Pienen pieni hiirityttö

"Hiiri mittaa maailmaa männynneulasella,

hiiri mittaa maailmaa männynneulasella.."

"...heinän korrella punnitsee,

kovin miettii mittailee..."

"...järkeänsä käyttää,

ISOLTA MAAILMA NÄYTTÄÄ!"

 

Hiirihatun tarvikkeet Eurokangas ja Karjalan ompelukone.

Kaava on "Ompele Kaunista Lapselle" -kirjasta.

Liivimekon Joustofrotee on Metsolan ruskeaa Cloveria.

Vaaleanpunaiset velourkanttaukset mekossa ja velourlegginssit

on muistaakseni ystävältä saadusta velourpalasesta.

Hempeitä viikon alkupäiviä kaikille!

Ps. Lumikettu kiitos ihanasta tunnustuksesta,

en laita uudestaan eteenpäin, en keksi enää

asioita itsestäni :)

Päivän teemana on ehdottomasti....

R-O-B-O-T-I-T!

Muuttopuuhat alkaa olla pikkuseikkoja lukuunottamatta ohitse.

Pakkorentoutuminen on tapahtunut tänään pienimmäisen päiväunien aikaan ompelusten ääressä.

Isompi eli malli sitten saikin koko kämpän sillä aikaa sen näköiseksi, että aivan kuin se muuttorumba olisi yhä pahimmillaan ;)

 Leevi on saanut aikoinaan valita Ikasyrilta kangasta, valitsi robotit, ylläri ;)

Ja kun selailin muutossa kankaita, kysymys kuului heti:

"Miiilllooiiiin siiieee ommmpeeeellleeet ROBOpaidaaaaan?"

 Housukangas on taas velouria. Muistatteko, samaa kuin päiväpeitossa ;)

Ja tätä ON vielä, ostin 3e:lla 3metrin palan.

Mutta hauskat kotihousut, jotka vaatii varmaankin yksivärisen yläosan!

Kasvuvaraa syntyi paitaan, taitaa olla lähemmäs kokoa 110/116.

Ei sen väliä, Leevi ei nimittäin suostunut riisumaan paitaa.

Mekkoahan se on Ellan ompelustan välissä kysellytkin (ihan totta!),

joten olkoon tämä nyt se!

IHANAA JA SYKSYISTÄ VIIKKOA KAIKILLE!!

Tunnustuksia

Muuttorumba jatkuu, ja ompelukset siis jo uudessa kodissa. Taisi olla oikein miehen mielitehtävä, kun ne oli ensimmäisten siirrettävien joukossa. Pelkäsi varmaan, että repsahdan ompelemaan kesken suurimman kiireen. Muut onkin sitten suurinpiirtein muuttamatta :) 
Pakko kuitenkin olla täällä esillä taas, sillä niin hyvilläni olen saamastani huomiosta. Kaksi tunnustusta, olen kovin otettu ja kiitollinen!

Ensimmäinen tunnustus tuli Nuksulta, Kiitos ja kumarrus. Tässä tunnustuksessa tulee vastata viiteen kysymykseen ja lähettää eteenpäin viidelle blogistille. Niinpä teen siis :)

Tässä vastauksia:


1. Lempiruoka: Kana-pasta salaatti
2. Lempimakeiseni: Suklaa
3. Lempiluettavani: Omaelämäkerralliset teokset, naisen historiaan ja asemaan liittyvät eritoten.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Ompelu ehdottomasti
5. Lempielokuva: Tämä on vaikea eritoten siksi, että liian harvoin on aikaa katsoa... Vastailen siis näitä klassikoita, joita jaksan katsoa uudestaan ja uudestaan. Järki ja tunteet, Tuulen viemää ja muut aina viihdyttävät hömpät.

Tämän tunnustuksen saavat:

Helinän talossa
Viiriäinen
Mimmunen
MiriLii
NopsuPopsu

Toinen tunnustus on Hannalta, KIITOS KIITOS!

Ja tunnustuksen saaneen siis pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kahdeksan asiaa minusta vielä, jotta saisitte informaatioähkyn:

1. Olen siisteyden ystävä; järjestelen, siirtelen ja organisoin kotia loputtomiin. Jopa naurettavuuksiin. Siltikään meillä ei ole siistiä läheskään aina.

