Niinhän se on, että varsinkin jos haluaa laihduttaa, on ruokavaliolla se keskeisin merkitys. Suurempi merkitys huomattavasti on sillä, mitä syöt kuin miten liikut. Ravintoasiat voivat joskus saada tuskastuttavankin suuren roolin elämässä. Eivätkä ne ole ollenkaan yksiselitteisiä. Tänä päivänä kaikki vannovat jonkun ruokafilosofian nimeen, kuka vähähiilihydraattisen, kuka paleon, kuka kunnioittaa peruskotiruokaa...
Varmaa on se, että sillä on väliä hyvinvointisi kannalta, mitä suuhusi laitat. Yhä enemmän tulee tutkimustietoa ravinnosta, joita voit kahlata netistä juuri niin paljon läpi kuin haluat. Itselläni tällä hetkellä tärkeää on, että saisin ruuastani mahdollisimman paljon ravinteita, joita kroppani tarvitsee ja toisaalta, että ruokavalioni tukisi omaa tapaani treenata.
Mietin paljon, että kirjoitanko näistä ravintoasioista ollenkaan hyvinvointiin liittyen tämän kuukauden aikana. Tämä on iso pala kakkua, mutta en missään nimessä halua kenellekään aiheuttaa mitään paineita tai varsinkaan kenenkään ottavan paineita minun syömisistäni. Sellaistakin kun sain kuulla laihdutustaipaleeni aikana.
Yritän tiivistää filosofiani napakasti: Uskon puhtaaseen arkiruokaan. Siihen, että siinä pitää olla hitusvinkuloita, energiaa, värejä. Sekä oikea määrä proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja. Uskon, että ravinnon tulee olla monipuolista, ruuan tulee olla pääasiassa herkullista ja näyttää hyvältä. Uskon, että jos haluat syödä terveellisesti, et voi tehdä sitä loputtomiin, jos mikään "pupuruoka ei maistu miltään".
Suurimmaksi osaksi meillä syödään sellaista, mitä kaikki voivat syödä ja miten meidän näkökulmasta tulisikin syödä. Ruoka tehdään koko perheelle, meidän eväitä lukuunottamatta, vaikka on käynyt niinkin, että lapset syövät eväät ennen kuin ne päätyvät eväsrasioihin. Siinä mielessä uskon, että monessa perheessä syödään hyvin samalla tavalla, ja kysymys ei ole mistään fitness-ilmiöstä. Aikuiset ehkä skippaavat ne suklaavanukkaat ja iltapala-lihikset joiden suhteen en ole ollenkaan tiukkis, päinvastoin.
Silloin kun laihdutin, tärkeää oli määrät ja säännöllisyys sekä ruuan laatu.
Niihin asioihin pyrin nykyisinkin arkena varsinkin kiinnittämään huomiota, sekä silloin kun treenit vaativat ravinnolta (esimerkiksi paljon liikkuessa riittävä hiilihydraattien ja proteiinien saanti).
Syön vähintään viisi kertaa päivässä ja sellaisia määriä, ettei jää nälkä.
Edes laihduttaessa mulla ei usein ollut nälkä, koska mun lihoaminen oli pitkälti myös huonon ruuan lisäksi kiinni epäsäännöllisyydestä ja määristä. Kaikesta epäjohdonmukaisuudesta syömisessä.
Mitä meillä ei syödä (pääsääntöisesti)?
Pyrin itse välttämään huonoja hiilihydraattien lähteitä, koska ne turvottaa, samoin sokereita. Kuitenkaan en ole mikään sokerikammoinen vaan suosin mielummin sokeria kuin makeutusaineita, varsinkin lapsilla.
Meillä ei syödä marinaadeja, valmiskastikkeita, ja vältellään koodeja (mutta ei pakonomaisesti).
Karkit, sipsit, suklaat ovat arkisin pannassa. Toisinaan ainakin. Näiden suhteen olen sittemmin rentoutunut, mutta pyrin välttämään keinotekoisia aineita näissäkin.
Huomasin listaa kirjoittaessani, että oikeastaan meillä syödään ylläoleviakin, joten päätän kumota kirjoittamani kertomalla, että niitä pyritään syömään kohtuudella ja ei päivittäin. En oikein voi edes kirjoittaa, että niitä syödään juhlissa tai viikonloppuisin, koska joskus meillä menee viikonloppu herkuitta koko perheellä (joskin lapset muistavat usein karkkipäivänsä) mutta saatamme ottaakin rivit suklaata keskiviikkona kahvin kanssa. Tai pullat. Silloin, kun minä olen tiukilla, niin muut pitävät kyllä etuuksistaan huolta. Jos äiti nipottaa, tai ei oo äitin karkkipäivä.
Lapset tottuivat projektini aikana hyvin siihen, että aina äiti ei herkuttele samaan aikaan.
Kotikutoinen ruoka ja se, että ei käytä eineksiä paljoakaan, vaatii pilkkomista ja paistamista.
Meillä on aina pannu liedellä ja kattilat pesukoneessa. Vaikka emme tee mitään erikoisempaa, joskus vain pääkallomuhennosta. Tiskiä tulee ja tuntuu, että välillä kone ei ehdi pyörittää kaikkea, kun on puurokattilaa (usein kahdet aamuisin), smoothiekulhoja, salaattiveitsiä, ja ties mitä kupposia millekin. Joskus tuntuu, että kippoja tulee enemmän kuin ruokaa. Uskomatonta.
Tärkeää on ennenkaikkea, että samaan aikana kun miettii mitä syö, ei mieti vaan koko ajan mitä voi syödä. Laihdutusprojekteissa ruokailulla on iso merkitys, mutta alkuunpääsemisen jälkeen olisi mielestäni tärkeää normalisoida omaa suhdettaan ruokaan. Itse olen tässäkin asiassa vielä opettelun tiellä ja kaksijakoinen; toisinaan kovin tiukka itselleni ja toisinaan jo osaan hölläillä. Pääasiassa uskon siihen, että opettelen varsin normaalia tapaa syödä omien entisten aika huononlaisten ruokailutottumusten sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista ja tervetuloa uudelleen!