18. marraskuuta 2016

UUSI BLOGIOSOITE


Hei!

Olen päättänyt tehdä blogin suhteen hiukan muutoksia, koska olen jo pitkään kokenut, että näin täytyy jossain vaiheessa tehdä. Haluan linjata blogiani hiukan uudestaan ja koen, että helpointa on aloittaa vähän kuin uusiksi, mutta vanhaa kunnioittaen. Tämä blogipohja on alunperin luotu aikoinaan ompeluksia varten. Paljon on sen jälkeen blogattu muustakin. Tarina jatkuu siis Lilyn puolella. Olen iloinen, jos jatkat matkaa kanssani!


Blogini muuttaa uuteen osoitteeseen:




Tervetuloa seuraamaan jatkossakin!

17. marraskuuta 2016

Pitkästä aikaa


Ulkona on jo tovin vallinnut hämäränhyssy,
Kirjoitin jo aiemmin sen vaikutuksesta minuun. Yhtäkkiä kaikki tuntuu kääntyvän sisäänpäin ja sosiaalisten suhteiden eteen saa tehdä töitä. Viltit, peitot ja tyynyt kutsuvat sohvalle ja sänkyyn seuranaan herkut ja hyvä kirja. Tai blogit. Tekee mieli olla vain omien ajatusten kanssa.


Olen laiskistunut sosiaalisen median ja muidenkin kanssa. Oman henkilökohtaisen Instagram-tilin poistin (ainakin toistaiseksi) käytöstä, Heikunkeikun-tilille ei ole päivittynyt toviin, koska puhelimeni ei yksinkertaisesti suostu sinne lataamaan kuvia, joskin inspiroidun valtavasti muiden kuvista. Tarvitsen uuden puhelimen, luultavasti jo ennen kuin Joulupukki ehtii apuun.

(HM Homen kynttilät tuoksuvat ihanilta, näitä voisi ostaa tusinan)

Elämää täällä silti eletään ja nautitaan jo lähestyvästä joulusta. Otin itselleni oikeuden vaihtaa jo hitusen fiilistelybanneria otsikkoruutuun blogiinkin, koska joulun odotushan se on parasta. Ensilumen sataminen ajoissa vain lisäsi hurmosta; ulkona oli hurjan kaunista! Nyt vain toivotaan, ettei kaikki valkeus taas häviä plussakelien myötä. Pimeys lumella on vain helpompi kestää.

(Tuikuista saa nättejä päällystämällä niitä kuvioteipillä ja pujottamalla kauniiseen pussiin, vaikka päiväkodin tädeille lahjaksi. Lapsetkin osaa tehdä tämän lahjan.)

Lainasin kylämme kirjastosta jo pinkan jouluaiheisia lehtiä ja kirjoja.
Okei okei...jouduin hakemaan ne vielä puoliksi takahuoneesta, koska kuulemma olen ensimmäinen joka kysyy. Päivittelin siinä sitten kirjastonhoitajalle, että onko hän ollenkaan huolissaan, kuinka myöhässä kaikki ovat tämän asian suhteen :D
Sain ehkä hiukan naureskelua osakseni...

(Soodakoristeet sopivat kuuseen, paketointiin ja kummilahjoiksi, ja ovat helppoja tehdä)

Ensimmäiset soodakoristeet on jo leivottu, minä ja kummityttöni teimme vähän jo vanhanaikaisia palloja, sydämiä, tähtiä ja kuusia. Lapset sen sijaan tekivät modernimpia hellokittyjä ja dinosauruksia.
Myönnän, että ensimmäiset roikkuvat jo pienessä kuusessakin. Kuusihan on ihan vahinko, joten sitä ei lasketa.


Meillä on paistettu muutama satsi jo pipareita, valmistaikinasta.
Tänään lasten listalla kuulemma olisivat olleet piparkakkutalot. Kiitos mutta ei kiitos näin arkena. Jätetään jollekin viikonlopulle.

(Nyt viimeistään on aika kaivaa esille joululehdet ja sieltä löytyvät ihanat ideat jouluun.)

Kodissa on tehty siivousta, mitään suurta me ei varmaan sitten joulun alla tehdäkään.
Ikean joulu on tsekattu, ja valikoima tähtiä roikkuu ikkunassa.
Kynttilöitä on pilvin pimein.
Joululahjoista kummilasten alkaa olla paketointia vaille valmiit.
Joulukortit on pientä viimeistelyä vailla valmiit.
Pientä vahinkokuusta lukuunottamatta varsinaiset joulukoristeet saavat odottaa.
Mutta se tunne välittyy jo nyt.


Hain aiemmin havuja metsästä ellan kanssa, samalla kun metsästimme vielä puolukanvarpuja pieniin sydänkransseihin makkarin parioviin.
Saimme vielä kaiken etsimämme ja tehdä vähän luontoaskarteluja!
Mikä tuoksu (ja siivo!) havuista levisi sisälle.


Kranssiin keskelle kelpasi itse leivottu soodasydän sinnekin.

(Havuista saa helposti nättejä kransseja ja joulukoristeita ystäville viemisiksi)

Teen tosiaan lyhennettyä työpäivää, kuutta tuntia.
On ihanaa, kun illat ovat pidempiä. Kuudelle tunnille on huomattu nyt niin paljon positiivisia vaikutuksia, että hain sitä kevääseen saakka. Ja niin paljon ekaluokkalainen tarvitsee vielä aikusen tukea koulupäivien jälkeen niin turvaksi kuin ystävyyssuhteiden vaalimiseen, että olen iloinen päätöksestä.

(Kovakantinen värityskirja aikuisille on ihana lahja, tarjoaa iloa pitkäksi aikaa)

Näin on siis siirrytty blogissakin varsin syksyisistä tunnelmista talvisiin. Jospa saisin nyt kuvattua enemmän meidän touhuja ja arkea, jouluisia näpertelyjä ja vinkkejä. Toivottavasti sait niitä myös tässä postauksessa, jos lahjahuolet jo painaa mieltä.