Ko muillakii ni meilläkii...

"Ettepäs arvaa mitä se äiti miulle nyt teki?"

Muotihössötyksen!

Jumpsuitin.
Kun miulle pukki toi moisen aikuisten puvun,

ja huomasin sen todella mukavaksi,

en voinut olla kokeilematta.

Ja ihan hieno tulikin!

Materiaalikustannukset minimit,

tää on edelleen jo sitä inflaation kokenutta kuosia,

josta oon tehnyt jo ties mitä! Nyt siitä ei enää isoja ommella,

joten senkin puolesta sopi tähän projektiin mainiosti.

"Tällaine se ois siitte siivust katsottuna..."

Ihmeen hyvin osu raidat yksiin,

vaikka hitusen hosuinkin...

Lapset vaan näyttää niin mainioille näissä,

Ellakin sai kyllä omansa pukinkontista.

Kuka lie asialla ;)

Leevi olisi halunnut nukkuakin sitten loppujen lopuksi haalari päällä!

"Älä ota sitä pois, se on miun, se on kokopuku!"

Vähän turhan kuuma nukkumishommiin, mutta kotiasuna aivan ihana.

Se on muuten vuosi 2012,

IHANAA TÄTÄ VUOTTA KAIKILLE!

(Ja ISO KIITOS kuluneesta vuodesta kaikille teille lukijoille,

ihana kun meitä seurataan!)

Kodinjuttuja

Ennen

Ennen meillä oli musta sängynpääty.

Olen elänyt tovi aikaa sitten sisustusvaihetta,

johon kuuluu mustaa ja valkoista.

Musta alkaa pudota pois ja jäljelle jäänee valkoinen,

ja onneksi myös kasa muita sävyjä!

Oli aika päästä mustasta sängynpäädystä eroon siis.

Eräs ihana ihminen kuljetti minulle tämän oven

Jyväskylästä Lappeenrantaan! Ihanaa!

Hiomapaperia, puhdistusta, jalat alle...ja tuunausta.

Jälkeen

Tsadaa! Hieno! Ainakin ihan miunnäköinen.

Ja varmaan monen muunkin,

kun selailee kodeista kuvia.

Jälkeen

En vaan voi lakata ihailemasta tätä,

ja miettimästä, sitä kun se joskus pääsee oikeuksiinsa

uudessa kodissamme,

josta makkarista on pariovet olohuoneeseen!

Ennen ajattelin, etten sisusta täällä, ja nyt olen todennut,

että pakko on etsiä etukäteen joitakin "kohdalle osuvia" juttuja valmiiksi.

Se on hermolepoa nääs...

Valaisimen uusi asu

Ainiin, lähikuva lampusta.
Tämä oli ennen sellainen disco-valaisin oikein ;)

Leevi tiputti sen lattialle, Ella veti sen johdosta lattialle.

Äiti päädysti sen uudelleen ja

se sai uuden elämän.

Tikkasin käsin, enkä liimannut, niin voin vaihtaa kankaan

aina mielenailahtelujen mukaan,

niitä nääs riittää!

Ompeluksiin varmaan vasta ensi vuonna,

me siirrytään nauttimaan vuodenvaihdoksesta jo tänään!

Ommeltuja lahjuksia lapsille

Kyllä, body on Lindexin. Siitä se ajatus lähti. Body tarvitsi ehdottomasti kaverikseen siihen sopivat housut bussinkuvalla. Bussi on siis aplikoitu takapuolelle.

Ystäväni sai ihanan poikavauvan, ja hänelle halusin jotain itsetehtyä,

vaikka aika ei koko settiin riittänytkään.

Mukaan vielä tuttinauha.

Tuttinauhoja tuli muutama taas lahjuksiksi, kuva on auttamattoman huono.

Tähtikangas on hurmaavampaa luonnossa.

Kummipoikani sai ladaa, ja meillä oltiin kateellisia.

Leevi kysyi koko ompelu-urakan ajan:
"Onhan tuo miulle, onhan?"

Taidan joutua vielä ompelemaan toisen samanmoisen setin,

mikäli kangas riittää!

Kaksi pientä tyttöä sai itselleen

pienet essut

kotileikkejä varten.

Herkullisilla väreillä!

Ja tietenkin patakintaat mukaan!

Jotta ei pienet padat pääse sormia polttelemaan!

Virkkuukoukkunen myy todella paljon ihania kuoseja,

värikkäitä kankaita ja ideoita

pullollaan tuo putiikki.

