Lahjakääröjen salaisuudet

Joululahjat on avattu. Mitä niistä tänä vuonna paljastui?

Kenties tyynyliinoja lasten kuvilla?

Picture this-aineella siirrettyjä, helppoa ja hauskaa!

Mehiläisvahakynttilöitä?

Äidin ja Leevin joulutervehdyksenä mummeille,

näitä osaa pienetkin sormet rullata!

Kierrätysteemalla purkit saivat uusia kuoseja.

Mitähän niissä on sisällä?

Tottakai...

Rocky Roadia! (ohje täältä)

Maailman parasta ja maailman helpoin resepti.

Varmasti söisit, ainakin maistaisit?

Jos et meinaa syödä, älä edes maista :)
On nimittäin joulun herkkulistalla numero 1.

Saitko kenties tällaisen pienen, kierrätysteemaisen paketin?

Näitä syntyi monia ja vaivattomasti!

Saippuoita tietenkin!

Ihanina "makuina ja tuoksuina" olivat näissä meidän tehtaalla

valmistetuissa:

Mango-Vanilja

Kaneli- Inkivääri

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Äitini on oikea käsitöiden ystävä,

mutta ei omannut vielä neulatyynyä.

Muistakaa säästää ananaspurkit sun muut!

Pellavasta ja pitsistä

tulee kauniita käsipyyhkeitä

niin koristeiksi kuin helpottamaan arkea.

Saa laittaa suoraan ovenkahvaan,

ja on kiva antaa saippuan kanssa!

Tässä pari, joihin ei ehkä edes raaski käsiään tahmata,

eli Picture This-aineella taas siirrettyjä :)

Myönnän pitäneeni enkeliversion omanani.

Joulu sujui muuten ihanissa merkeissä maalla...

Hyvässä seurassa ja ihanissa maisemissa...

Vai mitä?
Kaupungissa ei koskaan tule näin pimeää ja valot

ei valaise samalla lailla!

Ja kyllä: Joulupukki vieraili.

Leevikin on jo huokaissut helpotuksesta;

Kukaan tuskin nappaa enää lahjoja pois ja on varaa

taas vähän kiukutella. Skarppaaminen on niin rankkaa! :)

Lasten joululahjoihin palaan vielä paremmalla ajalla,

kun en ehtinyt nyt kaikkea koneelle siirtää...

Ihania joulun rippeitä vielä kaikille,

varsinkin niille, keitä työt jo välipäivinä kutsuvat!

Joulukuuta

Huomasin juuri, että olen kiireinen ilmeisesti.

Blogia on päivitetty marraskuun lopussa.

Lahjat ja hulinat kesken.

Koko ajan menoa.

Joululiina vanhaa pitsiliinan reunusta hyödyntäen

Ompelukset on vielä,

samoin askartelut,

kaikki salaisuuksia.

Sssh, vain tontut tietävät.

Vanhoja kakkuvuokia hyödynnetään meillä tarjoilukulhoina, hedelmille,

kännyköille, rojuille ja ties mille...

Lapset sentäs tajuavat keskittyä olennaiseen.
Odotukseen.

Osaisipa itsekin vaan antaa joulun tulla.

Pallot on toistaiseksi korissa, vaikka kuusi odotteleekin parvekkeella.

Tekisi jo mieli nostaa sisälle tuoksumaan....

Ja leipomiset.

En taidakaan paljon varustella.

Ehkä torttutaikinaa pakkaseen ja luumumarmeladia jääkaappiin?

Sitten runsaasti suklaata.

Vanhoissa lasipurkeissa säilyy jauhot, pastat, pienimmän naksut ja

runsaasti muutakin. Kauniiden kansien puuttuessa vähän juutti-

kangasta ja hyvä tulee!

Kotia en aiokaan tänä vuonna sen kummemin laitella.

Valkoista ja punaista saa olla joulun teema.

Valaistus saa ihmeitä aikaan tunnelmassa.

Huokea pikkujoulukuusi syntyy oksista, ämpäristä ja palloista.

Sokerivedellä tärkätyt pitsiliinat ikkunassa muistuttavat lumihiutaleita.

Kukkaruukut verhoillaan juuttikankaalla.

Myönnän mielessäni miettiväni jo hitusen tulevaa joulua,

en osaa pysähtyä tähän hetkeen.

Muutto vain osuu sitten niin ennen joulua, että voi suoraan ruveta

jo joulua laittamaan...

Olohuone vuoden verran.

On me ehditty pikkujouluillakin, hei.

Tukholman putiikit ja kahvilat koluttiin hyvässä seurassa.

Nautittiin joulubuffet laivassa.