2. Paras vuodenaika on syksy. Rakastan syyskelejä ja mukavasti pimeneviä iltoja, kynttilöitä ja sitä maagisuutta, joka syysiltoihin liittyy.

3. Haluaisin oppia valokuvaamaan ja mennä kurssille. Kunhan ensin saan sen verran säästettyä, että minulla on mahdollisuus ostaa lisää hankintoja kuvaamista varten.

4. Olen optimisti mutta tietyllä tapaa melko lyhytpinnainen. Tästä ihanasta ominaisuudesta pääsevät nauttimaan erityisesti perheeni ja lähituttavani.
5. Bloggaaminen on ompelun tavoin tapani rentoutua, ja ennen kaikkea pidän blogia päiväkirjaksi itselleni. Blogi on itselleni myös tapa "tallentaa" lasten kasvua kuvamuodossa, sillä olen erittäin huono pitämään vauvakirjoja tai muita leikekirjoja.
6. Ammatiltani olen Sosionomi.
7. Olen halunnut aina enemmänkin lapsia, mutta kahden allergisen ja perusarjen jälkeen huomaan, että taitavat jäädä haaveeksi. Tuntuu, että meidän konkkaronkka on nyt ainakin tällä erää täydellisen täyslukuinen.

8. Olen kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja pyrin yhä enenevissä määrin eroon niistä ajatuksista, mitä kaikkea minulla ei ehkä ole. Pyrin toteuttamaan Hellstenin ajatusta siitä, että "Saat sen mistä luovut".

Tämä tunnustus menee eteenpäin seuraavalle kahdeksalle blogille ja blogistille:

Pieni Lintu
Onnenmuruja
Pikku-Pihlaja
Cutie
Romulyyli
tuittula
Ahdin tila
Unikuun terapiahuone

...Ja kaikki muutkin ihanaiset blogit ansaitsevat varmasti nämä tunnustukset! Kiitos näistä hyvän mielen tuojista!

Mansikoita ja muistelmia

Kun sain tietää odottavani tyttölasta, ompelin pari tunikaa?

Muistatteko?

Ne sopii nyt...

Ellan päällä siis joustofroteinen pilvitunika.

Ja kädessä äitin tekemä mansikka,

se on ainoa herkku meillä toistaiseksi.

Miulla on aikapula vaateompelusten suhteen,

syntyy vaan pikkujuttuja.

Mansikoita.

Bloggaan mansikoita. Uskomatonta.

Tein tähtitunikankin. Aikoinaan, kun ehdin ommella.

 Arvatkaa unohtuiko nämä kokonaan?

 Lipaston pohjalle?

 Hetken vaan sopivat, vaikka olisivat varmasti menneet aluksi mekkona...

 Ella on huomattavasti "rauhaisampi" kuin veljensä edelleen,

vaikka allergiataistoja käydään tämänkin tyttösen kanssa.

Minne kohta puoli vuotta aikaa on kadonnut?

Joka tapauksessa, kaiken haikailun keskellä...

Vaaleanpunaisia ja hattaraisia ajatuksia kaikille tälle viikolle :)



Kotiin - siis minne?

Me olemme saaneet omasta kodistamme tarjouksen.

Jonka olemme hyväksyneet.

Mitä minä teen?

Sisustan tätä ainoaa omaa kotiani, ompelen kotiini.

Meillä on hirmuisen hoppu.

3 viikkoa aikaa muuttaa ja järjestää kaikki.

Mitä minä teen?

Ompelen, kotiini.

Onneksi sentään rakkaimmat siirtyvät mukana.

Ennenkaikkea ihmiset. Myös tavarat, saumurit, ompelukset.

Kahdesta keittöpyyhkeestä tulee ihana tyyny,

ihan vain suoralla ompeleella, ja napeilla.

Eikö?

Pussukoita tarvitsee,

muutossakin niihin on hyvä työntää jotain?

Welcome-laput kirpparilta,

lakanakangas Ikeasta, huokeaa.

Myönnän. Tähän minä ne ompelin.

Meidän eteiseen, meidän naulakkoon,

lasten myssyille, sukille ja tumpuille.

Onneksi naulakko lähtee mukaan...

Tämä on se meidän koti,

ja vaikka on parempaa odottaa, niin...

tänne liittyy ne kaikki rakkaat muistot.