Hitusen hempeämpää,

näin tämän jo meidän käytössäkin ;)

Onneksi pukki toi, kuin sattumalta, meillekin essut,

molemmille lapsille, niin pääsevät myös kotileikkeihin...

 

Viimeiseksi, vielä pienelle pojalle autopipo.

Pitäähän aina pikkupojalla autopipo olla!

Toivottavasti sopivakin!

Sen kummempia ei olleet tänä vuonna itseommellut lahjukset lapsille.

Isommille turvauduin jo kaupanhyllyyn.

Lapsetkin tuntuu yhä aiemmin jo tietävän, mitä haluavat,

enkä ole itse vielä päässyt isompien lasten maailmaan mukaan.

Ehkä vielä jonain päivänä...

Nyt nauttimaan lomasta, meillä on isäntä kotona vielä tammikuun puolellakin,

ja sekös on miulle yhtä lomailua :)

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille!

Lahjakääröjen salaisuudet

Joululahjat on avattu. Mitä niistä tänä vuonna paljastui?

Kenties tyynyliinoja lasten kuvilla?

Picture this-aineella siirrettyjä, helppoa ja hauskaa!

Mehiläisvahakynttilöitä?

Äidin ja Leevin joulutervehdyksenä mummeille,

näitä osaa pienetkin sormet rullata!

Kierrätysteemalla purkit saivat uusia kuoseja.

Mitähän niissä on sisällä?

Tottakai...

Rocky Roadia! (ohje täältä)

Maailman parasta ja maailman helpoin resepti.

Varmasti söisit, ainakin maistaisit?

Jos et meinaa syödä, älä edes maista :)
On nimittäin joulun herkkulistalla numero 1.

Saitko kenties tällaisen pienen, kierrätysteemaisen paketin?

Näitä syntyi monia ja vaivattomasti!

Saippuoita tietenkin!

Ihanina "makuina ja tuoksuina" olivat näissä meidän tehtaalla

valmistetuissa:

Mango-Vanilja

Kaneli- Inkivääri

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Äitini on oikea käsitöiden ystävä,

mutta ei omannut vielä neulatyynyä.

Muistakaa säästää ananaspurkit sun muut!

Pellavasta ja pitsistä

tulee kauniita käsipyyhkeitä

niin koristeiksi kuin helpottamaan arkea.

Saa laittaa suoraan ovenkahvaan,

ja on kiva antaa saippuan kanssa!

Tässä pari, joihin ei ehkä edes raaski käsiään tahmata,

eli Picture This-aineella taas siirrettyjä :)

Myönnän pitäneeni enkeliversion omanani.

Joulu sujui muuten ihanissa merkeissä maalla...

Hyvässä seurassa ja ihanissa maisemissa...

Vai mitä?
Kaupungissa ei koskaan tule näin pimeää ja valot

ei valaise samalla lailla!

Ja kyllä: Joulupukki vieraili.

Leevikin on jo huokaissut helpotuksesta;

Kukaan tuskin nappaa enää lahjoja pois ja on varaa

taas vähän kiukutella. Skarppaaminen on niin rankkaa! :)

Lasten joululahjoihin palaan vielä paremmalla ajalla,

kun en ehtinyt nyt kaikkea koneelle siirtää...

Ihania joulun rippeitä vielä kaikille,

varsinkin niille, keitä työt jo välipäivinä kutsuvat!

Joulukuuta

Huomasin juuri, että olen kiireinen ilmeisesti.

Blogia on päivitetty marraskuun lopussa.

Lahjat ja hulinat kesken.

Koko ajan menoa.

Joululiina vanhaa pitsiliinan reunusta hyödyntäen

Ompelukset on vielä,

samoin askartelut,

kaikki salaisuuksia.

Sssh, vain tontut tietävät.

Vanhoja kakkuvuokia hyödynnetään meillä tarjoilukulhoina, hedelmille,

kännyköille, rojuille ja ties mille...

Lapset sentäs tajuavat keskittyä olennaiseen.
Odotukseen.

Osaisipa itsekin vaan antaa joulun tulla.

Pallot on toistaiseksi korissa, vaikka kuusi odotteleekin parvekkeella.

Tekisi jo mieli nostaa sisälle tuoksumaan....

Ja leipomiset.

En taidakaan paljon varustella.

Ehkä torttutaikinaa pakkaseen ja luumumarmeladia jääkaappiin?

Sitten runsaasti suklaata.

Vanhoissa lasipurkeissa säilyy jauhot, pastat, pienimmän naksut ja

runsaasti muutakin. Kauniiden kansien puuttuessa vähän juutti-

kangasta ja hyvä tulee!