Ja keinuttiin se ylimääräiset 5h Helsingin edustalla,

koko rahan edestä!

Lasten kautta sen joulunilon pystyy tuntemaan...

Ihanaa Joulun odotusta kaikille,

niihin tekeleisiin sitten tarkemmin,

kun ovat päätyneet omistajilleen!

Aplikointiharjoituksia uhman keskellä

Meillä on uhma aivan järkyttävä,

ja toivottavasti huipussaan.

Päivät menee komennellessa, ja taito on tarttunut myös Leeville.

Ehkä näette palan uhmaa ja komentelua näissä kuvissa?

On nimittäin niin, että valoisa aika on lyhyt (jos sitä edes on)

ja kuvaaminen sisällä pimeässä on haastavaa.

Kun siihen lisätään yhteistyökyvytön malli, joka ei ole kiinnostunut enää edes kuvauspalkkiosta,

on usein ompelut valmiina jo kauan aikaa ennen tänne päätymistä.

Behind the scenes,

eli kuvat ei tosiaan tule helposti ja tällä hetkellä sovituskuvat ei ole

Meidän juttu.

Noin tuhannesta räpsystä parhaimmat ovat alla olevan kaltaisia:

Räkäistä naurua, kun ei ole uskottu tippaakaan

"ole aloillasi" -komentoa.

Paita on joka tapauksessa Nanson trikoosta, ja raitakangas on paikallisesta ompeluliikkeestä

Aplikoinnit velouria, örkkimörkin jalkoja lukuunottamatta.

Koon 104 kaava auttamattoman iso, kokeillaan vielä mitä tapahtuu pesun kautta.

Arviointivirheistä puheenollen;

Tein samanmoisen tunikan Ellalle, koon 74/80 kaavalla.

Ilman kunnon saumavaroja.

Ja se on aivan varmasti auttamattoman suuri vielä pitkän aikaa!

Tässäkin Nanson trikoota ja velourit aplikointia,

Kaavana ehkä olla Iinun Nike?

Mutta tottahan sekin on, että sovituskuvat ovat osa bloggaamisen iloa.

Vaatteet näyttää paremmalta ihmismallin päällä.

Vaikkakin se tarkoittaisi leijonankesytystä tai

viuhtovan vauvan huijaamista.

Palataan taas!

Ps. Minulla on kangasongelma: En köydä enää Leeville mieleisiä kuoseja,

vinkatkaa teidän suosikit tällaisella vajaa 3v. uhmapetterille! Kiitos :)

Tyttö kuin enkeli

Rikon hiljaisuuden tässä blogissa

sulostuttavilla kuvilla.

Varoitus.

Meillä on tytöntyllerö kuin enkeli.

Tarvitsihan pieni tyttö siis siivet.

Sisustukseenhan nämä alunperin tuli,

mutta en ilmeisesti voi olla pukematta

tätä pientä tyttöä kaikkiin mahdollisiin

sulostuttaviin rooliasuihin :)

Siivet ovat syntyneet viime vuoden

talvihattujen ylijäämäkankaasta

ja vanhoista pitsirämöistä.

Ne tulee oikeasti Ellan huoneen sisustukseen.

En siis aio arkisin käyttää Ellalla siipiä

- paitsi jos se saa tämän pikkukitisijän

käyttäytymään roolinsa mukaisesti ehkä?

Paljon Onnea lopuksi vielä ihanille

3v. ja 5v. pojanköriläille!

Lahjaksi peruspitkähihaista.

Eläinpaita 116cm.

Pilvipaita 122cm.

"Äitiiiii, on tylsääää...."

Meillä on opittu ränkyttämisen jalo taito.

"On tyysää. Ei oo tekemistä."

"Mitä leikkiä voisin ottaa? En halua."

Lasten pitää oppia sietämään tylsyyttä,

tekemättä olemista.

Mutta silloin, kun koitat itse saada jotain aikaiseksi,

ränkytys on aika korvia piinaavaa.

Äiti siis järjesti pojalle leikit. Tarvikkeina:

Kuminauhaa, paksua askarteluhuopaa, ohutta askarteluhuopaa,

Äitin hattu ja musta t-paita.

HUURJAAAA MERIROSVO ON TÄÄLLÄ!!

(Silmälapun kaava löytyy muuten OB:stä, jos ei itse kykene...)

Ja kuinka mieluisat välineet syntyikään muutaman minuutin pika-askarteluista.

Miekan toisella puolella on paksua kartonkia,

jotta pysyy "kuosissa". Ompelin vaan kiinni ;)

Huomatkaa irvistys joka kuvassa.

