Syksystä

Otan pienen varaslähdön, koska tämä päivitys olisi hyvä julkaista syyskuun alkuun.

Mutta syksy todella on täällä.

Sen voi haistaa, maistaa ja tuntea mielialassa.

Koulujen  alkaminen, päiväkotiin lomilta palaavat lapset, työvelvollisuudet, kansalaisopistojen kurssitarjonta, uudelleen panostaminen niihin asioihin, jotka koetaan mielekkääksi. Ehkä elämäntapamuutos tai remontti. Se alkaa Elokuussa.

Elokuu vaihtuu syyskuuksi ja projektit etenevät. Vielä on kirpsakoita aurinkoisia päiviä, ja tuntuu että voimia on varmasti pitkän talven yli. Tämä on luovuudelle ihana kuukausi; ajatuksia pulpahtelee päähän, aloitan ja lopetan tuhat eri hanketta, Minun mieleni kaipaa yksinäisiä, pitkiä metsäkävelyitä ja nauttii termariin pakatusta lämpimästä kahvista luonnon helmassa.

Olen syntynyt lokakuussa, syksyn lapsi.

Lokakuu oli ennen tietenkin senkin vuoksi minun lempikuukauteni. Siihen kuului paljon värejä, sateisia aamuja, kaihontäyteisiä ajatuksia. Lokakuun saapaskelit, villapaidat ja sormiin aseteltavat hansikkaat. Sittemmin lokakuu on muodostunut hitusen vaikeammaksi kestää, ja sen ystävä marraskuu myös. Pimeyttä, ihmiset kietoutuvat kotiin ruutujen ääreen, on kylmää ja sateista, kuraista ja mieli pakkautuu täyteen.

Nautin syksyn touhuista ja sen tuottamasta luovuudesta, kaihoisista ajatuksista. 

Mutta nykyisin hiukan pelolla jo ajattelen tuota pimeää aikakautta. Voisipa koko syksy olla elokuun ja syyskuun kaltainen säilömiskuukausi kynttilänvalolla!

Nyt olen päättänyt, että en laske ajatuksiani kuitenkaan valloilleen.

Ehkä juuri tänä syksynä pimeys tuntuukin kivalta. Ehkä juuri nyt pystyn nauttimaan ahdistumatta ympärivuorokautisesta hämäryydestä. Ehkä saan hyötykäyttöön tunnit paremmin.

Onko muilla samanlaisia ajatuksia?