retkellä yötä." (Harkitsin itse metsään jäämistä...)

Nimittäin metsässä on jotain suorastaan maagista.

Siellä on hiljaista, vaikka läsnä on lapsia.

Metsässä ehtii juoda rauhassa monta kuppia kahvia.

Metsässä ei tule riitaa.

Metsässä maja rakennetaan yhdessä.

Metsässä veikka tappaa siskonkin selästä hyttyset.

Metsässä lapseni kertoo puiden puhuvan värisyttelemällä lehtiään.

Metsässä aika on pysähtynyt.

Metsässä tuntemattomatkin pysähtyvät juttelemaan, jos sellaisia tulee vastaan.

Metsässä olen enemmän tässä hetkessä lapseni kanssa.

Jos löydät listasta yhdenkin asian, josta olet haaveillut tai kokenut ehkä huonoakin omaa tuntoa, suosittelen retkeä metsään.

Jos nyt et ihan uskalla olla hurjapää ja kokeilla arki-iltaa, viikonloppuna on joskus vapaata.

Tiedän, kuinka omani nauttivat metsästä.

Silti usein kävelen itsekseni lähialueen retkeilyreittejä, jotta saan kroppaan myös lämpöä ja päivän sporttikiintiön täyteen. Itsekäskin saa olla, mutta tarjotkaa lapselle tämä elämys.

Parasta on, että se on ilmainen. Eväidenkään ei tarvitse olla ruisleipää kummempaa.

Metsässä nimittäin kaikki maistuukin paremmalta.

Jos näette ylläolevan majan (se tuli valmiiksi, koska ohitimme normaalin kotiintuloajan tänään heittämällä) niin olette löytäneet meidän vakiretkipaikkamme.

Täällä käydään tsekkaamassa, miltä näyttää, kun vesi jäätyy, sulaa, luonto herää ja ötökät ilakoi.

Ihanaa Viikkoa kaikille!