20. heinäkuuta 2014

Kotoa


Meillä on tällaista olkkarissa nyt.
Muutama jo blogin sivustaan aiemmin eksynyt kuva, eli tarkkasilmäiset on ehkä jo huomanneetkin.
Villeimmät kukkakuviot ja sekametelivärit on vähän aikaa pesussa.
Luojan kiitos, lasten mutavarpaat on tehneet sen, että ne on sen ansainneet.


On siellä ripaus värejä vielä.
Ja nää suloiset kynttilänjalat vuorostaan olkkarinpöydällä.
Vähän särmää geometristen muotojen myötä, pastelliset pikkukukat oli keväästä tähän saakka.
Missä mun sisustushimo?


Tänään oon koittanut saada asioita aikaan myös pihalla.
Malvat kukkii, mutta muuten meidän piha on edelleen aika alkutekijöissä.
Kesä on mennyt nauttiessa.
Eipä tarvi talvella sitten surkutella, että meni kesä vaan pihaa laittaessa, jos koittaa jotain positiivista tässä etsiä! Elämä on liian lyhyt murehtimiseen!

Jaksatteko se sisustaa myös kesäaikaan? Innostakaa muakin!

16. heinäkuuta 2014

Naantali


Kukkuu! Meidän tyylileidi on kyllä reissussa kuin reissussa tyylitietoinen,
ja saanutkin jo osakseen liudan Ymmi-vitsejä.

Palasin tallentamaan muutamia hetkiä kesälomareissulta vielä tänne blogin puolelle tuon Muumimaailma-mainoksen lisäksi. 



Naantali oli kyllä valloittava paikka, vaikka ehdimme käveskellä rantoja ja vanhaa kaupunkia pitkin vain hetken. Olin myyty. Ihania vanhoja puutaloja, ihania värejä, ihanan rentoa ja letkeetä.
Tuntui niin omalta...



Shoppailut jäi väliin vaikka jotain putiikkeja oli auki sunnuntainakin, ja ihana pop-up puoti sattui samaan kahvilaan, jossa siemaisimme päivätsumpit. Siellä oli Punaisen norsun tuotteita myynnissä ja hypistelin sekä hypistelin lisää, mutta pystyin pitämään näppini kurissa. Mikäli meillä olisi vauvaikäinen, en olisi onnistunut! Niin valloittavia vauvajuttuja!



Tänne pitää tulla ajan kanssa, juurikin niin, että repussa on mukana vaan iloinen mieli ja hyvät kävelykengät. Syödä lisää herneitä ja mansikoita vanhoja katuja tallustellen ja miettiä,
oliko tää paikka Risto Räppääjässä.



Lapsille kuitenkin riittää muistoksi vaikka se kahvilan ilmainen keinu ja kunnon vauhdit.
Tai se että ostin hei ihan itse ne herneet ja setä laittoi monta kertaa lisää pussiin niitä.
Taikka se, että ollaan jo oikeesti muumimaailman kartan ulkopuolella, mutta täälläkin on muumikauppa.
Tai että; se kuva sieltä Naantalista miusta ja äitin aurinkolaseista on aika hassu, eiks ookin?


Muistoja ei ostetakaan rahalla, vaan ajalla.
Ja usein ne suurimmat jutut on niitä aivan arkisia, vaikka ne tulee paremmin esille lomilla, kun äitin sekä iskänkin mieli on vähän valoisampi ja levänneempi. Hetken aikaa. Vaikka silti ne hermostuu,
ja sillon palaa pinna tai käpy, ni silti ne kivat asiat on tapahtuneet.
Niitä muistellaan sängyssä ennnen nukahtamista ja kysellään, voitaisko jutella niistä.
Voidaanhan me.

14. heinäkuuta 2014

Muumimaailma


Hiljaista blogissa.
Kotona ei.


Kuvia on räpsitty lomilta ja arjesta.


Harva päätynyt tänne.
Ompa mihin palata täälläkin!


Tätä reissua pitää mainostaa,
koska Muumimaailma todella oli joka pennin arvoinen.


Itse tunsin suurta sielunkumppanuutta Pikku-Myyn kanssa ja lapset lähes kaikkien hahmojen.
Vaikka oli aurinkoinen ilma, muumilaakson asukkaat olivat koko ajan läsnä.
Pointsit siitä!


Tekemistä ja näkemistä riittäisi vaikka kahdeksi päiväksi,
paljon muutakin kuin vaan muumilaakson väki ja ympäristö.
Muumimaailmassa voi käydä uimassa, leikkiä leikkipuistossa, uittaa veneitä, piirrustella, nauttia omista eväistä, huilia, seikkailla, nauttia teatteriesityksistä!
Me pidimme!



Enkä ollenkaan ihmettele, että jotkut kävijöistä puhuivat olevansa paikalla jo kymmenettä kertaa.
Tänne halajaa aikuisenkin mieli :)




Eli jos mietitte onko pidemmän matkan arvoinen, niin varatkaa reilusti aikaa ja menkää!
On todellakin ihana paikka!