Kotia en aiokaan tänä vuonna sen kummemin laitella.

Valkoista ja punaista saa olla joulun teema.

Valaistus saa ihmeitä aikaan tunnelmassa.

Huokea pikkujoulukuusi syntyy oksista, ämpäristä ja palloista.

Sokerivedellä tärkätyt pitsiliinat ikkunassa muistuttavat lumihiutaleita.

Kukkaruukut verhoillaan juuttikankaalla.

Myönnän mielessäni miettiväni jo hitusen tulevaa joulua,

en osaa pysähtyä tähän hetkeen.

Muutto vain osuu sitten niin ennen joulua, että voi suoraan ruveta

jo joulua laittamaan...

Olohuone vuoden verran.

On me ehditty pikkujouluillakin, hei.

Tukholman putiikit ja kahvilat koluttiin hyvässä seurassa.

Nautittiin joulubuffet laivassa.

Ja keinuttiin se ylimääräiset 5h Helsingin edustalla,

koko rahan edestä!

Lasten kautta sen joulunilon pystyy tuntemaan...

Ihanaa Joulun odotusta kaikille,

niihin tekeleisiin sitten tarkemmin,

kun ovat päätyneet omistajilleen!

Aplikointiharjoituksia uhman keskellä

Meillä on uhma aivan järkyttävä,

ja toivottavasti huipussaan.

Päivät menee komennellessa, ja taito on tarttunut myös Leeville.

Ehkä näette palan uhmaa ja komentelua näissä kuvissa?

On nimittäin niin, että valoisa aika on lyhyt (jos sitä edes on)

ja kuvaaminen sisällä pimeässä on haastavaa.

Kun siihen lisätään yhteistyökyvytön malli, joka ei ole kiinnostunut enää edes kuvauspalkkiosta,

on usein ompelut valmiina jo kauan aikaa ennen tänne päätymistä.

Behind the scenes,

eli kuvat ei tosiaan tule helposti ja tällä hetkellä sovituskuvat ei ole

Meidän juttu.

Noin tuhannesta räpsystä parhaimmat ovat alla olevan kaltaisia:

Räkäistä naurua, kun ei ole uskottu tippaakaan

"ole aloillasi" -komentoa.

Paita on joka tapauksessa Nanson trikoosta, ja raitakangas on paikallisesta ompeluliikkeestä

Aplikoinnit velouria, örkkimörkin jalkoja lukuunottamatta.

Koon 104 kaava auttamattoman iso, kokeillaan vielä mitä tapahtuu pesun kautta.

Arviointivirheistä puheenollen;

Tein samanmoisen tunikan Ellalle, koon 74/80 kaavalla.

Ilman kunnon saumavaroja.

Ja se on aivan varmasti auttamattoman suuri vielä pitkän aikaa!

Tässäkin Nanson trikoota ja velourit aplikointia,

Kaavana ehkä olla Iinun Nike?

Mutta tottahan sekin on, että sovituskuvat ovat osa bloggaamisen iloa.

Vaatteet näyttää paremmalta ihmismallin päällä.

Vaikkakin se tarkoittaisi leijonankesytystä tai

viuhtovan vauvan huijaamista.

Palataan taas!

Ps. Minulla on kangasongelma: En köydä enää Leeville mieleisiä kuoseja,

vinkatkaa teidän suosikit tällaisella vajaa 3v. uhmapetterille! Kiitos :)

Tyttö kuin enkeli

Rikon hiljaisuuden tässä blogissa

sulostuttavilla kuvilla.

Varoitus.

Meillä on tytöntyllerö kuin enkeli.

Tarvitsihan pieni tyttö siis siivet.

Sisustukseenhan nämä alunperin tuli,

mutta en ilmeisesti voi olla pukematta

tätä pientä tyttöä kaikkiin mahdollisiin

sulostuttaviin rooliasuihin :)

Siivet ovat syntyneet viime vuoden

talvihattujen ylijäämäkankaasta

ja vanhoista pitsirämöistä.

Ne tulee oikeasti Ellan huoneen sisustukseen.

En siis aio arkisin käyttää Ellalla siipiä

- paitsi jos se saa tämän pikkukitisijän

käyttäytymään roolinsa mukaisesti ehkä?

Paljon Onnea lopuksi vielä ihanille

3v. ja 5v. pojanköriläille!

Lahjaksi peruspitkähihaista.

Eläinpaita 116cm.

Pilvipaita 122cm.