Kai se on se merirosvon ilme.

Tai muuten vaan uhmakkaan 2.5v,

sillä usein tämä ilme on viimeisenä illalla naamalla

ja kurkkii jo heti aamusta peiton alta ;)

Myönnän.

En voinut vastustaa kiusausta.

Vauvaparka.

Ja kyllähän isoveljellä jaksoi olla hauskaa!

"Seee oiiis niikooo piiikkkuu melilosvo, vauva melilosvo!"

Mut aika symppis vai mitä? :)

Ei ne ookaan niin pelottavia,

kun on kerrottu!

Ainiin, tää oli ompelublogi vielä joskus.

Tällainen pikasurautus askartelujen ohella:

Ystävän vanhasta kiertoon joutavasta villapaidasta syntyi

ihana tyyny.

Kun saisin neutraalin värisiä palmikkoneuleita käyttööni saksittavaksi,

saisi olohuonekin uutta ilmettä!

Isompiin Ompeluksiin ja haasteisiin sitten joskus toiste!

Tilkkutäkki

Tilkkutäkki syntyi tilkuista.

Vaikka kyllä periaatteen vastaisesti otin paloja myös

ihan oikeisiin töihin varatuista kankaista.

Tilkutin vaan etukäteen.

Herkulliset värit,

mutta kyllä siitä huomaa sen olevan eka laatuaan.

Hauskaa oli!

Saumoja silittelin ja somistelin,

jokainen pala on erilainen.

Värejä tämä tyttö rakastaakin!

Arvaas vaan, olen aloittanut,

ainakin mielessäni,

Ellan huoneen sisustuksen.

Ehkä jopa ostan vaaleanpunaisen kaapin.

Tuolistakin tuli imelä.

Tosin myönnän, että tämä on vähän harjoituskappale.

Meillä on ylimääräisenä ikean tuoli, jossa musta päällyste.

Haluan sen lastenhuoneeseen ja harjoittelin kaavoitusta

tällä ruutukuosilla.

Pitää vielä muokata että istuisi paremmin.

Jos jollakulla ei ole vielä kiintiö täynnä tätä värimaailmaa,

niin onneksi olkoon!

Miepä luulen, että huone tulee vaatimaan paljon valkoista seurakseen,

jotten saa pahoinvointikohtausta aina sinne astuessani!

IHANAA VIIKKOA KAIKILLE!

Väliaikaista?

Pari kuukautta ennen muuttoa aloin hokea mantraa;

"Sitten kun asumme VÄLIAIKAISESSA,

en siivoa kuin pakolliset,

en sisusta,

elän kaaoksessa, ompelen vuoden verran taukoamatta."

Kodin vaan täytyy olla minulle se turvallisuuden ja rauhan satama.

Ja ihmisten lisäksi se muodostuu omista rakkaista tavaroista.

Näin se taas lähti, ompelin vaan pari sydäntä, tyhjiin nauloihin.

Ne antaisi kodikkuutta.

Kyllähän ovessa kranssi pitää olla. Tuumasin.

Omannäköinen.

Askartelukaupan kautta kotia ja hitusen taas sydäntä keskelle.

Nyt se on meidän oven näköinen.

 Kesällä torilta löytyi jonkun säräyttämä kynttelikön ranka,

oli tipahtanut katosta ja vain kehikko jäljellä.

Tuunausta.

Lusikoita. Helmiä. Rautalankaa.

Siitä syntyi ihana kruunu keittiöpöydän ylle,

en vain malttanut odottaa uuteen kotiin saakka idean toteuttamista.

Mutta mihin minä tämän nyt laitan?

Kukkia uuteen kotiin, kynttilöitä kasapäin ja

mieluinen pöytäliina,

miehen tekemällä pöydällä.

Ja ne illan hetket lasten nukkumaanmenon jälkeen on nyt turvattu.

"Mitään en ainakaan varta vasten väliaikaiseen ompele."

Kumottu.
Halusin välttämättä kapan keittiöön, kun keittiössä on niin julmetun iso ikkuna,

että se näyttää todella kolkolta ilman.

Nautin huokeiden materiaalien käytöstä; lakanakangasta,

kaunista puuvillanauhaa ja juuttinarua.

Kas näin.

Niinhän se on...



...En taida olla paras mahdollinen väliaikaisasuja?

Tiedättehän sanonnan;
"Koti on siellä missä sydän viihtyy."

Sitä lainaten tahdon perustella tätä vimmaani niin,

että rakastamieni ihmisten ei tarvitse asua väliaikaisessa,

vaan meidän koti kulkee meidän mukana. Täyttä elämää. Ohi välivaiheenkin.