Leevin sanoin;

"Tää on mein koti, äiti MEHÄN ASUTAAN TÄÄLLÄ KOKO PERHE."

Hiljaisuuteen on siis syynsä.

Me muutamme.

Muutamme väliaikaiseen.

Kohti uutta, kohti unelmaa. 

Pupumekko, perhostunika ja muuta

Pupu meni piiloon, huu-sai-sai!

Pään pisti piiloon, huu-sai-sai!

"Nyt se hyppää, Aijaijai!!"

Ellalle ompelin talvimekon fleecestä, ystävän omasta tunikasta lähti ajatus.

Materiaalit kaikki huokeita ja halpoja, kierrätettyä, kaikesta jäänyttä.

 

Back to basics.

Aikoinaan, Leevin ollessa pieni, näistä se ura ompelijana starttasi.

Ellalle siis kanssa.

Äidin tekemät tumput maistuvatkin erityisen hyvälle...
Pipo käy mainoksesta, kun teksti on niin kovin suuren näköinen keskellä pientä päätä.

 

"Entäs miiieee? Miieeekiiii haluuuun kuvaaaaaaan!!!"Kyllä se silloin onnistuu helpostikin, kun ei olisi tarvis.

 

Kaverin tytölle pyynnöstä tunika/mekkotunika ja tuttinauha. Kokoa 74, mutta ilmeisen reilu.
Mekko velouria, samoin aplikointi.
Kaavana Iinun Nike.

Muuten aika on mennyt tehokkaasti kahden vilperin kanssa nauttiessa arjesta,

toisinaan aamuseiskasta iltakymppiinkin. Aika ompeluille jää vähän,

mutta onneksi syksy on muuten ihanaa aikaa.

Olemme nauttineet ihanista kirpsakoista syysilmoista ja samoilleet pitkin lähialueen pieniä metsäkaitaleita,

koittaen epätoivoisesti saavuttaa illuusiota oikeista metsäreissuista.

Ella aina kantorepussa, vaunut ei kait ole neidin juttu pidemmän päälle.

Mutta kyllä se pienikin ulkoiluista nauttii, vaikka toisinaan torkahteelekin!

Kotona voi sitten palata aina takaisin metsäreissulle, kun on ottanut palan syksyä mukaansa ja tallettanut sen pienen miehen kanssa yhteistuumin oman kammarin ikkunaan. Ollapa aikaa enempi askarrella, edes helppoja juttuja, meillä taitaa olla "se askarteluikä" tosiaan menossa.

Nauttikaa Syksystä ja vielä vähän lämmittävästä auringosta! :)



Jotain vanhaa, jotain uutta

Ompelut on rajoittuneet todella pieneen näpräilyyn ja kodinjuttuihin. Alla hitusen vanhaa ja uutta lapsille ja lastenhuoneeseen.

Leeville ommeltu päiväpeitto, tyyny vanha tuttu nappityyny.

Verhot ja lampputähdet myös käsitöitä.

Pöllö on päässyt arvoiselleen paikalle ihanan sinisen tuolin alle, tuoli löytyi tutun kirpparitavaroista torilla! Myös leikkilautasia, osa kirpparilta.

 

Kellokin on kirpparilta, kirjat, arku ja ties mitä muuta...

Tuoli ja pöytä on nettikirpparilta, omalta alueelta. Niihin piti heti tietenkin ommella pehmusteet ja pöytäliina! Jotta saa kunnon kattaukset!

Ellalle olin pitkään suunnittelut virkkaavani torkkupeittoa isoäidin neliöillä, kunnes joku myi senkin pilkkahintaan kirppiksellä; ihanuus tuli heti käyttöön. Sama juttu pinnasänkyjen pehrmusteiden kanssa, sillä joku oli ommellut juuri "sopivat" suvun vanhaan ei-normi mittaiseen sänkyyn.

Molemmille näpräsin sydämet, Ellalle sänkyyn, Leeville oman huoneen oveen.

Huomaan löytäväni mieleistäni enemmän nykyisin kirppareilta, kankaita myöten. Tottahan se on, toisen romu on toisen aarre. Kun vielä olisi aikaa näprätä muutakin kotia enemmän omanlaiseksi, ja hassata kaikkia ihania mummola-kankaita ja aarteita...

Ihanaa viikkoa kaikille!