11. tammikuuta 2014

"Ankkapaita"


Yksi tämän vuoden uusista tuulista on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina kokoontuva pienimuotoinen kässäkerho. Vaikka käsitöitä suurempi merkitys lienee sosiaalisella elämällä, juoruilulla, kahvinjuonnilla ja itsensä kehumisella, sivutuotteena saattaa tulla myös tuotos.
Tammikuun kässäkerhossa sain aikaiseksi pienien ompelujen lisäksi tämän Ellan ankkatunikan.


Meidän neiti ei suostu pitämään mekkoja/tunikoja, jos niitä ei markkinoi paitoina.
Erikoista tyttöihmeiselle, mutta imee kaiken mallin isoveikaltaan, joka ei ole mekkoihmisiä.
Niinpä meillä on vaan paitoja. Tärkeää on jo nyt, että päällä on sellaista, missä on neitiä miellyttävä kuva.
Hoitoon ei laiteta mitään, mikä ei koostu kissoista, hepoista, oravista, ankoista, hellokityistä.
Paitsi raitaa. Kun veikalla on raitapaitoja, ne on tosi jees.
Voi kiesus näitä naisihmisiä!


Maltan tuskin odottaa ensi kuun kässäkerhoa. Ihana ajatus, että kun käsitöille on työelämässä vähempi aikaa, varsinkin ompeluksille, niin miulla on kerran kuussa oikein lupa ja omaa aikaa ommella! Ei paha!
Samalla näen ystäviä ja kuulen kuulemisia, lapset saa vaatteita!
Suosittelen ihan jokaiselle!

Ihanaa Viikonloppua!

14 kommenttia:

  1. Ihana 'paita' ! Ja aivan äärimmäisen sulonen tyttönen <3 . Kuulostaa upealle tuo teidän ompeluilta. On ihan huippua jos ystävät omaavat samat harrastukset! Ihan huippu muuten tuo, saanko olla kissana kuvassa.. <3 Kerrohan Ellalle terkkuja, että on herttainen pimu ja että Veronika tyttönen täällä tykkää hirmuisesti hänen paidastaan ja haluisi sellaisen itselleenkin. Että ahkeraan käyttöön vain ;). Ihanaa viikonloppua myös sinulle ja perheellesi. Rentouttavaa menoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, on kyllä hyvä, että ystävillä on samoja harrastuksia, luovuus kukkii ryhmässä hyvin :) Mie itse ompelen aina samoilla peruskaavoilla kaiken, mutta saan ainakin aikaa ommella! Ei muuta kuin ankka"paitaa" ompelemaan siellä myös :) Joo, meillä kaikki epämieluisat ja mieluisatkin vaiheet hoidetaan kissoittumalla, maukumalla ja tekeytymällä ihan vaan pelkäksi kissaksi...hupsu tyttö! 39 asteen kuumeessa ainoat sanat oli vaan "mau, mau" :D

      Poista
  2. Ihanan värikäs ankkatunika.
    Ja huippu toi teidän kässäkerho, mäkin haluun oman kässäkerhon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta Sara kuin perustamaan! :) Voihan siellä tehdä muutakin, askarrella, taikka mitä vaan keksii, jos kaikki eivät ole niin kässäihmisiä lähipiirissä :)

      Poista
  3. Heh, jokaiselle jotain. Mun alaa lienee itseni kehuminen :) Toisten ompelun katseleminen sai taas kunnolla innostumaan ompelusta itekin. Vielä kun saisi pari tuntia lisää vuorokauteen, jotta saisi visiot todeksi.
    T. nuppander

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta on kässäkerho taas, ajattelin itse jos nyt saisin oikeesti leikeltyä ja tehtyä esivalmistelut tuolle päivälle, niin sais sitten vaan rauhassa ommella. Tekis ehkä pitkästä aikaa mieli aplikoidakin jotain suloista... Voi, ja uusia kankaitakin saatiin just! Ne on pakko tuhota! :) Lisäaika ei olis pahitteeksi, mutta näillä mennään ;)

      Poista
    2. Mä sain valmiiksi kaksi paitaa toukokuussa ostetuista kankaista! Viihtyisämmällä ompeluympäristöllä tuntuu olevan motivoiva vaikutus :) Vielä kun malttaisi poistua työhuoneesta ja tehdä nuo kotityötkin...

      Poista
    3. Ne paidat olikin supersuloiset :) Miekin tarvisin ompeluhuoneen, paitsi sitten siinä kävisi miun kohdalla niin että se ei olisi koskaan kuosissaan ;) Sinällään kodinhoitohuone-ratkaisu on parempi :) Muita hyviä puolia siinä ei olekaan...

      Poista
  4. Ihanat värit tuossa PAIDASSA :) Kässäkerhot on ihan mahtavia tuulettumispaikkoja. Meilläkin reilun vuoden on kokoontunut kässäkerho noin kerran kuussa ja käsitöiden ohella tärkeintä siellä on tietysti yhdessä herkuttelu ja joriseminen. Ihana tuo teidän naisihminen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, miekin tykkään tästä pirtsakasta väriyhdistelmästä. Oi, te olette jo konkareita! :) Täytyy kyllä sanoa, että tässä harrastuksessa on äärimmäisen kivaa kun yhdistyy tuo sosiaalinen puoli, ihana olla ystävien ympäröimänä. Katsotaan, miten meillä pitää sääntö, että syömistä saa tuoda, mutta ei herkkuja. Ekassa kokoontumisessa jo eräät eksyneet muffarit päätyivät vatsalaukkuihin ;)

      Poista
  5. Piiiitkästä aikaa blogikierroksella, kun on aikaa (töissäkäynti verottaa...) ja voi mitä ihanuuksia täällä olikaan! Ihana tämä ankkaPAITA, ja kantaja varsinkin on itse suloisuus. Tuo edellisen postauksen täkki oli kyllä kanssa mieletön, tulvahti mieleen lapsuusmuistoja sillä lapsuuskodissani oli samankuosiset pussilakanat ruskea-oransseina :)

    Mä starttasin meidän omalla kylällä kanssa viime keväänä kässäkerhon, kokoonnutaan joka toinen torstai kylän "olkkarille" ja mukana on naisia 25-70 -ikähaarukalla. Tosi mielenkiintoisia keskusteluita :) Ja tietty on saanut sitten itsekin aina jotain kässäprojektia etemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia. Työelämä se karsii näitä omiakin blogejen ja muidenkin seuraamisia, mutta kivaa vastapainoa tämä toisaalta on sille kaikelle muulle :) Saa mielen tyhjäksi tuosta noin vaan :) Jee! Nuo on niin ihania nuo vanhat täkit, ennen on niiiiin osattu tehdä kauniita täkkejä! Nykyisinkin sais täkit olla väriläiskiä!

      Kässäkerho koostuu meillä vielä ihan tutuista, mutta tuo ei ole hassumpi ajatus tuokaan, että ihan avoimen kässäkerhon jossain vaiheessa pykäis. Olis kiva tutustua samalla eri ikäisiin käsityöläisiin, tulis varmasti ihanaa vinkkiä omaankin tekemiseen :) Mutta nyt aluksi näin :) Kiva kun kävin vierailulla täällä! :)

      Poista

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!