Pienen pienen
blogipaljastuksen aika, jonka moni ystävä ja tuttava ovat varmaan ulkomuodosta jo hetken ajan arvannutkin: Meille tulee pikkuinen haikarantuliainen huhtikuussa. Leevistä tulee
ISOVELI. Voi mahdotonta, miun pienoisesta tulee jo isoveli. Taitaa olla ainakin äitille iso juttu!
No, jotain pientä on matkan varrella tulokkaalle syntynyt. Suurempia määriä en ole ommellut, sillä tulokkaan sukupuolesta ei ole meillä mitään tietoa, ja väriä rakastavana en voi ihan hirvittävästi hamstrata neutraaleja sävyjä. Ihan pienet vaatteet on toki ihania ommella, mutta käytössä menevät kovin lyhyen aikaa.. Jotain on jo kuitenkin syntynyt, koitan kovasti koota äitiyspakkausta pienelle, kun sellaista emme tällä kertaa muutoin ottaneet. Ja niitä pienen pieniä nuttusia sitten tässä, ei tietenkään vielä mallin päällä ;)
Kietaisusiilipaita ja myssy samaan kuosiin. Kaava oma, ja parantelun varaa riittää.
Hyviä Bodyn kaavoja saa vinkata tännepäin!
Norsuhaalari velourista. Kaava oma. Meillä on saatu paljon tutan retronorsua pieninä bodyina, jotka saavat sitten antaa haalarille väriä...
Peruspökiä on syntynyt jonkun verran. Kaikista en kuvaa napsannut nyt. Farkut ovat ihanan pehmeää vanhaa farkkumekkoani, joten luultavasti mukavat päälläkin. Trikoisia housuja varmaan voi vauvalla pitää sisätiloissa ja tarvittaessa menevät varmasti bodyn kanssa yöllä. Kesällä vilpoisat kanssa, vaikka kestävyys ei huippuluokkaa.
Perinteinen Nallepipo ja kaksinkertaiset fleece-tumput. Saa nähdä, onko näille enää tuohon aikaan keväästä käyttöä, mutta en voinut vastustaa, kun oli pieniä paloja teddyä vielä! Kaavat omat.
Ja viimeisimpänä, ihanimpana mielestäni, tällä kertaa:
Apinahaalari. Päällinen on trikoota, ja vuori lämmintä sekä pehmeää bambucollegea. Vastaa varmasti äitiyspakkauksen kevytvanupukua paksuudeltaan. Kaava on muokattu Ottobren sisäpotkareista leveämmäksi ja huppu lisätty.
Vielä on aivan pakko ommella kyllä välttämättömiä juttuja molemmille, sekä vauvalle että Leeville. Ja täytyy myöntää, että ompeluajat ovat lyhentyneet. Vauva viihtyy kovin alhaalla mielellään ja pitkät istumiset surruttimen äärellä ottaa jo kroppaan! Ja ikäväkseni täytyy todeta, että tilaustyöt tulevat jäämään pikkuhiljaa vähemmälle ja blogikin varmaan hiljenee hitusen.
Kiitos kaikille ihanille lukijoille, kun olette jaksaneet seurata ja olla mukana! Huhuilen täältä aina joutaessani yhä, onhan laskettuun aikaan vielä hetki! Ja arjen normalisoiduttua teen sitten loistavan paluun ;)
IHANAA KEVÄTTÄ KAIKILLE!
